Käyttäjän Timppa kirjoittamat vastaukset
-
Monimuotoisuutta voi katsella niin monella tapaa. Verrataan hyvin hoidettua talousmetsää, jossa on myös suojelualueita muka tai PYhä-Häkin monotonista ikimetsää. Tarkastelijasta riippuen voidaan tulla eri tulokseen,
Et Perko vastannut kysymykseeni. Niinhän yleensäkin käyttäydyt.
Tuossa edellä oli esimerkki sittä 100 %:n tilanteesta. Metsä kasvoi vain puolet siitä, mitä se voisi kasvaa. Jos tuota alettaisiin yrittää jatkuvalla kasvatuksella, niin kasvu vain tippuisi.
Metsien käsittely riippuu aina lähtötilanteesta. Meillä metsät olivat harsittu pilalle 1933 mennessä. Hakkuita alettiin suorittaa merkittävästi vasta 30 vuoden kuluttua. Siksi puuttuu ikäluokat tuolta väliltä. Ei ole katsottu järkeväksi uudistaa noita ennen 1933 syntyneitä metsiä lyhyen ajan sisällä. Siksi osa metsistä on normaalikäytännön mukaan yli-ikäisiä. Tilanne hoituu, mutta hitaasti. Uudistamme metsiämme n 1,3 % vuodessa, jolloin jossain vaiheessa päästään optimitilanteeseen.
Ei se hakkuiden viivyttäminenkään ole ollut kovin huono idea. Onhan tukin hinta muutamassa vuodessa noussut 30 %, kun osakekurssit ovat samaan aikaan laskeneet.
Vielä kerran Perko. Vastaapa selvään kysymykseeni.
Mutta nythän tyrkytetään sitä jatkuvaa kasvatusta myös parhaille puuntuotantoalueille. On tietysti eri asia kasvattaa metsää Ylä-Lapissa kuin Savossa. Senkän jokainen tietysti tietää.
Hämmästyttävästi Pohjois-Pohjanmaankin pilalle harsitut metsät saatiin kasvuun avohakkaamalla ja viljelemällä. Ei siinäkään muuta vaihtoehtoa ollut, jos halusi kasvattaa puuta. Ja sama on edessä vastedeskin, kun joku aikansa yrittää harjoittaa jatkuvaa kasvatusta. Historiaa ja biologiaa ei voi muuttaa.
Perko, koska tiedät niin paljon, niin kerropa miten olisit käsitellyt alla selostetut kolme tapauista, jotka kuvasin Annelin aloittamassa keskustyelussa:
Metsiä on erilaisia ja niillä on erilaisia käyttäytymistatapoja. Juuri tehtiin 3 avohakkuuta:
-Saarijärvellä oli puhdas varttunut kuusikko. Olemme kokeilleet kerran sellaisen harventamista. Lopputulos oli, että osa kuusista kuoli paahteeseen, osa kaatui. Pari vuotta katseltiin ja sitten kaadettiin . Aukoksi oli nyt ainoa vaihtoehto. Kasvukin oli taantunut puoleen siitä, mitä se tulevassa metsässä keskimäärin on.
Syksyllä kerätään hakkuutähteet ja mätästetään sekä ensi keväänä istutetaan taimet. Saavat saarijärveläiset työtä ja jyväskyläläiset energiaa-Toivakassa oli varttuneen männikön (200 kpl/ha) seassa n 80 kuusta. Jos olisisimme jättäneet ne, niin koko louhikkoinen kuvio olisi jäänyt täysin vajaatuottoiseksi. Nyt raavitaan kaivinkoneella kivien koloista multaa esiin ja kylvetään siihen männyn siemen ensi keväänä. Syksyllä 2023 sekaan istutetaan 1000 kuusta/ha. Saamme syntymään oivallisen sekametsän.
-Toivakassa oli myös varttunut tasaikäinen männikkö. Niitä on meillä ollut runsaasti. Tiedämme, että sellaisen uudistuminen luontaisesti on erittäin epävarmaa. Ehkä noin joka viides kerta onnistuisi. Hirvien takia ei uskalla istuttaa mäntyä, joten maan pinnan hellävarainen rikkominen ja kylvö ovat osoittautuneet varmimmaksi keinoksi.Arvostelenhan minä nykyistäkin. Olen monta kertaa kirjoittanut, että Luken jatkuvan kasvatuksen metsän kasvu oli n 4,5 m3/ha/v. Meillä heikommissa oloissa vuodesta 1963 6,5 m3/ha/v. Eikö tuosta saisi kirjoittaa.
Tuottavuus lisääntyy sitä mukaa, kun vielä nykyään heikompikasvuiset metsät saadaan uudistettua. Kasvu on lisääntynyt vuoden 1992 3,2 m3/ha/v:ssä nykyiseen n 5,4 m3/ha/v:een. En tuota ihan taantumaksi sanoisi.
Perkolle vastaisin, että puut määräävät miten voi hakata. Kirjallinen tieton vuodelta 1933, jolloin piirimetsälautakunnan leimauksen jälkee jäi 11,6 yhden tukin tukkirunkoa hehtaarille. Sitten odotettiinkin 30 vuotta ennen kuin pystyi merkittävästi hakkaamaan.
Ollaan juuri hakattu tuoreen kankaan kuvio, jossa oli n 200 järeää mäntyrunkoa/ha ja seassa n 80 pienempää kuusta. Tällaiseen tilanteeseen se jatkuva kasvatus usein päättyy. Vain yhdessä monista vastaavista kuvioista metsä on kasvanut hyvin. Senkin taival päättyy aikanaan, koska tasakokoista järeää metsää ei voi alkasa hakata millään poimintahakkuulla.
En kiistä ongelmaa, mutta eivät ne hirvet aina noin käyttäydy.
Talvi 2019 oli luminen, mistä seurasi meidän metsiin merkittävät lumituhot. Keväthangilla kuljin niitä kartoittamasssa Hämmästys oli suuri, kun hirvet eivät olleet poikenneet meidän lukuisiin mäntytaimikoihin. Kerrrankin oli kulkenut tietä taimikon ohi ja haukannut vain yhden koivunvesan. Olivat asustaneet 3. ja 4. kehitysluokan metsissä ja syöneet niistä risuja, mitä olivat sattuneet löytämään.
Meillä on kuusikoiden istuituisalueille kasvanut aikan usein merkittävä määrä mäntyjä. Josakin kuviossa hirvet ovat syöneet ne. Toisissa taas ne ovat saaneet olla rauhassa. Onko kyse siitä, että jossain kuvioissa on maaperässä jotain tai siitä puuttuu jotain, minkä vuoksi sen kuvion taimet maistuvat hirville, kun jonkun toisen kuvion taimet eivät.
Hirvituhot riippuvat mielestäni usein enemmän taimikkojen lähellä olevien metsien rakenteesta kuin itse taimikoista. Jos ympäröivät metsät ovat pelkkiä kuusikoita, joissa ei ole alikasvustaimia, niin paine kohdistuun tietysti aukkojen mäntyihin. Jos ympärilläkin on mäntymetsiä, niin taimikot saavat olla rauhasssa.
Tutkimuksella pitäisi selvittää se, miksi periaatteessa samanlaisista taimikoista toisen männyt maistuvat. Toisten ei.
