Käyttäjän Timppa kirjoittamat vastaukset
-
Siellä Pohjois-Amerikassa metsät ovat usein suurten jokien ja soiden takana. Myös niiden käyttöön oton vaatima infra aiheuttaa tällöin suuria päästöjä kuten myös puun kuljetus tuotantolaitoksille.
Suomessa asutus, metsät ja tuotantolaitokset ovat sekoittuneet, mikä merkitsee erittäin pieniä käytön vaatimia energiakuluja. Ensiksi kannattaa hakata pienimpiä energiapanostuksia vaativat metsät. Sitten tietysti myös työllisyys. Jos metsurit ja metsäteollisuuspaikkakuntien porukka jäisi työttömiksi, niin millä heidät työllistettäisiin. Ei hyvästä raivaussahan käyttäjästä tule it-ammattilaista eikä ehken sairaanhoitakaan. Ja syrjäseutujen asukkaiden kodit muuttuisivat ongelmajätteiksi.
Uutiset ja blogit osiosta:
Pohjoinen hoidettu metsä muuttuu hakkuun jälkeen hiilinieluksi jo kymmenessä vuodessa. Tämä ilmenee Ruotsin maataloustieteellisen yliopiston tuoreesta tutkimuksesta, jossa seurattiin hiilitaseen kehitystä 50 eri-ikäisessä metsäkohteessa kolmen vuoden aikana.
”Tutkimuksemme koskee pohjoisia, hoidettuja metsiä. On mahdollista, että lämpimämmässä ilmastossa ravinnerikkaammat metsät käyttäytyvät eri tavalla”, tutkimusta johtanut metsäbiokemian professori Matthias Peichl sanoo.
Tutkimuksen mukaan hiilidioksidia vapautuu maaperästä hajoamisen kautta suunnilleen saman verran koko metsän kiertoajan.
”Puiden kasvu – ei maaperän hiilen vapautuminen – määrää metsän hiilitaseen. Mitä enemmän metsä kasvaa, sitä enemmän hiilidioksidia se varastoi. Se, miten hoidamme kasvavaa metsää, vaikuttaa hiilitaseeseen”, Peichl sanoo.
Ensimmäisinä vuosina hakkuun jälkeen hiilensidonnasta vastaavat ruohot ja heinät, eivät niinkään puuntaimet.
Mukana oli myös vanhoja, hoidettuja metsiä. Vanhimmat metsät sitovat hiiltä noin puolet keski-ikäiseen metsään verrattuna.
Tutkijat toivovat, että tulosten avulla jaksollisen kasvatuksen hiilensidontaa voidaan verrata muihin metsänhoitovaihtoehtoihin, kuten jatkuvaan kasvatukseen.
Koetetaan kääntää kehitys menemään huonosta hyvään suuntaan.
Eikö kehitys mene Suomessa hyvään suuntaan?
Juttelin juuri erään puunostajan kanssa jättöpuista. Kertoi, että olivat hakanneet aukoksi kunnon männikön, johon oli jätetty mäntyjä 10 runkoa/ha a 800 l. Näytti jo paljolta.
Ensi vuonna olisi pitänyt olla tuplamäärä, siis yhteensä vähintään 1000 euron puut/ha.
Leimikot kannattaa suunnitella niin, että niihin voisi liittää monimuotoisuuden kannalta hyviä kohteita kuten suopainanteita ým, jolloin ei tarvitsisi jättää parhaita tukkipuita vaan sellsaisia, joista olisi todellista hyötyä.
Joltain hakkuutyömaalta tavaraa voi lähteä vaikka 8 eri osoitteeseen. Miten sasisin tuollaisista nökkösistä edes jollain tavoin järkevää hintaa?
Olisi tosi työlästä. Ensin saada korjuuketju halvalla hinnalla oikeaan aikaan paikalle. Sitten alkaa selvittää, että kiinnostaako puut. Taitaisi tulla aika helposti vastaus, että kuitu kiinnostaa. Ei muu. Ei ainakaan järkevään hintaan.
Olisi tosi masokistista puuhaa. Kauhea vaiva ja kehno tulos. Mieluummin pelaan varman päälle.
Tässä lyhyt yhteenveto maapallon hiilitaseesta:
Kirjoittajakin oli huolissaan lahopuun määrästä, mikä on yleinen valitusaihe
Kivihiilikaudella kasvoi vain ruohovartisia kasveja kuten jättiläiskortteita tai -saniaisia. Lahottasienet puuttuivat, minkä seurauksena kuolleet kasvinosat kasaantuivat valtaviksi esiintymiksi, joita nyt kutsumme kivihiileksi.
Kun ilmakehän hiilestä suuri osa päätynyt noihin kivihiiliesiintymiin, niin maapallo siirtyi uuteen ”moodiin”. Tulivat puut ja niiden kanssa symbioosissa elävät lahottajasienet. Sienien ”tehtävänä” oli huolehtia ”kiertotaloudesta”. Siis hajoittaa kuolleet puut vedeksi ja hiilidioksidiksi, jotka ovat uusien puiden perusraaka-aineet. Maapallolla oli hapen, hiilen ja vedyn lähes suljettu kierto ilmasta puihin ja niistä taas taivaalle.
Systeemi meni sekaisin, kun ihmiset hakkasivat liikaa metsiä ja alkoivat pössyttää kivihiiltä ja muita hiilivetyjä taivaalle. Nyt sitten kokoustetaan eri puolilla maapalloa, että mitä pitäisi tehdä.”Lääkkeet” ovat mielestäni kummallisia. Puuta pitäisi siis tiedemiesten mukaan lahottaa lisää. Mitä muuta metsien luonnontilaan jättäminen tarkoittaisi. Siis lisää hiiltä taivaalle, kun sitä pitäisi poistaa sieltä. Eduksi olisi päinvastoin, että lahottasienillä olisi mahdollisimman vähän syötävää. Puut pitäisi kerätä pois lahoamasta ja parkkeerata pysyviin rakenteisiin. Siis periatteessa sama systeemi, mikä tapahtui kivihiilikaudella. Etuna olisi vielä se, että samalla vähennettäisiin fossiilisia päästöjä, joita teräs ja betoni aiheuttavat.
Lahopuusta meidän ei tarvitse tosiaankaan olla huolissamme. Sitä syntyy liikaakin. Eikä lahottajasienistä. Ne löytävät kyllä jokaisen kuolleen puun ihan kuin savannin korppikotkat jokaisen kuolleen gnun tai seepran.
Meillä on ”testattu” metsiä n 250 vuotta eikä kestävän käytön raja ole tullut vastaan. Ainakaan, kun katsoo hyvin kasvavia metsiä.
Annelillakin lähtöolettama on, että liikutaan hakkuissa riskirajaa kohden. Jospa onkin niin, että hakkuut siirtävät sitä riskirajaa kauemmas. Minä en tietenkään tiedä miten asia on, mutta tutkimuksessa tulee pitää molemmat vaihtoehdot avoimina.
