Käyttäjän Timppa kirjoittamat vastaukset
-
Kyllä niissä klapeissa on energiaa. Meillä maalla lämmitetään paria makuuhuonetta (n 18 m2 korkeus 3,2 m) klapeilla joka toinen päivä. Kyseessä on vanhan hyvän ajan pönttöuunit. Kun polttaa pesällisen, niin ensimmäinen yö on aika tukala. Aamulla n 24,5 astetta. Seuraavana aamuna n 22 astetta.
Maanmittarin kuvauksen mukaan vuodelta 1804 syntymäpitäjäni Muuramen metsistä:
”Ovat he paljon kaskenneet etenkin rintamaita, että ne ovat paljolti puuttomia tai kasvavat heikkoa lehtipuuta.”
Äitini kotitalon metsät ovat juuri noita ”kaskettuja rintamaita” Kasvoivat lapsuudessani hirveän hyvin ja luonto oli mitä monipuolisin. Hakattu niitä oli tietenkin kaskikauden jälkeen harsimalla paikoin lähes aukoiksi, koska rehevässä maastossa taimettuminen oli heikkoa.
Ei siis edes useita kertoja toistettu kaskenpoltto, mikä on tietysti paljon rajumpi toimenpide kuin nykyinen uudistushakkuu, pystynyt hävittämään monimuotoisuutta. Miten nykyinen tapa, jossa kaadetun puun tilalle kasvatetaan heti muutama uusi, voisi sitä heikentää? Ei hävinnyt metsät eikä metsot 18000 ha:n Osaran aukealta tai meidän vajaa 60-vuotiaasta 70 ha:n aukosta.
Kaikki ”biodiversiteettiarvaukset” perustuvat uskonnolliseen haluun vähentää metsien käyttöä. Ei mihinkään muuhun.
’
Talousmetsä on liian kliininen, kun sieltä puuttuvat uutta metsää luovat metsätuhot lähes kokonaan.
Minun käsitys on kuitenkin, että metsänomistajia nimenomaan syytetään metsien tuhoamisesta, kun tekevät aukkohakkuita, jotka luovat uutta metsää.
Esimerkiksi Pyhä-Häkin metsät ovat varsin kliinisiä toisin kuin meidän talousmetsät, joissa on monen monta erilaista biotyyppiä erilaisia oloja vaativille eliöille.
Kliininen on myös naapurissa oleva metsäpalon 1911 jälkeen syntynyt metsä. Jäljellä on kohta vain mäntyjä. Toki lahopuuta vähän enemmän, kun meidän metsässä vieressä. Toisaalta meillä on uutta metsää kasvavamassa, mikä antaa monille eliöille mahdollisuuden lisääntyä.
Olisi mielenkiintoista, jos joku tekisi opinnäytetyön miten tämä monimuotoisuuskeskustelu on kehittynyt. Selvää on tietenkin, ettei kukaan tiedemiesurasta tai Valtion virasta haaveileva uskalla kyseenalaistaa keskustelun pääteemaa oli mitä mieltä tahansa.
Tämä esimerkki onkin siinä mielessä havainnollinen, että nykytiedon mukaan suojelualueverkosto ei yksinään vielä aivan riitä, vaan sen tueksi tarvitaan toimia talousmetsissä, muun muassa juuri eliöiden leviämisen turvaamiseksi jotta populaatiot eivät joudu eristyksiin toisistaan ja pienene liikaa.
”Nykytieto” perustunee pääosin Ilkka Hanskin eristyksessä olevalla saarella tehtyyn täpläverkkoperhostutkimukseen. Yksinkertaisinkin tilastotieteilijä voi sanoa, ettei tätä ”profeetan” tutkimustulosta voi soveltaa boreaaliseen havumetsään, joka ulottuu Tyyneltä valtamereltä Atlantille. Tietysti sitten kysymys, että miksi ekosysteemi ei ole romahtanut, kun joskus n 1900 Suomen metsät olivat vähimmillään. Yksinkertainen vastaus on, että metsämme ovat sopeutuneet sietämään monenlaista. Siksi joku lahopuumäärä tai mikään muukaan ei niitä hetkauta. Aina on jossain lahopuuta ja aina ilmassa lentelee sieni-itiöitä, jotka sopivaan paikkaan päästessään alkavat lisääntyä.
Aukot metsissä ovat yleensä luokka 3 ha. Järvet ja suot ovat paljon suurempi. Eivät ole estäneet eliöiden leviämistä.
2. Toinen näkökohta: luonnontilaisella luonnolla on itseisarvo, oikeus olla olemassa, minkä vuoksi emme saa hävittää sitä kokonaan.
Siksihän suojelualueita on perustettu. Meidänkin yhteismetsän maalle kolme virallista ja muutama epävirallinen.
Suomen ekosysteemejä on muutettu todella rajusti viimeisten 250 vuoden kuluessa ilman näkyvää haittaa. Nyt toimimme ensi kertaa metsissämme hyvin luonnollista kehitystä mukaillen, mutta nyt on noussut kauhea poru. Tässä kyseessä on ainakin osittain fanaatikot, joille kaikki metsätalous on pahasta. Tietysti on epävarmuutta siitä, mikä on oikea taso.
Insinöörinä arvostan mittauksiin perustavaa päätöksentekoa. Tuskinpa mitkään mittaukset pystyvät osoittamaan, että metsät kasvavat paremmin, jos niissä on jättöpuita enemmän. Sen sijaan jokainen ymmärtää, että ne kasvat vähemmän, koska ne jättöpuut vievät tilaa.
Esimerkiksi sertifikaatin vaatimus 10 kuolleesta ja 10 elävästä jättöpuusta perustuu vain ”huutokauppaan”. Ei mihinkään tutkittuun tietoon.
Keskustelua pitäisi käydä ensisijaisesti siitä, miten estettäisiin metsäalueiden tuhoutuminen muun maankäytön vuoksi ja miten ne metsäalueet saataisiin ’tuottamaan enemmän puuta. Nyt käydään keskustelua siitä, miten sitä puuntuotantoa pystyttäisiin mahdollisimman paljon rajoittamaan.
Kuka sen taitaa sanoa mikä on riittävästi? Ainakin nyt on vähemmän kuin luonnontilassa olisi.
Mutta enemmän kuin ennen. Ja metsät kasvavat. Kyllä sekin jotain todistaa.
Kuten olen kirjoittanut, tämä monimuotoisuus on eräänlainen uskonto, jonka profeetta on Ilkka Hanski. Ja toisinajattelijat leimataan kerettiläisiksi.
Varmaa on sekin, että metsätalous edistää joidenkin lajien menestymistä, mikä taas johtaa toisten lajien heikompaan menestymiseen. Ei ole kuitenkaan sellaista mittaria, joka sanoisi mikä on muuttuvalle luonnolle parasta.
Minä en kyllä yhtään ymmärrä millaisia temppuja normaaleissa talousmetsissä pitäisi tehdä normaalin hyvän metsänhoidon lisäksi.
On hirvilläkin konstit. Tapasin tänään naapuriporukan pari kaveria, jotka hakivat hirvikoiransa meidän maalta. Oli löytänyt hirven, joka lähti suoraan 7 km pysähtymättä kertaakaan haukuttavaksi. Sitten hirvi oli uinut 2 km:n levyisen Päijänteen selän yli vastarannalle.
Meillekin käy yleensä joka vuosi noin. Koira jää vaan ihmettelemään rannalle.
Pelloissa on tarkoitus kasvattaa kasvattaa viljaa, perunaa, heinää ym. Ei rikkaruohoja tai kedon kukkia.
Talousmetsissä on tarkoitus kasvattaa oikeaa puuta oikeissa paikoissa. Ei niiltä voi periaatteessa samalla edellyttää suurempaa monimuotoisuutta, kun järkevä ja kestävä metsätalous mahdollistaa. Kaikki muu on nykyajan hömppää, jota puuhastelevat sellaiset, joilla ei ole parempaa tekemistä.
Etelä-Suomen metsät ovat kasvaneet ihan hyvin vaikkei niissä ollut lahopuuta kuin nimeksi. Mahtaako löytyä sellaista tutkimusta, joka todistaisi, että lisääntynyt lahopuumäärä on edesauttanut metsän kasvua.
Olen jättänyt suuri puita jättöpuiksi. Ei siksi, että uskoisin niillä olevan metsän kasvun kannalta suurempaa merkitystä vaan siksi, että ovat maisemallisesti mukavia katsella ja olen myös sitä mieltä, että jotain vanhaa pitää säilyttää. Siksi meidän yhteismetsään on myös perustettu luonnonsuojelualueita. Soitakin on suojeltu siksi, että niitä on mukava katsella.
Tämä joka paikkaan vaadittu monimuotoisuushömppä on kyllä monelta sammuttanut kriittisen ajattelun.
Yksi ihmeellinen käsite on ”riistatiheiköt”. Meillä tehdään yleensä n 2-3 ha:n aukkoja, jotka sopivassa vaiheessa ovat kokonaan riistalle mitä parhaimpia oleskelupaikkoja. Mitä vielä pitäisi tehdä. Metsonpesiäkin olen löytänyt uudistushakkuaukoista kuusia istuttaessa. Eivät koppelot ole ymmärtäneet, että pitäisi hakeutua hautomaan johonkin tiheikköön, jossa peto voi helpommin yllättää. Viimeinen löytämäni koppelon pesä oli päätehakkuumetsässä männyn juurella. Ei missään läheisessä taimikossa.
Epäilemättä tarvitsen Kertun mielestä ”valistusta ja asennemuutosta”. Kertulle toivoisin kriittistä ajattelua.
Nuo hirvihavainnot/päivä ovat mielestäni aika huono mittari. Jos mäessä on yksi hirvi, niin hyvä koira löytää sen. Jos mäessä onkin 5 hirveä, niin koiran edessä on taas ehkä vain yksi hirvi. Sattuman varaista on sitten niiden 4 muun näkeminen. Koirien laadun paraneminen johtaa myös siihen, että nykyään tehtäisiin samasta hirvimäärästä enemmän havaintoja kuin vaikkapa 20 vuotta sitten.
Sama juttu kaadoista. Joskus pelittää metsästys, joskus ei. Pitää olla monen porukan kokonaisuus, jotta tuloksella olisi tilastollista merkitystä.
Minun mielestäni luotettavin hirvikannan indikaattori on hirvionnettomuuksien lukumäärä.
