Käyttäjän Timppa kirjoittamat vastaukset
-
Kyllä ainakin Ympäristöministeriössä on porukkaa, joka tulisi halvemmaksi eläökkeellä.
Mielestäni paras esitys ikärakenteen kehityksestä. Tietenkin metsät ovat nuortuneet suojelualueiden ulkopuolella, kun metsiä on hakattu.
Päätehakkuita on viime aikoina tehty tassaisesti n 120000 ha, mikä merkitsee luonnollisestikin mieluumminkin vanhojen metsien lisääntymistä, koska hakkuita on vain 6 % metsäpinta-alasta, Siis keskimääräinen kiertoaika olisi 150 vuotta.
Hakkuiden lisääntyminen johtuu harvennusten lisääntymisestä ja siitä, että päätehakkuuleimikoilta tulee hehtaaria kohden entistä enemmän puuta.
Luulisin, että Suomen metsät olivat nuorimmillaan n vuonna 1900, jolloin tuntui kaskikauden vaikutus ja 35 vuotta kestänyt voimakas määrämittahakkuuvaihe sahateollisuuden tarpeisiin.
Minulle on arvovalinta, että metsä kasvaa mahdollisimman hyvin. Kerätään edellisten sukupolvien ilmaan päästämää hiiltä. En heitä siitä mitenkään moiti, koska se oli niissä olosuhteissa välttämätöntä.
Sitten työllistetään suomalaisia ja tuetaan maaseudun elinvoimaa ja Suomen kansantaloutta.
Luontoakin olen suojellut. Olen esittänyt luonnonsuojelualueiden perustamista. Ja ottanut huomioon monia asioita.
Suurin ilo metsätaloudessa on, kun näkee jonkun taimikon päässeen hyvään kasvuun. Tietää, että on vaikuttanut tulevaisuuteen vuosikymmeniksi. Luulen, että tämä on hyvin monien metsänomistajien tärkein motivaatio. Rahasta ei metsätaloudessa tarvitse huolehtia. Se tulee itsestään. Fotosynteesi kasvattaa puut ja yhtiöt hakevat ne metsästä. Riittää, kun on tili, jolle se raha tulee.
Tärkeintä on siis vain saada uusi metsä kasvamaan kunnolla.
Olen huomannut, että monet varakkaat ihmisetn ovat ostaneet metsiä siksi, että voisivat harjoittaa metsätaloutta. Köyhät eivät tietenkään pystyisikään ostamaan.
Fiksu ihminen ymmärtää metsätalouden merkityksen Suomelle eikä ala museoida metsiä. Tietää myös, että ne puut hakataan kuitenkin jostain. Tietysti parempi, jos sellaisesta metsästä, josta huolehditaan.
Sitten on tietysti sellaisia tyyppejä, joille se oma ego on kaikkein tärkein. Ei haluta toimia kuten muut. Esimerkkinä Koneen Säätiö.
Luonto vaihtelee. Meillä on muutaman sadan metrin välein 3 kuusenistutuskohdetta. Yhteen tuli niin paljon luontaista mäntyä, että piti perata osa istutuskuusista pois. Koivujakin tuli, mutta hirvet söivät ne. Tuli erittäin hyvä mänty-kuusisekametsä. Toisessa hirvet söivät lähes kaikki koivut jä männyt. Jäi pelkkä kuusikko. Kolmannessakin koivut syötiin, mutta mäntyjä jäi kohtuullisesti. Siihen syntyi aika hyvä mänty-kuusisekametsä.
Kun en pysty ennustamaan tulevaisuutta, niin nykyään istutetaan kuusta 1600 tainta/ha. Sitten voi tehdä peratessa valintoja. Tai, jos ei pelätä hirviä, niin 900 mäntyä+900 kuusta. Tai kylvetään mänty ja istutetaan 1000 kuusta/ha, jos ei pelätä, että heinä tappaa männyn taimet kasvunsa alussa.
Aplin kuvaama on normaalitilanne. Mutta on kyllä paljon poikkeuksiakin. Vatukko saattaa tappaa osan kuusistakin ja muuta puustoa ei synny. Sitten meillä on monta tapausta, jossa hirvet ovat syöneet luontaisesti syntyneet koivut ja männyt. Jos kuusia on liian vähän, niin sitten kasvatetaan oksakuusta harvassa.
Istutus on kuitenkin niin halpaa, ettei taimista kannata liikaa pihistää. Täydennysistutus on kallista ja tällöin istutetuilla taimilla on vaikeuksia selvitä.
Ainakin meidän metsissä tukkisaanto on 65 %, joten, jos pitäisi sitä nostaa, niin silloin on varastettava naapurilta ne lisätukit.
Varttuneen kasvatusmetsän tila saavutetaan n 40-45 vuodessa. Ei sitä siitä voi paljon aikaistaa.
Ylitiheyttä ei ole, koska ensiharvennus tehdään mahdollisimman ajoissa.
Kokonaiskasvu on riippuvainen metsikön kokonaispuumäärästä. Mitä enemmän puuta, sitä enemmän kasvua. Siis normaaleissa talousmetsissä. Jos sitten annetaan kasvaa loputtomasti käsittelemättä, niin tilanne muuttuu.
Meillä käytetään jo nyt pitkää kiertoaikaa.
Hiilen sitoutuminen taitaa olla sidoksissa kokonaiskasvuun.
Harvennushakkuista, joita teemme n kaksinkertaisen määrän uudistushakkuisiin verrattuna, saamme hakkuutuloa 20-25 % kokonaishakkuutulosta. On siis kohtuullisen merkittävä summa. Jatkossa kuitupuun hinta noussee, joten tiheämmässä kasvattamisen kannattavuus tod näk paranee.
Tuhoista ei liene tarkkaa tutkimustietoa. Kokemusperäinen tieto on, että ainakin lumituhot riippuvat ennen kaikkea siitä kuinka korkealla metsä on merenpinnasta. N 180 m on raja, jonka yläpuolella tuhot lisääntyvät. Vuodesta riippuen tyuhoja on esiintynyt niin tiheämmissä kuusikoissa kuin harvemmissa männiköissä.
Siitä olen samaa mieltä, että kuusta kannattaa istuttaa vähän harvempaan. Mätästyksestä huolimatta ainakin meidän metsissä esiintyy tukkimiehentäitä, joten 1200 tainta/ha on kyllä liian pieni.
Olen sitten todellinen ”luonnonhoitaja” kun olen jättänyt jättöpuita. Joskus säästänyt kokonaisen suon hakkuulta. Hassu termi tuo ”-hoito”. Hoitohan on aktiivinen toimenpide. Lääkäri hoitaa potilaan terveeksi. Tai hoidan porkkanapenkkiä kitkemällä ja harventamalla.
En siis tunne kuitenkaan itseäni miksikään merkittäväksi ”luonnonhoitajaksi”, koska ne tällä nimikkeellä tekemäni päätökset ovat passiivisia. Jätetään jotakin tekemättä.
