Käyttäjän Timppa kirjoittamat vastaukset
-
On tullut nähtyä aika monta mäntykeloakin Keski-Suomessa. Huonolaisia rakennuspuita niistä olisi tällä korkeudella tullut. Lahoavat kohtuu herkästi tyvestä ja kaatuvat.
Aika huonoa bisnestä tuo ikuinen kasvattaminen olisi. Monta sukupolvea saisi vain maksaa perintöveroja ja muita kuluja. Ei siinä mielestäni ole muuta järkevää ratkaisua kuin yrittää pitää hirvet poissa. Trico on yksi konsti. Toinen on sitten erilaiset nauhat pelottimet tai muut. Nyt kun elektroniikalla saa mitä vaan, niin pitäisi kehittää systeemi, joka tunnistaa hirven ja käynnistää sitten jonkun paukkeen.
Meillä on taimikko, toisin kylvetty, josta oltiin huolissamme. Vietiin sinne syksyisin hajusaippuan paloilla täytettyjä sukkia tai harsokangasmyttyjä. Vaikuttiko, en tiedä. Ainakin hirvet pysyivät poissa.
Kokeilisin tuollaisella alueella suojuspuukasvatusta. siis 150-200 runkoa/ha ja äestys sekä siinä yhteydessä kylvö. Varjostus saattaisi heikentää sitä heinän kasvua.
Tänä keväänä kylvettiin käsityönä siemen äestysvakoon. Syntyi tosi hienot taimet. Jos näin uudistaisi tuollaisen suojuspuualueen, niin luulisin, että homma onnistuisi.
Kyllä on erilaisia tapoja, mutta yleinen tyyli on, että tehdään kuten ennenkin ja yhrä huonolla tuloksella.
Lisäisikö osallistumisastetta jos hirven tai kauriin lihaosuus kasvaisi joka viikonloppu sen mukaan miten osallistuu? Lihaosuutensa voisi saada myös rahana jos lihalle on ostaja kuten yleensä on
Meidän porukassa on loppusyksystä sääntö, että lihat jakavat jahtiin osallistuneet, jotka maksavat kaatamansa hirven lupamaksun. Muut kulut jaetaan tasan.
Miten olisit ”puutuomas” sen alueen käsitellyt? Meillä on uudistettu kymmeniä hehtaareja männiköitä kylvämällä. Hirvituhot ovat aivan minimaaliset. Kylvö on yleensä turvallisempi tapa kuin istutus. Tietysti on sitten niin heinettyviä paikkoja, ettei kylvö onnistu.
Kerran oli eräs mäntyalue hakattu suojuspuuasentoon, mikä vastaa jonkinlaista jatkuvan kasvatuksen viritelmää. Siihen oli paikoin syntynyt luontaista mäntytaimikkoa, mutta hirvet olivat syöneet niitä aika paljon. Vieressä ollut siemenpuuasentoon hakattu mäntykuvio sai sitä vastoin olla aivan rauhassa.
Talvella 2019 kiertelin tutkimassa lumituhoja. Mäntytaimikoissa ei ollut hirviä eikä jälkiä. Molempia löytyi kyllä varttuneista metsistä.
Meillä ei ole mitään vaikeuksia vasikka hirviä riittää. Tänäkin vuonna kaatolupia 4,2 kpl/1000 ha.
Ei ole mitenkään toivottava tilanne, että on vain yksi ostaja. Syitä voi olla monia. Ostajat tehneet savujaon. Se vakiostaja saa juuri sellaista puuta, jota tarvitsee ja hoitaa hommat mielellään Panun kanssa. Sitten on metsänomistaja itsekin voinut vaikuttaa tilanteeseen. Sama ostaja on voittanut tinkimiskilpailun pari kertaa. Se riittää. Kuka haluaa nähdä vaivaa, kun kilpailija saa kuitenkin kaupan.
Meillä on tarkka systeemi. Ei mitään tinkikierroksia. Exel määrää voittajan. Joskus sitten myydään ilman kilpailua. Saadaan näin useampia ostajia. Auttaako tämä? En tiedä, mutta luulisin, että vaihtelevasti toimimalla saadaan ostajat ymmärtämään, että kannattaa yrittää tehdä aina kauppaa meidän kanssa. Ja on tietysti hyvä olla suhteita useampiin ostajiin, kun markkinatilanne on huono.
Jos on useampia tuttuja ostajia, niin katastrofitilanteessa on suurempi mahdollisuus saada koneita pian töihin.
Kyllä kummallisia nuo tarjousasiat. Tämä vuonna tehtiin kolme kauppaa. Saman tilan kaupoista Metsä Group voitti toisen, toisessa oli kakkonen. Toisen tilan puista ei edes tehnyt tarjousta eikä vastannutkaan. Kai se ostaja laskeskelee kilpailutilannetta ja arvioi, että saako puut jostain halvemmalla.
Olen ollut tutustumassa jatkuvan kasvatuksen tutkimusmetsään Sauli Valkosen opastuksella. Häneltä opin, että se tuoreen kankaan kuusikko kasvaa n 4,5 m3/ha/v, kun meillä pohjoisempana karummassa maastossa jaksollisen kasvatuksen kuusikko kasvaa 6,5 m3/ha/v. Lisäksi opin, ettei siinä jatkuvan kasvatuksen metsässä uudistu kuin kuusi. Tämän näin myös omin silmin.
Ei siis huvita kasvattaa hitaasti kasvavia pelkkiä kuusikoita vaikka ne olisivat terveitä. Etelä-Suomessa poimintahakkuita on harjoitettu yleisesti jo 1700-luvulta, minkä seurauksena juurikääpä on runsastunut. Tämän seurauksena tuulenkaadot ovat lisääntyneet, mistä taas ilmastonmuutoksen johdosta seuraa kirjanpainajatuhojen lisääntyminen. Siis jatkuvan kasvatuksen harjoittaja pilaa lopulta sekö omansa että naapurin metsät. Onko tämä mielestäsi fiksua metsätaloutta Perko?
Remeksen teesit vastaavat omiakin havaintojani. Viljavassa suometsässä jatkuva kasvatus onnistuu, jos puut saa pysymään pystyssä. Muunlaisiin kuvioihin sopii jiiri nuo Remeksen ohjeet.
Koprien sahasuvun historiasta kertovassa kirjassa KUN NIIN -LEESTI SAHAA kerrotaan, että konsernit simputtivat 1980-luvulla Kopran veljeksiä. jotka omistivat silloin Pirkanmaan Juupajoella olevan Korkeakosken sahan. Kukaan ei ostanut sahahaketta. Metsäliitto oli näiden simputtajien pääpukari. Lopulta mediaa hyväksikäyttäen jonkin lainen ratkaisu löytyi. Hake kelpasi Kaskisiin 250 km:n päähän. Rekkamiehet saivat töitä.
Hyvä kirja, kannattaa lukea. Nimi on tämän lehden moderaattorille ongelma. Yritin kirjoittaa täydellisenä, muttei mennyt teksti läpi. Yritin kirjoittaa jutunkin aiemmin, mutta sana juttu. Asiakaspalvelukaan ei vastannut, kun sinne purnasin.
Näin sanoo Wikipedia:
Taivekartonkia (200–400 g/m²) käytetään erilaisten koteloiden valmistukseen. Se on käytetyn kuidun osalta kolmikerroksinen. Keskikerros on mekaanista sellua, pintakerrokset valkaistua sellua. Yläpinta on yleensä kaksoissavipäällystetty ja kiillotettu, ja joskus myös alapinta on ohuelti savipäällystetty tai pigmentoitu. Taivekartongin sileä pinta sopii hyvin offset- tai syväpainokäyttöön. Taivekartonkia voidaan päällystää muovilla tai laminoida alumiinilla.
Ymmärrän tuolla ”mekaanisella sellulla” tarkoitettavan puuhioketta eli mekaanista massaa. Jos jotain pitäisi arvata, niin luulisin, että sellu tulisi Kemistä ja mekaaninen massa valmistettaisiin paikallisesta puusta.
