Käyttäjän Timppa kirjoittamat vastaukset
-
Vertailin siis myytyjen m3:ien keskihintoja, joka meillä on 37 % suurempi.
Aika lailla kuituvoittoista näyttäisi Tornatorin puun myynti olevan tai sitten saavat tosi huonoja hintoja, kun lisäksi jutun mukaan tuo n 40 euroa/m3 syntyi puun korjuusta ja myynnistä. Yhteismetsän keskihinta alkuvuoden luovutuksissa oli 37 % parempi vaikka harvennuspuuta oli hakkuumäärästä 37 % ja kaikki tulo tuli pystykaupasta. Kuinkahan suuri meidän tappio on?
Ne 6 viisasta kirjoittivat sekä varsinaisesta että metsänhoidollisesta harsinnasta. Kuten olen moneen kertaan kirjoittanut, niin Luken kasvattajat Lapinjärvellä pääsivät n 4,5 m3/ha/v-kasvuun. Ollaan päästy huonommissa oloissa 6,5 m3/ha/v-kasvuun ja tuolla Lapinjärvellä pääsisivät helposti yli 7:ään jaksollisella.
Kyllä minusta kyseessä on kasvun taantuminen.
Kanto ja juuristo säilyvät maassa vuosikymmeniä. Kun viereen kasvaaa uuden puun juuristo, niin insinööriajattelu kertoo, että maaperän hiili lisääntyy. Maaperän hiilitaseen kannalta luulisi olevan paras tapa kasvaa metsää jollain lyhytkiertosysteemillä, jolloin maassa olisi kerralla useiden puusukupolvien juuristoja.
Ei voida pitää menetelmän vikana jos menetelmää käytetään väärin.
Mutta totuus on, että käytetäänkö jk:ta oikein tai väärin, niin se kuitenkin johtaa metsän kasvun taantumiseen, kun jaksollinen johtaa parempaan kasvuun.
Tämän tiesivät harsintajulkilausuman allekirjoittajat. Jos olisivat voineet nähdä metsäteiden ja liikkumisen kehityksen sekä taimikoiden perustamisen helppouden ja harvennuspuun kysynnän, niin olenpa varma, että vielä painokkaammin olisivat vaatineet jaksollista kasvatusta.
Myös jk metsät ovat hoidettuja ja se avohakkuuseen päätyvä metsä myös voi olla jk-metsä. Jääkö kovin paljon tilaa metsänhoidon eriyttämiselle?
Minä olen ymmärtänyt, että jatkuvan kasvatuksen metsässä on useampia puusukupolvia, uudet puut syntyvät entisten puiden siemenistä ja sitä ei hoideta. Olenko ollut siis väärässä?
Kyllä siihen varmaan on suunnittelutuki ihan tarpeenkin, että saadaan edes osa jiikoo-hankkeista onnistumaan.
Eihän suunnittelulla voi muuttaa biologiaa. Mitä e nemmän jk-suunnitelmia, sitä enemmän susisuunnitelmia.
Timpan esimerkit 1- 4 metsät ovat epäonnistuneita jäänteitä eivätkä ole jk menettelyn kanssa yhteyttä. Se siitä pähkäilystä.
Ovat tai ovat olleet hyviä metsiä, koska ei yhteyttä jk:een.
Ja tässä vielä lisää:
Selvennän suoluonnon ongelmatiikkaa esimerkein:
- Avohakatulle suolle, jossa ojat kohtalaisessa kunnossa, istutettu laikkumättäisiin männyntaimet 2019. Ne kasvavat hyvin. Ei ole syntynyt mainittavasti luontaisia männyntaimia.
- N. 50-vuotias kuusikko harvennettiin perinteisesti 2019. Karhunsammal oli estänyt taimettumisen. Havaittiin, että 17 % hakatuista puista oli lahovikaisia. Joudutaan jatkossa uudistamaan kasvattamalla ensiksi koivukkona.
- Suolle, jonka puustossa oli kerroksellisuutta, tehtiin poimintahakkuu 2019. Taimikko lisääntyi, mutta iso osa suurimmista männyistä kaatui.
- Mietittiin mitä tehdään päätehakkuuikäistä sekametsää kasvavalle suolle. Ojat kunnossa. Päätettiin, että hakataan aukoksi. Kohdan 3. tapaus toimi varoittavana esimerkkinä. Päätettiin, että uudistetaan kääntömättäillä ja istutetaan kuusta ja mäntyä sekaisin.
Jos tuollainen suoluonnon jatkuvan kasvatuksen suunnittelutuki olisi ollut käytössä, niin vähintään 3 tapauksessa olisin saanut tarjouksen jatkuvan kasvatuksen hakkuun suunnittelusta. Ja jos olisi tehty jatkuvan kasvatuksen hakkuu, niin kaikki kerrrat olisivat päätyneet epäonnistumiseen. Nyt asiaa harkittiin MHY:n edustajan kanssa rauhassa ja päädyttiin yleensä oikeisiin tuloksiin. Kaikki erilaiset tuet johtavat usein tilanteisiin, joissa tulos ei vastaa tavoiteltua. Tuo soiden jatkuvan kasvatuksen suunnittelutuki on juuri sellainen, mitä ei missään tapauksessa saa toteuttaa, kun tiedetään vielä voimakkaat eräiden yliopistojen ja firmojen puolelta.
noita asioita käsittelevät
Nyt ollaan suunnittelemassa Valtion tukea suometsien jatkuvan kasvatuksen hakkuiden suunnitteluun. Tässä Hesarin lukijan kirjeeseen kommenttini:
Soita on n 100 erilaista tyyppiä ja niillä sekä niiden ojituksilla on monia vaikutuksia. Reunametsien soistuminen on pysähtynyt ja ohutturpeiset suot ovat ”ennallistuneet” metsiksi. Monen ojitetun suon puun kasvu on lisääntynyt merkittävästi. Tällaisen suon hiilidioksidipäästöt ovat lisääntyneet, mutta vielä pahemman kasvihuonekaasun, metaanin, vähentyneet. Soiden puustolla on merkittävät taloudelliset ja sitä kautta myös työllistävät vaikutukset etenkin siellä, missä soita on paljon. Soilla on siis monta erilaista ja eri suuntiin vaikuttavaa tekijää, että on hyvin vaikeaa arvioida mikä on viisasta ja mikä eiSuon laidalla käytännön toimia miettivä metsänomistaja on ymmällään. Jos ei tarvitsisi välittää vesistöistä, niin helppoa olisi jatkaa entiseen malliin. Selvää on, että osaa aiemmista ojituksista ei voi kunnostaa liian suurin vesistöriskien vuoksi. Yhtä selvää on myös, että tarvitsemme edelleenkin paljon kunnostusojituksia, jotta estäisimme lisäsoistumisen ja turvaisimme nykyisten soiden metsänkasvun ja sen taloudelliset ja sosiaaliset vaikutukset. Olen Veli-Jussi Jalkasen kanssa samaa mieltä, että kyseessä on normaali liiketoiminta ja vastuu sen kustannuksista kuuluu metsänomistajalle. Olen myös sitä mieltä, että myös hakkuiden suunnittelun maksaa metsänomistaja.
Hienoa olisi, jos soita voitaisiin kasvattaa jatkuvan kasvatuksen periaattein, mutta omakohtaiset kokemukset eivät ole rohkaisevia. On kaksi ongelmaa, taimettuminen ja puuston pystyssä pysyminen. Kumpaakaan ei voi ratkaista suunnittelun keinoin. Lakiesityksen suometsien jatkuvan kasvatuksen suunnittelutuki näyttäisi olevankin räätälöity tukemaan jatkuvan kasvatuksen suunnittelupalveluja myyviä firmoja. Ei Suomen luontoa.
Aloittajat kirjoittivat lakiehdotuksen hienoista tavoitteista. Epäilen, ettei kaikkia pystytä sovittamaan samaan pakettiin. Pelkään, että suoluonnon osalta ainoat todelliset hyötyjät ovat em firmojen lisäksi ne virkamiehet, jotka noita asioita käsittelevät.
