Käyttäjän Timppa kirjoittamat vastaukset
-
Jos nyt sitten joku tässä tilanteessa jonkun mielestä vähän ylimainostaa jk:ta, niin eikö se nyt ole aika pieni ongelma edelliseen verrattuna. Suorastaan hyväksyttävää menneisyys huomioiden.
Jos minä rakennusliikkeen johtajana olisin antanut harjoittaa yhtä harhaanjohtavaa mainontaa kuin nykyiset jatkuvan kasvatuksen palveluja kauppaa harjoittavat, niin olisin saanut potkut välittömästi ja firma olisi käräjillä kiukuisten asukkaiden haastamana.
Esimerkkinä harhaanjohtavasta mainonnasta on Arvometsän kotusivut, joilla näytetään sekametsää vaikkei koivu ja mänty uudistu jatkuvan kasvatuksen metsässä. Oltiin todella tarkkoja, ettei myyntiesitteessä saanutn olla mitään paikkaansa pitämätöntä.
Kannattaa muista, että Erkki Lähde sai jatkuvan kasvatuksen 40 % kannattavammaksi, kun taas eräät metsäntutukimuslaikokset jaksollisen yhtä paljon. Maailmassa on lukuisia tiedemiehiä, jotka poikkeavat valtavirrasta. Eräs heistä oli Galilei. Eivät enempää Lähde kuin Pukkala ole kuitenkaan ole mitään galileijoja. Lähteellä oli pinttynyt uskous luullakseni. Pukkala tekee bisnestä ja yrittää saamaan tosiasiat toiveidensa mukaisiksi.
Kotoaho on eräs esimerkki. Tutki kuusikon kasvua Karjalan Kannaksen hoitamattomassa kuusikossa ja sai ensihavennusiäksi 60 vuotta. Ei kelvannut Keski-Suomen kuusikot, joissa se on puolet.
Valitettavasti metsänkssvastustiede näyttää olevan hyvin altis suhmuroinnille.
Minun mielestäni metsälaiduntamisen loppuminen ainakin paikoin hävitti mesimarjat. Ei tietenkään metsätalous, joka ei useinkaan vaikuttanut mesimarja-alueille. Lehmät sen sijaan pitivät heinän kurissa, mikä mahdollisti hennon kasvin menestymisen.
Typpilaskeumallakin saattaa olla osuutensa. Heinäkasvusto on voimistunut.
Tosiaankin joskus aukosta löytyy hyvin mansikkaa.
Varmaa tietoa on yli 200 vuoden ajalta ainakin siitä, että aukkoihin kasvaa kunnon metsä.
Meillä on ollut useita kuviota, jotka ovat aikanaan harvennettu n 200 runkoon. Sekaan onkin yleensä kasvanut vain n 80 kuusta ja kolmas polvi puuttuu. Vain yksi pieni kuvio on, jossa on syntynyt kunnollinen täystiheä metsä, joka ei tietenkään uudistu enää ilman aukkoa.
Yksittäisiä tekijöitä voi luetella loputtomasti, eikä se välttämättä monimutkaisesta kokonaisuudesta kerro juuri mitään. Tämän valtavan aineiston käsittelemiseen niitä menetelmiä tarvitaan.
Jos kyse on jostain ihmisen toiminnasta, niin laskenta auttaa. Luonnon kanssa toimiessa on pakko yksinkertaistaa, koska lähtöarvot ovat epävarmat.
Menetelmien ero on selvä ainakin minulle. Jaksollinen tuottaa yleensä aina paremman tuloksen panostuksistan huolimatta. Miksi lähtisi kokeilemaan muuta. Etuna on usein vielä sekametsämahdollisuus, joka eliminoi riskejä ja parantaa metsänkasvua. Tyhmäähän olisi muuta yrittää. Tietysti on poikkeuksia, mutta harvoin metsätaloluden vuoksi.
