Käyttäjän Timppa kirjoittamat vastaukset
-
Jyrki Ketola sanoi siirtyneensä yhteen raivauskertaan, joka on aikainen varhaisperkaus. Veikkaan kuitenkin, että hän ei ole vielä tällä mallilla ensiharvennukseen asti mennyt.
Joskus toimii joskus ei. Yksi esimerkki onnistunesta tapauksesta on. Monta, jossa varhaisperkaus piti tehdä varhain, kun havupuut olisivat muuten kuolleet. Voi olla, että joudutaan tekemään vielä pari kertaa lisää.
Tapion vuosikirjassa 1914 suositeltiin varhaisperkauksen tekemistä kitkemällä sateiden jälkeen, kun maa on pehmeä ja vesat irtoavat helposti. Kaikki hommat on osattu jo yli 100 vuotta sitten.
Pienemmillä hakkuilla pilataan metsänkasvua. Siksi niitä uudistushakkuita tarvitaan.
Ei vihreillä ole muuta politiikkaa, kuin vastustaa kaikkea paitsi kannabiksen kasvatusta.
Mitenkähän multialaisesta metsurista tulisi prosessityöntekijä Kotkaan. Entä hjänen kotinsa? Poltettaisiinko?
Havainnot kertovat suunnan ei voimakkuutta. Vuonna 2018 havaintoja oli koko maassa 2,6 kpl/päivä, 2021 2,17 ja 2022 2,1. Siis havaintoja vuonna 2022 oli 80,1 % vuoden 2018 havainnoista. Vuonna 2022 kaatoja oli 65,6 % vuoden 2018 vastaavista. Siis suuren kannan aikaan jää suhteellisesti enemmän hirviä havaitsematta.
Hirvihavainnot ja kaadot ovat selvästi vähentyneet viime vuosien keskiarvoista. Lopetin hirvenmetsästyksen viime syksyyn. Olisiko tällä noin suuret seurannaisvaikutukset? Olen Whatsapista seurannut porukkamme jahdin etenemistä. Kyllä näkee selvästi, että hirvikanta on vähentynyt.
Tähän aikaan mennessä tilaston huippuvuonna 2018 kaatoja oli koko maassa 48515, viime vuonna 37396 ja tänä vuonna 31827. Visa epäilee aina metsästäjiä. Kaatotilastot ovat ainakin tarkkoja. Havainnot ovat epätarkkoja. Kannan muutoksia ei nykyisellä koirametsästyksellä pysty helposti huomaamaan. On mäessä 1 tai 3 hirveä,, niin koiran edessä saattaa olla vain yksi.
Alkukausi meni kaatojen suhteen melko normaalisti, mutta sitten saaliin tulo väheni. Tälle on siis yksinkertainen selitys. Hyvä hirvikoira löytää mäestä sen ainoan hirven. Kun se on ammuttu, niin sitten ei olekaan enää ammuttavaa.
Asia erikseen, että millainen merkitys hirvikannan noin rajulla vähemisellä on hirvituhoihin, Voi olla, että ensiksi syödään edelleen ne parhaat paikat.
Kyllä ne lajitkin vaihtelee kummasti. Viime vuonna vasaporukoita oli niin paljon, että viimeisen aikuisen tilalle ammuttiin aikuinen. Meidän porukalla on 6 aikuisen lupa. Tänä vuonna on ammuttu 5. Kaikki lehmiä. Naapuriporukat ovat ampuneet melkein vain uroksia. On myös 6 vasan lupa. Koko syksynä on ollut 4 havaintoa, joista kaksi on ammuttu.
Minusta tuntuu, että lintujen asuinpaikat ovat muuttuneet. Asustavat nuorissa metsissä. Kun metsät ovat ikääntyneet, niin niissä on vähän asukkeja. Joskus keväällä olen kunnellut kun hyönteissyöjälinnut ovat palanneet ja visertävät jossain vehmaassa puron varressa. Vieressä oleva päätehakkuikäinen metsä on aivan hiljainen.
Hirvipassitkin olivat yleensä varttuneissa metsissä ja aiemmin näki niissä tiasparvia. Usein myös pyrstötiaisia. Nehän lienevät lisääntyneen, mutta ovat meidän metsistä hävinneet. Ainoa tiaisparvi, jonka vähään aikaan olen nähnyt, oli aukossa, joka kasvoi parimetristä taimikkoa. Seassa oli jopa töyhtötiainen.
Tietysti asutuksen lähellä on enemmän tiaisia talviruokinnan ansiosta. Varmuudella voi sanoa, että sepelkyyhky ja joutsen ovat lisääntyneet. Kanalintuja on kyllä vähemmän kuin 1950-luvulla.
Selvää on, että miljardim3 puuta vaikuttaa moneen asiaan, mutta sehän tarkoittaa vain paluuta lähemmäs luonnontilaisuutta.
Näin kirjoiotti Syke
Luonnossamme ovat yleistymässä kookkaat, liikkumiskykyiset, monisukupolviset, ravinnonkäytöltään laaja-alaiset tai typensuosijakasveja syömään sopeutuneet perhoset. Ilman typpilaskeuman aiheuttama maaperän rehevöityminen on vaikuttanut voimakkaasti siihen, mitkä perhoslajit ovat runsastuneet tai vähentyneet viime vuosikymmeninä Suomessa.
Suomen ympäristökeskuksen johtaman kansainvälisen tutkimusryhmän kehittämä malli kokoaa yhteen tutkimustietoa kasvinsyöjähyönteisten kannanmuutoksiin vaikuttavista tekijöistä. Niitä ovat mm. hyönteislajin ravinnonkäytön laajuus, liikkumiskyky, vuosittainen sukupolvien määrä ja toukka-asteen ravintokasvien kasvupaikkavaatimukset suhteessa typen määrään maaperässä.
Mallin avulla voidaan ennustaa, mitkä hyönteislajit runsastuvat tai vähenevät. Ennusteita testattiin keräämällä lajiominaisuuksia ja kannanmuutoksia vuosina 1993–2012 koskevat tiedot yli 1 000:sta Pohjois-Euroopassa esiintyvästä perhoslajista. Perhosten kannanmuutoksia koskevat tiedot laskettiin Hyönteistietokannasta, johon suomalaiset hyönteisharrastajat tallentavat vuosittain havaintonsa.
Ilmastonmuutos kasvattaa maamme typpilaskeumaa
Ennusteiden mukaisesti havaittiin, että Suomessa voimakkaimmin ovat runsastuneet perhoslajit, joilla on useampi kuin yksi sukupolvi vuodessa, hyvä liikkumiskyky, laaja valikoima ravintokasveja ja ravintokasvit suosivat runsastyppistä maaperää. Maaperän typpipitoisuus vaikuttaa sekä kasvillisuuteen että kasviyksilöiden sisältämän typen määrään. Lopulta vaikutukset heijastuvat myös perhosten kannanmuutoksiin.
<div class=”content-picture-new-cent
Typensuosijakasveilla toukkana elävät perhoset ovat runsastuneet Suomessa viime vuosikymmeninä, esimerkkinä nokkosella elävät kuvan karttaperhonen ja neitoperhonen. Kuva Janne Heliölä.
Tutkimuksen perusteella voidaankin ymmärtää useita maamme hyönteislajistossa viime vuosina tapahtuneita muutoksia ilmaston lämpenemisen aiheuttamien muutosten ohella. Etelä- ja Keski-Suomessa ilmasta peräisin oleva typen laskeuma ylittää ns. kriittisen rajan, ja ilmastonmuutoksen on arvioitu lisäävän entisestään maamme typpilaskeumaa.Glalla jälleen hyvä kysymys. Osa tutkijoista on sillä kannalla että kyllä hömötiaisen ahdingon syyt tiedetään: se ”tavallinen epäilty” eli metsätalous. Kysymys kuuluu: mitä ja kuinka paljon tarvitaan tilanteen korjaussarjaksi, kun metsätaloudessa ei kuitenkaan haluta palata 1700-luvulle?
Meillä on vielä muutama kuvio, joita ei käsitelty ainakaan 60 vuoteen. Ei niilläkään oli hömppien kaipaamia pieniläpimittaisia koivupökkelöitä. Koivupökkelöitäkin on, mutta vain paksuja usein pakurikäävän katkomia, joten hömpille ei niistä ole apua.
Lapsuudessa metsissä oli tosi runsaasti lahokoivuja. Olen miettinyt, että liittyivätkö ne jotenkin 1800-luvun kaskikauteen.
Täsmennän vielä, ettei metsäyhtymän osakkaan veroprosentti voi olla 26,5 vaan 30 tai 34 (kaiketi -yrittäjävähennys) riippuen siitä onko osakkaalla pääomatuloa alle vai yli 30000 euroa. Rahat jaetaan kaikille osakkaille samalla perusteella ja sitten vastaavat kukin oman prosenttinsa mukaan veroistaan.
Yhteismetsän 26,5 %:n vero on lopullinen. Yhteismetsän osakkailleen maksamat jako-osuudet eivät lisää osakkaiden pääomatulon määrää.
Tämä löytyi verottajan sivulta:
Metsävähennys tehdään yhtymässä (TVL 55 §) eikä osakas voi tehdä sitä omasta tulo-osuudestaan (KHO 2001:54). Yhtymän metsävähennysoikeus muodostuu osakkaiden metsävähennysoikeudesta. Se perustuu osakkaiden omistamien yhtymään kuuluvien metsäkiinteistöjen hankintamenoihin Verohallinnon ohjeessa Metsävähennys kuvatulla tavalla.
Esimerkki 2: Yhtymän metsävähennyspohjan muodostuminen eri tilanteissa.
A ja B ostavat yhdessä metsätilan. Yhtymän A ja B metsävähennyspohja on 60 prosenttia metsän ostohinnasta ja muista hankintamenoon luettavista eristä.
C on omistanut metsätilan yksin, myynyt puuta ja tehnyt metsävähennyksiä. C myy puolet metsästä D:lle. Yhtymän C ja D metsävähennyspohja muodostuu C:llä luovutuksen jälkeen jäljellä olevasta metsävähennysoikeudesta, johon lisätään 60 prosenttia D:n ostohinnasta ja muista hänen hankintamenoonsa luettavista eristä.
E on omistanut metsätilan yksin vuodesta 1990 alkaen eikä hänellä siten ole metsävähennysoikeutta. E myy puolet metsästä F:lle. Yhtymän E ja F metsävähennyspohjaksi muodostuu 60 prosenttia F:n ostohinnasta ja muista hänen hankintamenoonsa luettavista eristä.
G on omistanut metsätilan yksin vuodesta 1990 alkaen eikä hänellä siten ole metsävähennysoikeutta. G lahjoittaa puolet metsästä H:lle. Yhtymälle G ja H ei muodostu lainkaan metsävähennyspohjaa eikä tämä metsä kuulu metsävähennysjärjestelmän piiriin.
Vaikka yhtymän metsävähennyspohja voi muodostua osakkaiden erisuuruisista metsävähennysoikeuksista, ei sitä yhtymän metsätulon laskennassa erotella eri osakkaiden osuuksiin, vaan yhtymä käyttää metsävähennyspohjaansa jakamattomana kokonaisuutena. Silloinkin kun vain osa osakkaista on tuonut metsävähennyspohjaa, yhtymä voi tehdä metsävähennyksiä koko yhteisomistetun metsän tuloista. Yhtymä ei kuitenkaan voi tehdä metsävähennystä sellaisesta metsästä saadusta metsätulosta, joka ei ole lainkaan metsävähennysjärjestelmän piirissä.
Ymmärsin tuon niin, että metsävähennys menee yhteiseen pottiin.
Yhteismetsä on oma verotuskohde, joten siihen liitettyjen tilojen metsävähennys tulee yhteismetsälle ei suoraan osakkaille, jotka siis hyötyvät osuuksiensa mukaisessa suhteessa. Sama koskee myös tilannetta, että jollakin yhteismetsään liitettävällä tilalla on poistamatonta hankintamenoa teistä tai ojituksista. Nämä lisätään kirjanpitoon ja poistoista hyötyvät kaikki osakkaat. Miten tuollaiset edut käsitellään yhteismetsään liityttäessä ratkaistaan liitymissopimuksessa.
Metsäyhtymä on siis eri tapaus. koska se ei ole ole verotuskohde. Oikeudenmukaisin ratkaisu olisi tietysti, että metsävähennys jaettaisiin vain niille, jotka ovat rahaa käyttäneet. Miten tämä on mahdollista joku viisasampi varmaan tietää tai sitten verottaja.
