Käyttäjän Timppa kirjoittamat vastaukset
-
Minä en kyllä ymmärrä mitä aina toistetulla ”luonnonhoidolla” tarkoitetaan. Meillä kaadetaan puita ja kasvatetaan uusia. Onko tämä luonnonhoitoa vai mikä?
Puunmyyjän mahdollisuuksiin nähden AI on mahdollista käsitellä hetkessä ylituhatkertaiset vaihtoehdot.
Meillä päin on käytännössä 4 ostajaa. Ei ole tuhatta. Eikä kukaan motomies osaa harventaa 1000 tavalla.
Vielä historiasta Perko. Suomessa ei tiloja saanut jakaa ennen vuotta 1750. Tilojen nuoremmilla pojilla oli vain huonoja vaihtoehtoja. Joko jäädä vanhemman veljensä rengiksi tai pestautua ruotusotilaaksi kuollakseen sodassa jossain vieraassa maassa. Johti siihen, että perheitä perustettiin vähän ja väkiluku ei lisääntynyt.
Joku Ruotsissa huomasi, että pitäisi tehdä jotain ja sitten sallittiin tilojen jako. Kotikylässäni tilojen lukumäärä kasvoi 1700-luvun jälkipuoliskolla 9:stä noin 40:een. Olivat tarmokkaita, kun kerran nuoremmatkin veljekset saivan oman tilan. Sekä äitini että isäni kotitalot raivattiin silloin ilmeisestikin lähes koskemattomaan metsään. Tuloksena, että lähes kaikki kaskeamiskelpoiset metsät oli hävitetty 1800-luvulle tullessa. Nyt ne metsät kasvavat taas lujaa. Tämä historian tuntemus on siis johtanut minut siihen johtopäätökseen, erttei vanhoilla metsillä ole merkittävää vaikutusta metsänkasvuun.
Näissä metsäkeskusteluissa esiintyy suurta älyllistä tyhmyyttä tai sitten tarkoituksen hakuisuutta.
Ensiksikin ”ostetaan” se käsitys, että hakkuut ovat lisääntyneet. Tietenkin totta, jos puhutaan hakkuumääristä. Mutta oleellisempi kysymys kuuluu,entä, jos puhutaan pinta-aloista. Miten mahtaa olla? Verrataanpa vaikka 90-100 vuotta sitten tilanteeseen. Minulle sopisi pikein hyvin vertailupohjaksi silloinen tilanne, jossa puuta oli n 50 m3/ha ja hakattiin 15 vuoden välein läpi tilan. Hyvä olisi, että maksettaisiin joku korvaus siitä, että sitä nyt on puuta 150 m3/ha..
Toinen tietenkin kuvat aukoista. Kun tarvitaan kuitenkin sama määrä puuta, niin kukaan ei inahdakaan, että hakkuupinta-ala onkin ensiksi nelinkertainen ja sitten lopulta metsien taannuttua 8-kertainen, jos puut haetaan poimimalla.
Jos tuo Annelin systeemi muutettaisiin vaikkapa sillanrakennukseen, niin saattaisi se tekoäly muutamassa kymmenessä vuodessa jotain oppiakin. Siis millainen silta kestää ja millainen ei. Ei tuo oppiminen kyllä ilahduttaisi niitä, joiden alta silta petti.
Metsänkasvatus on ala, jonka perusteet ovat olleet tiedossa yli 100 vuotta. Ei se keinoäly saa puita pysymään pystyssä. Eikä kannata käyttää sitä sellaisiin hommiin, joissa oppiminen vie kymmeniä vuosia. Keinoäly saattaa kyllä tulla jossain vaiheessa motoihin opastamaan harvennuksessa.
Ja taas jankutan. Miksi ihmeessä sitä jatkuvaa kasvastusta yritetään ajaa kuin käärmettä pyssyyn. Kaikin puolin huono ja epätaloudellinen menetelmä. Vaikka hakkuuaukko onkin alussa ruma, niin hyvä taimikko on vastaavasti tavattoman kaunis. Siinä on metsän tulevaisuus ihan niin pikkulapsessa ihmissuvun.
Ok kiitos Perko! Se mikä saattaisi lopettaa mainion ikiliikkujamme, on runkoluvun ja puustopääoman aleneminen.
Yksi esimerkki. Luonnontilainen järeä metsä 1860-luvulla. Hakattu eri tavoin sen jälkeen. Vuonna 1933 11,6 kpl yhden tukin (4,8 m) kuuden tuuman tukkipuita. Puuta kaikkiaan n 50m m3/ha. Kyllä ”ikiliikkujan” tahti oli hiljentynyt. Kuten olen aiemminkin kirjoittanut, niin seuraavaksi siirryttiin 1963 tekemään aukkoja ja kyllä ”koneeseen” tuli vauhtia.
Minä tein pääosin mäntyä kasvavalle suolle avohakkuun, mätästettiin ja istutettiin männyntaimet. On aika rehevä suo. Alkoi puskea kaikenlaista ryönää. Piti perata, kun männyt olivat alle puolimetrisiä. Joutuu tietysti perkaamaan uudestaan ehkö 2 kertaa.
Istutusmännyt mättäissä kasvavat hyvin. Luonnon männyntaimia ei ole syntynyt vaikka jätettiin joku jättöpuukin.
Tuolla kuviolla ei selviäisi siemenpuilla ja muokkauksella. Nimittäin, jos aikoo kasvattaa kunnon metsää kohtuullisessa ajassa. Tilanne on nyt täysin minun hallussa istutuksen ansiosta. Ojatkin ovat kohtuullisessa kunnossa..
Taimet ja istutus ovat niin halvat, että kannattaa istuttaa vaikka yrittäisikin pärjätä ilman ojien perkauksia haihduttavan puuston avulla. En yhtään ymmärrä ajatusmalleja, että yritetään säästää siinä, ettei varmisteta kunnon taimikon syntyä.
Tuolta suolta perattiin kaikki hies koivut pois, koska kasvatetaan mäntyä.
Oliko siinä vai jossain toisaalla, kun eräs lukija kommentoi että metsätalous on pienentänyt metsien hiilivarastoja luonnontilaan verrattuna.
Tähän on helppo vastata. Ihmiset sen ovat tehneet. Ei metsätalous. Ilman metsien hyödyntämistä asuttaisiin maakuopissa ja metsästettäisiin ja kalastettaisiin.
Kuten olen kirjoittanut, niin Suomen metsät hävisivät ensimmäisessä aallossan kaskeamisen, siis ruoan, vuoksi. Seuraavassa aallossa sivistyksen ja elintason vuoksi.
Metsätalous on vaan hoitanut homman tehokkaasti. Muuten metsät olisi hävitetty kuten monissa maissa.
Onhan itsestään selvää, että avohakkuu alentaa ainakin aluksi metsän hiilivarastoa siihen verrattuna, ettei sitä metsää hakattaisi. Mutta, mutta. Osa siitä puusta päätyy pysyviin rakenteisiin ja korvaa samalla päästöjä aiheuttavia betonia ja terästä.
Osalla tuotetaan energiaa ja korvataan fossiilisia polttoaineita. Jos puuperäisiä aineita ei poltettaisi, ne lahoaisivat ja vapauttaisivat hiilensä suoraan taivaallle.
Aukoissa puun kasvatus ja korjuu on tehokkaampaa.
Kummallista, että näin yksinkertaisista asioista pitää vääntää.
Kuten olen ennenkin kirjoittanut, niin maankäyttömaksu on ”ane”, jonka maksamalla saa hakata metsää. Eihän se metsäkatoa vähennä.
Peltojen raivaus on nälänhätää kohti menevässä maailmassa välttämättömyys.
Tunnin radat asiheuttavat metsäkatoa. Siitä ei puhuta.
Siis ainoa tapata on laatia sellaisia suunnitelmia, jotka eivät aiheuta metsäkatoa.
