Käyttäjän Timppa kirjoittamat vastaukset
-
Toiset lajit hyötyvät ihmisestä esim pääskyt maataloudesta. Nykyään tuntuu, että ihminen pitää lajirunsautta yllä, Esimerkiksi sepelkyyhky, joka minun lapsuudessani oli harvinainen metsien lintu, viihtyy erittäin hyvin kaupunkiympäristössä. Myös metsissä menestyy ja on eniten saaliiksi saatu lintu.
Oravatkin ovat harventuneet metsissä ja kanta säilyy vankkana asutussa ympäristössä.
Aika karua on esimerkiksi Pyhä-Häkin luonto. Minä taas katson luontoa sillä silmällä, että metsissä on erilaisia olosuhteita, joten insinöörilogiikalla tämä mahdollistaa monipuolisen luonnon.
Fakta lienee kuitenkin se, että luonnoissa kaikki muuttuu. Lajeja häviää ja toisia runsastuu.
Minulle kasvatustapa ei ole itseisarvo vaan keino päästä metsänkasvatustavoitteeseeni, joka on kasvattaa parhaita puita, parhaissa oloissa, oikeilla paikoilla. Toistaiseksi ei siis ole jaksollista parempaa systeemiä kehitetty täyttämään näitä vaatimuksia. Jatkuvaa kasvatusta käyttäisin mielelläni soilla.
Jos joku haluaa kasvattaa toisin,, niin se ei minulle kuulu. Sen sijaan otan kyllä mielelläni kantaa, jos joku esittää mielestäni perättömiä väitteitä. Muistaakseni Raamatussa puhuttiin siitä, että sellaisille tyypeille pitäisi pistää myllynkivi kaulaan ja vierittää järveen.
Ei tehokas hirvenmetsästys ole sitä, että mennään metsänreunaan ja aletaan kaataa hirviä kuten tukkimetsää. Tarvitaan huippuluokan koirat ja niiden kasvattamiseen sitoutuneet metsästäjät, joilla aikaa ja intoa kouluttaa niitä koiria.
Tarvitaan erilaista infraa. Siis ainakin hyvin varustellut lahtivajat kylmiöineen leikkuupöytineen ja koneineen. Meidän porukalla on yli 50 kestopuista hirvilavaa, mikä helpottaa metsästystä ja lisää turvallisuutta. Tarvitaan myös pitkäaikaista kokemusta hirvien tavasta liikkua meidän mailla. Meillä on myös erikseen laaditut kartat, joissa passipaikat on koordinaatteineen ja tunnuksineen. Hirvijahdin eräs merkittävä osa on jahdin johtajan virka, joka vaihtuu yleensä parin kolmen vuoden välein. Se on mielenkiintoinen ja haastava tehtävä. Nauttii, kun systeemi pelaa ja sitten taas miettii mitä tehdä kun tulee ongelmia.
Peurojen ampuminen on tietysti eri juttu. En kutsuisi sitä edes metsästykseksi. Viedään ruokaan maastoon ja odotetaan, että peura tulee ammuttavaksi. Toki sekin on varmaan elämys jollekin.
Todellakin. Se seura saattaa olla tärkein kylää yhdistävä tekijä. Aloittajan tapasuksessa kyse on pelkästä kerman kuorinnasta. Ei muusta. Saattaa onnistuakin jossain Etelä-Suomessa, jossa on suuria tiloja. Ei enää Keski-Suomessa, jossa 100 maanvuokraajaa on aika tavallinen suuruusluokka yhdellä seuralla.
