Käyttäjän Timppa kirjoittamat vastaukset
-
. Ja muutenkin on kyse vähän eri ”aisasta”, kun verrataan yhden leimikon tai kuvion mh-tavan kannattavuutta etukäteen. Silloin verrataan yhden ”tuotantoyksikön” tilannetta kerrallaan eri mh-tavoilla toteutettuna.
Tästähän minä juuri kirjoitin. Metsä koostuu useista ”tuotantoyksiköistä”. Normaalissa metsässä kaikille niille tehdään aikanaan samat toimenpiteet. Tästä seuraa sitten, mikä on tilanne k0ko tilan osalla ja mikä on kannattavuusero eri menetelmien välillä. Tuoreella kankaalla se on kuvaamani. Jossakin karussa männikössä se erilainen. Tai silloin, kun jostain syystä on valmiiksi erirakenteinen metsä tai mahdollisesti peitteiseen kasvatukseen sopiva suo. Silloin on syytä pohtia mitä tekee. Niin mekin luonnollisesti teemme. Soillemme on tehty poimintahakkuuta, harvennusta tai uudistushakkuuta tilanteen mukaan.
Keskustelua käydään kuitenkin koko ajan normaalista tilanteesta tuoreen kankaan metsässä. Mitä sellaisessa metsässä on viisasta tehdä on siis itsestään selvää. Ainakin, jos haluaa hyvää metsänkasvua ja taloudellista tulosta. Korkolaskua voi käyttää miettiessään uudistamisen ajankohtaa.
Taimikonhoidon lisääntynyttä kustannusta kompensoi nykytaimikkojen erittäin hyvä kasvu. Ainakin meillä joskus riittää yksi perkaus. Pari tapausta on, että riittää ennakkoraivaus ennen ensiharvennusta.
Ei sillä jonkun kuvion puuston jäävän puuston arvolla voi olla merkitystä, sillä vertailuhan on tehtävä siitä olettamuksesta, että lähtötilanteessa myydään sama määrä puuta kummallakin hakkuutavalla. Ratkaisevaa on vain koko tilan metsien kasvu ja puun myyntihinta kuten olen kirjoittanut. Siis liikevoitto. En ymmärrä miten täysin yksinkertaisesta asiasta saadaan niin monimutkainen.
Tuo uroteko mitä Timpan porukat ovat tehneet on tehty monen muun porukan voimin ympäri maata. Aiemmin siihen pakotettiin metsälain ja vakuustalletuksen sekä pakollisen mhy-jäsenyyden kautta. Nyt se sama suunta pitäisi säilyttää markkinaehtoisesti. Metsäteollisuuden vastuullisuutta peräänkuulutetaan: myös metsätalouden kannattavuus pitää säilyä, ei vain osakkeenomistajien tilipussi.
Ei siihen pakotettu. Kyllä se tahto tuli omistajilta. Olivat tekijät kyllä sitkeitä sissejä. Paljasjuuritaimilla erittäin kivisiin maihin täystiheät metsät. Teitäkin oli vähän. Kiva niissä metsissä on puita katsella ja myydä. Haasteellista, että pitää pystyä vähintään yhtä hyvään. Mieluummin parempaan.
Minulla on joka asiasta kokemusperäistä tietoa. Niin myös pienestä puumäärästä. Vuonna 1933 laskettiin tilan arvo. Puuta oli 50 m3/ha, josta 11,6 kpl/ha yhden tukin puita (pit 4,8 m, latvalpm 15 cm) Sitten hakkuut olivatkin lähes seis 30 vuotta. Meiltä puuttuu kaikki ikäluokat väliltä 1933-63. Vuonna 1967 puuta oli 85 m5/ha ( 1963-34 oli 6 % tehty aukoksi, mistä tilan metsien kunnollinen kehitys alkoi)
Nyt puuta on 150 m3/ha ja myymme n 5 m3/ha/v. Siis 10 vuodessa sen puumäärän, mitä metsissä oli silloin. Erona on, että nyt havupuusta on 65 % tukkia. Vuonna 1933 ehkä 10 %.
Kannattavuustarkastelussa minä en tarkastele kassavirtaa vaan metsätalouden tuottoa, mikä on siis vuotuinen kasvu euroina vähennettynä kuluilla. Näinhän kaikki firmat laskevat liikevoiton. (Myyntitulo ja varaston muutos vähennettynä kuluilla on liikevoitto) Ei minun metsätalouden kannattavuuteen vuositasolla vaikuta se myynkö paljon vai en lainkaan. Pitää aina summata myyntitulo ja puiden arvon muutos. Kassavirta on ihan eri juttu eikä sitä pidä sotkea kannattavuustarkasteluun. Firmoillakin on erikseen kassavirtalaskelma.
NNA:ta tai sen käänteisarvoa sidotun pääoman tuottoa tietysti pitää käyttää, jos aikoo ostaa metsää. Hakkuutapojen vertailuun siitä ei. Nykyisessä hakkuutapojen vertailukeskustelussa NNA:n tarkoitus on johtaa porukkaa harhaan.
Kuten Kari Mielikäinen totesi, metsätalouden kannattavuus lähtee vuositulojen ja -menojen erosta. Ei siihen kannata sotkea mitään ihmeellistä korkolaskua, mikä on typerää siinäkin mielessä, että erilaisilla kasvupaikoilla sekä hakattava puumäärä että kasvu vaihtelevat rajusti. Lehtomaisen tai kuivan kankaan tuotot ovat aivan erilaiset. Miten ne voisi puristaa johonkin 4 %:iin. Pitää koko ajan tarkastella koko tilan tuottoa, jota voi sitten verrata tilan markkinahintaan jos huvittaa.
Jaksollisen ja jatkuvan paremmuusero lähtee siis kasvun ja myyntihintojen sekä hoitokulujen eroista. Kuten Kari Mielikäinenkin totesi, niin vaikeaa on löytää muuta toimialaa, jossa pärjäisi niin pienellä tuotantopanoksella kuin metsätaloudessa.
Professoreilla ei ole ollut parempaa tekemistä. Ovat, osoittaakseen viisauttaan, keksineet tuon NNA:n jonka lähtöarvot on pakko vetää hatusta.
Ihmisillä alkoi olla olennaista vaikutusta metsien rakenteesen vasta sitten kun pysyvä asutus levisi metsiin keskiajan jälkeen 1500-luvulla, eikös?
Mehän emme tiedä mitä kivikauden porukka puuhasi. Minä olisin siis polttanut metsiä, jotta hirvillä olisi ruokaa ja niitä olisi helpompi metsästää.
Meillä oli aikoinaan tehty iso suojuspuuhakkuu. Siinä oli jätetty lähinnä mäntyä n 160-180 runkoa/ha. Osa siitä hakattiin aukoksi 2008. Kasrulle osalle aluetta (n 20 %) oli ajouriin kasvanut kohtuullisesti mäntyä vaikka hirvetkin olivat syöneet sitä. Tietysti hakkuukone vetäessään puita oli saanut tuhoa aikaan. Kaipasi pientä täydennysistutusta. Loppuosa alueesta kasvoi varpuja tai heinää. Havupuiden taimettuminen oli ollut sattumanvaraista Siellä täällä kasvoi aika isoja lehtipuun taimia. Tälle alueelle istutettiin pääosin kuusta, vähän mäntyäkin. Osalla aluetta ei ollut havupuun taimia. Se laikutettiin. Osalle taimet istutettiin muokkaamattomaan maahan, koska haluttiin suojella luontaisia taimia.
Perkasin kuvion pari vuotta istutuksesta ja nyt tehdään lopullinen perkaus. Kuvion taimikko on vähän sekainen, mutta kyllä siihen kunnon metsä tulee. Aukkoa laajennettiin 2012 vielä karumpaan suuntaan sitä suojuspuualuetta. Siihen ei ollut kehittynyt uutta taimikkoa lainkaan. Äestettiin ja kylvettiin. Nyt siinä on hyvä taimikko.
Tarinan opetus verrattuna Puukin kuvioon. Puuki on oikeassa, ettei tuollainen kuvio taimetu kunnolla luontaisesti. Täydennysistutus on tarpeen. Ongelmia tulee, kun suojuspuut hakataan. Taimikko voi olla aika kurjassa kunnossa hakkuun jälkeen. Metsätalousmielessä hakkuun järkevyys riippuu siitä kuinka suojuspuut kasvavat. Siis lähinnä niiden ikä ratkaisee. Jos se on 60 vuoden luokkaa, kasvu on kohtuullinen. 100-vuotiaalla vain 2-3 m3/ha. Alla oleva taimikko kasvaa joka tapauksessa huonosti ja on vaarassa vahingoittua hakkuussa. Täytyy olla muita suoraan metsätalouteen liittyviä syitä, että tuollainen hakkuu on perusteltu. Mieluummin yrittäisin mänty-kuusisekametsää, joka kasvaa tuollaisella paikalla yhden puulajin metsää paremmin.
2015 tehtiin karun paikan männikköön tuollainen suojuspuuhakkuu. Jätettiin kuitukokoisia mäntyjä n 160 kpl/ha. Kuvio on mäen päällä ja ensimmäinen myrsky kaatoi niistä suuren osan ja jatkossa kaatui lisää. Tämä äestettiin ja kylvettiin. Nyt siinä on hyvä taimikon alku. Naapuri sai tuulenkaadoista polttopuita.
Nämä suojuspuuhakkuut ovat sellaisia, että kannattaa varautua monenlaisiin hankaluuksiin, mutta saa niistä ainakin vaihtelua vähäksi aikaa.
