Käyttäjän Timppa kirjoittamat vastaukset
-
En löytänyt Hesarista uutista, että mustikka olisi lisääntynyt. Puolukkasadosta vain kirjoittivat.
Ymmärtääkseni metsänomistaja saa tulonsa puun myynnistä. Siis puun kasvatuksen opetukseen pitää panostaa.
Vuonna 1948 teollisuuttakin oli vähänlaisesti. Paljon oli jäänyt rajan taa. Ymmärtääkseni niiden viisaiden huoli oli, ettei harsinnoilla pilattaisi metsiä lopullisesti. Epäilemättä toinen tavoite oli löytää tapa, jolla vähäisillä resursseilla saataisiin puuta mahdollisimman tehokkaasti markkinoille. Puuhan oli ainoa, jolla saatiin ulkomaan valuuttaa, Sitä tarvittiin myös niin sotakorvauksiin kuin kotimaan jälleeenrakentamiseen.
Olivat fiksuja kavereita ja oppi meni hyvin perille, kun nähtiin hyvät tulokset ja tiedettiin entisen tavan surkeus.
Fakta on ettei ilman osto- ja myyntikartelleja Suomella olisi tämän tasoista metsä. ja metalliteollisuutta. Mutta aika aikaa kutakin. Eikä se ostokartelli ollut mikään täydellinen, koska sahat eivät kuuluneet siihen. Itse luulen, että tarkoitus olikin nitistää yksityiset sahat. Ei siinä metsänomistaja kärsinyt, kun tukin hintaa nostettiin ja kuidun laskettiin.
Jovain ymmärrät sen Harsintajulkilausuman täysin väärin.
Kiellettiin kaikki harsinnat. Asian ydin oli se, että kasvatetaan metsälöitä, joissa uuden metsän kasvuun lähtö aikaansaatiin siemenpuuhakkuilla. Kun taimikko oli syntynyt, niin sitä sitten kasvatettiin tasarakenteisena hamaan päätehakkuuseen.
Silloin 1948 nykymuotoinen taimikoiden perustaminen oli mahdotonta käytännön syistä. Ei ollut teitä, tekijöitä, liikuntavälineitä, taimia ym. Taimikoiden perustaminen ja hoito osattiin aivan yhtä hyvin kuin nykyäänkin. Minulla on kirjahyllyssä Tapion vuosikirja 1913, joissa opetetaan metsäpuiden taimien kasvatusta ja vuosikirja 1914, jossa opetetaan taimikoiden ( jotka ovat syntyneet luontaisesti tai keinollisesti istuttaen tai kylväen) täydennysistutuksia ja perkauksia täysin nykypäivään soveltuvin opein. Opetettiin mm tekemään varhaisperkaukset kitkien sateiden jälkeen, kun maa on märkää ja vesakko irtoaa helposti.
Tässä meikäläisen pohdintoja mustikka-asiasta.
Vuodesta 1990 vuoteen 2020 metsiemme puuvarat ovat lisääntyneet n 30 %. Oletettavissa olisi ollut, että mustikka vähenee, kun puusto lisääntyy. Puun paikalla mustikka ei voi kasvaa.
Meikäläisen hyvät mustikkamaat ovat usein laikutettuja tai äestettyjä kivisiä aukkoja, joiden mätästys ei kivisyydestä johtuen onnistu. Ei siis ainakaan aina nuo maankäsittelytavat johda mustikkasatojen heikentymiseen.
Myös kasvatusmänniköt ovat usein hyviä mustikkamaita. Ovatko ne lisääntyneet ja harvennettu sopivasti mustikan kannalta?
Mustikkahan tarvitsee valoa, jota saa niin aukossa kuin sen reunametsässä tai sitten noissa harvennusmetsissä.Vuodesta toiseen saamme taivaalta typpeä. Mahtaako tällä olla myös mustikkaan positiivinen vaikutus?
Oli mukava nähdä positiivinen metsäuutinen yleisen valittelun sijaan. Ainakin Ylen uutisista kuulin tämän.
Saapa nähdä miten Hesari reagoi. Vähän aikaa sitten ”ripitin” lehden toimitusta typerästä mustikkajutusta.
Pitäisi varmentaa maastossa käymällä mutta Jovainin systeemi vaikuttaa ”vapaalta kasvatukselta” (Pukkala ja ehkä myös Sauli Valkonen?). Perkon systeemi vaikuttaa enemmän puhdasoppiselta jatkuvalta kasvatukselta jossa vältetään avohakkuuta (Lähde ym.).
Minun ymmärtääkseni molemmat ovat sitä metsänhävitystä, josta ne 6 viisasta varoittivat harsintajulkilausumassaan.
Meidän hirviporukan luvat ovat 3 naarasta, 3 urosta ja 6 vasaa. Lisäystä viime vuodesta yksi yksilö. Pinta-ala 2800 ha. Kanta on kyllä merkittävästi vähentynyt, mutta ihmeesti meidän maille syksyllä ilmaantuu lisää hirviä.
On siinä hommaa. Onneksi on 3 hyvää koiraa. Itse siirryin takapiruksi. Tuli täyteen 60 vuotta hirvijahtia.
Jk metsän tuottoina tulee tuplat kevyesti, jos sitä verrataan jaksottaiseen ja lähinnä kuitupuun kasvattamiseen.
Yhteismetsän viimeisellä 10-vuotiskaudella männyn tukkiprosentti oli 66 ja kuusen 65. Harvennuksia tehtiin n kaksinkertaiselle pinta-alalle uudistushakkuisiin verrattuna. Jaksollinen on nimenomaan tukkipuun kasvatusta.
Kaikissa yli 60.vuotiaiden kuusikoiden harvennuksissa on suuret riskit, jotka korostuvat nimenomaan yläharvennuksissa. Kerran kokeiltiin sellaista. Tuloksena pystyyn kuolevia puita ja moto tekemään aukoksi.
