Käyttäjän Timppa kirjoittamat vastaukset
-
Eihän se noin mene kuten RR kirjoittaa. Hakkuutavoissa on alusta asti eroja. Jos siis harventaa päätehakkuuseen saakka jaksollisella ja sitten yrittää siirtyä jatkuvaan, niin seuraa katastrofi kuten Konneveden esimerkki osoittaa. Omistajan mielihaluista puut eivät yhtään piittaa.
Aiempi kokemus ja mittaukset kuitenkin osoittavat, että metsikön onnistunut uudistuminen, hyvä puuntuotos ja hyvä hinta puusta saadaan hieman varmemmin jaksollisessa mallissa. Lisäksi sillä vältetään riskejä. Tästä kannattaa maksaa jonkin verran preemiota kiertoajan alussa.
Juuri näin paitsi, ettei sitä preemiota tarvitse yleensä maksaa, koska aukosta saadaan niin hyvä puunhinta kuten olen jatkuvasti tolkuttanut. Eikä kyseessä ole hieman varmemmin vaan yleensä varmemmin.
Jos ajattelet R.Ranta asiaa hieman syvällisemmin, juuri optimaalinen kuviojakautuma on se, mikä kestävimmin vaikuttaa ja parantaa metsäomaisuuden nykyarvoa.
Minustakin on itsestään selvää, että ainakin myyntitilanteessa tuollainen tila ylihinnoitellaan.
Mutta saa tuollaisen tilan puistakin keskimäärin parempaa hintaa. Tai on ainakin saanut 2018 ja tänä vuonna, kun on myynyt harvennuspuuta päätehakkuun mukana. On tapaus, jossa ensiharvennuspuusta on saanut päätehakkuun hinnan. Tai esiharvennus- ja harvennuskuidusta hyvän päätehakkuuhinnan ja -tukista liki päätehakkuuhinnan. Sitten on tilanteita, jolloin harvennukset ja päätehakkuut on kannattanut myydä erikseen. Siis, jos metsässä on erilaista puuta, niin sopivilla leimikkovalinnoilla voi saada ihan ilmaista rahaa.
Toinen etu tasaiselle ikäjakautumalle on se, että hoitotyöt on helppo organisoida ja valvoa niiden laatua.
Tietysti metsä, jossa on eri-ikäistä puustoa on vähiten altis erilaisille tuhoriskeille.
Siis käytännön metsätaloudessa tasaisen ikäjautuman metsä tuottaa paremmin.
Kyllä harvennupuustakin saa rahaa. Tänä vuonna hakkuutulosta tuli 30 % harvennuksilta.
Tuo korkeasta tukkiprosentista puhuminen on jatkuvaa kasvatusta markkinoivien hämäystä. Ensiksikin se ei ole niin korkea, kuin jaksollisen metsässä. Toisekseen niitä tukkipuita on vähemmän ja siis pienempiä. Ja sitten vielä tuo, että myös kuitupuusta tulee rahaa jää täysin mainospuheissa unholaan.
Ainakin minulla ja varmasti monella muullakin juuri se on taannut jaksollisessa metsänkasvatuksessa jk:n edut ilman sen haittapuolia. On saatu puukauppojen tukkiprosentit ylös, ja kaupantekijäisinä vielä tasainen kassavirtakin. Voiko yrittäjä enempää yritykseltään toivoa?
Juuri näin. Nykyään on mukava myydä koko setti yhtä aikaa. Siis uudistushakkuun kyljessä kohtuullinen määrä harvennusta, joista ainakin joskus saa tosi hyvän hinnan.
On itsestään selvää, ettei metsän kokonaiskasvuun vaikuta se kasvatetaanko metsää suuremmissa tai pienemmissä lohkoissa (jos reunametsän vaikutus unohdetaan) Kyse on vaan siitä kuka ne kasvun hedelmät hyödyntää.
Nythän vielä hakkaamme aukoiksi pääosin edellisten polvien tavalla tai toisella käsittelemiä metsiä. Kyse on siitä, millainen metsä jää itse kunkin jälkeen. Ollaanko hyödynnetty se kasvu, mutta jätetty jälkeen kasvussaan taantuva metsä. Näin ovat esi-isät pariin kertaan tehneet. Ensimmäinen keissi alkoi 1750 lähtien, kun lisääntyvä asutus tarvitsi elääkseen kaskimaita. Toinen alkoi 1860-luvulla, kun viimeiset vielä hakkaamattomat metsät uitettiin jokisuihen sahojen raameihin.
Metsien puuvarat hupenivat ja olivat suurelta osin vähäarvoista lehtipuuta. Metsien tasearvo ja tuotto romahtivat. Metsätalous oli tasearvolla mitattuna tappiollista. Muuhun ei silloin ollut mahdollista ja suomalaiset osasivat muuttaa metsistä keräämänsä pääoman hyödyllisiin tarkoituksiin. Kaskikaudella väkiluvun kasvattamiseen ja myöhemmin teollistumiseen ja koulutukseen.
Nyt meillä on ensimmäisen kerran mahdollisuus käsitellä metsiä kestävästi. Siis hakata kasvua ja huolehtia, että metsä kasvaa seuraavaan päätehakkuuseen vähintään yhtä yhtä hyvin kuin kaadettu metsä, jos ollaan tehty aukko. Kaikkeen tähän on teknologia ja resurssit. Vähän karrikoidusti voi sanoa, että laskun metsänviljelystä maksaa sellua ostava kiinalainen. En siis ymmärrä mitään prosenttilaskuja, kun tuntemattomia ovat puun ja rahan hinta. Jos yritetään vippaskonsteja, niin syödään tasearvoa ja silloin metsätalous kannattaa huonosti.
Ei kannattaisi olla kovin varma siitä, mikä on milloinkin oikea tapa. Vaikutavia tekijöitä on runsaasti ja kaiken lisäksi kyseessä vielä tuntematon tulevaisuus.
Minä lähden kyllä, että tulevaisuudessa puun kysyntä ja hintaa kasvaa. Se kenen metsät kasvavat parhaiten, korjaa isoimman potin. Nyt sen potin alkupanos on ilmainen. Kannattaa panostaa.
Suutarin hommiin en ala, koska en sitä osaa. Metsistä ja puukaupasta jotain ymmärrän. Tänä vuonna hakatusta puusta tuli 37 % harvennuksilta ja 63 % aukoista. Keskihinta 55 euroa/m3. Miten sinulla Perko?
Hakkuutapojen vertailussa ei kyllä ihmeellisiä analyysejän tarvita niin selvä ero menetelmillä on.
Jaksollinen kasvaa paremmin, sen puista saa paremman hinnan. Sitä voidaan kasvattaa sopivilla paikoilla sekametsänä. Se on vähemmän altis juurikäävälle. Vaatii vähän enemmän hoitotyötä, mikä kuittaantuu jalostetuista siemenistä saadulla hyödyllä. Jaksollinen sopii paremmin metsäyhtiöiden toimintasysteemiin.
Tässä siis pelkistetty analyysi, jota aivan turhaan pähkäilevät monet kallispalkkaisetn tutkijat, joista saattaisi olla enemmän hyötyä vanhusten hoidossa.
Sen ”mainosmiehen” metsästä häviää ensimmäisessä harvennuksessa parhaat puut alehintaan. Sitten kasvu tökkää kuten tuo Berzan esimerkki kertoo.
Metsän kasvu saattaa vaihdella hakkuun jälkeen hyvin voimakkaasti. Harvennusreaktio auttaa, mutta toisaalta kuusikon kuivuminen saattaa muuttaa suunnan päinvastaiseksi. Kaikki teoreettiset laskelmat ovat erittäin epävarmoja
Voi tietysti käydä niin, että viime aikoina istutetut kuusikot kokevat koviakin kirjanpainajien vuoksi. Kannattaa kuitenkin huomata, että lähivuosikymmenten kirjanpainajatuhot kohdistuvat kuusiin, jotka aloittivat kasvunsa ennen kuin mitään hirviongelmaa olikaan.
Faktat pitää olla oikein sanoo insinööri.
