Käyttäjän Timppa kirjoittamat vastaukset
-
Kyllä meidän pitää hoitaa oma leiviskämme myös suojelussa eikä vain hiilinieluissa, joissa ollaan onnistuttu hyvin, aivan riippumatta siitä mitä keski-Euroopassa asiassa tehdään. Heillä on vastuu heidän luonnosta ja meillä meidän luonnosta.
Odotetaan ensin, että Keski-Eurooppa hoitaa suojeluhommansa Ei ammuta itseämme jalkaan siten, että suojelumetsien tuholaiset tuhoavat koko Suomen metsätalouden. Tietäen Suomen metsien todella rankat käsittelyt aikaisemmin, niin ei kyllä löydy yhtään selkeää todistetta, että meidän pitäisi täällä Suomessa muuttaa metsiemme käsittelyä.
Suomessa on todellisuudessa suojeltu tuo 10 %. Lisäsuojelu on aivan tarpeetonta ja ilmastomielessä tuhoisaa.
Metsien **käyttöä** ei kannata lisätä niinkään meillä, vaan muualla pohjoisella havumetsävyöhykkeellä niillä Pohjoismaiden ulkopuolisilla alueilla, jotka ovat nyt alisuoriutujia ilmastonmuutoksen torjunnassa.
Eihän heitä kukaan kiellä lisäämästä metsiensä käyttöä. Tilanne on kuitenkin sellainen, että monet ulkomaiden metsät vaatisivat rankan rakennustoiminnan ennen kuin puu alkaisi liikkua. Siis ensiksi syntyisi valtavat päästöt. Lisäksi ongelmana on se, että asutus on eri paikassa kuin metsät.
Suomen tilanne on ihanteellinen. Meillä metsät ja asutus lomittuvat. Metsätalous ei vaadi raskasta infraa. Työntekijät asuvat metsän keskellä, joten houitotyöt on helppo, organisoida, kun lisäksi Suomessa on maailman tihein metsäautotieverkko, jolloin metsurin työmaa alkaa usein suoraan tieltä.
On täysin järjenvastaista miettiä heikennykiä maailman tehokkaimpaan metsätalouteen, kun kukaan ei ole edes pystynyt esittämään mitään todellista ongelmaa.
JK:ssa voi joskus parhaiten kasvavat puut olla alikasvospuita, jos ne on istutettuja.
Joskus on täydennysistutettu jotain aluetta. Huomaa eron, kun vertaa kuinka hitaasti ne istutustaimet kasvavat suurten puiden lähitienoolla. Ei siis auta vaikka istetettaisiin parhaat taimet. Pintajuurinen kuusi vie lähitienoon kuusentaimilta kasvuvoimaa.
Ne Etelä-Suomen parhaat metsänkasvastuspaikat on viimeisen 300 vuoden aika hakattu avoimiksi lukuisia kertoja ilman, että siitä on ollut mitään pysyvää haittaa. Minun mielestäni on täysin järjen vastaista alkaa niitä suojella, koska ne ovat yleensä kuusikoita ja kylkiäisenä saisimme täysimääräisen kirjanpainajaongelman. Päin vastoi. Niiden uudistamista pitäisi jouduttaa. Yleensäkin suojelu olisi syytä keskittää alueille, joiden jääminen puun tuotannosta haittaa vähiten. Silloin ilmasto ja kansantalous kiittävät.
Nuo 10 ja 30 % ovat ihmisten keksimiä ilman mitään aikaisempaan metsien historiaan perustuvia vertailuja.
Miksikö jaksollisen metsät kasvavat ylivoimaisen pzaremmin Olen useaan kertaan kirjoittanut, että niissä kasvatamme parhaita puita parhaissa oloissa. Taimet ovat parhaista siemenistä ja taimikoiden hoito optimaalista. Aukon ulkopuolella metsässä kasvavat monien harvennusten jälkeen jäljelle jääneet parhaat puut optimaalisessa tiheydessä.
Jatkuvassa kasvatuksessa kaikki on päin vastoin. Taimia syntyy epämääräiseen järjestykseen, jos yleensä syntyy. Ne kasvat hitaammin, kun viereiset isot puut vievät veden ja ravinteet sekä varjostavat. Jatkuvan kasvatuksen metsässä harsinnan jälkeen jäljelle jäävät hidaskasvuisimmat puut, jotka lisäksi tuhlaavat energiaa kasvattamalla ylisuutret oksistot.
Tuossahan on kyse 2-vaiheisesta kasvatuksesta, jonka tiedetään päättyvän uudistushakkuuseen.
Kun Luontopaneli tai Ilmastopaneli kirjoittavat peitteisestä kasvatuksesta, ne tarkoittavat, että alue olisi hamaan maailman tappiin peitteinen. On tarpeen pitää termistö selvänä, ettei johdeta ketään harhaan tai luvata sellaista, mikä ei ole mahdollista.
Sama juttu turvemaiden osalta. Periaatteessa olisi fiksua, jos pysyvästi peitteinen kasvatus toimisi. Todellisuudessa lienee vain hyvin harvoja tapauksia, joissa se onnistuu kunnolla. Ongelmia on niin taimettumisessa kuin harvennuksessa jätettyjen puiden pystyssä pysymisessä.
Katselepa Anneli esim 4-tien vartta. Eihän siellä ole juuri muuta kuin peitteistä aluetta, jos pellot ym jätetään pois.
Meillä on runsaasti puhtaita luontaisesti kaiketi entisille kaskimaille syntyneitä kuusikoitas. joissa ”kasvaa” vain muurahaispesiä valtapuun lisäksi. Taatusti avohakkuu lisää monimuotoisuutta. Sitten on myös luontaisesti tai torpparien sytyttämä metsäpalon jälkeen syntyneitä männiköitä, joista lehtipuut ovat vähäisiä poikkeuksia lukuunottamatta kuolleet. Mäntyjen lisäksi kasvaa yleensä vain mustikkaa ja puolukkaa. Sama juttu. Aukkoon tulee monipuolisempi kasvi- ja eläinmaailma.
Jatkuvapeitteistä alaa voi olla erittäin harvoin pysyvästi talousmetsässä. Siksi sen lisääminen on erittäin kyseenalaista, koska se joudutaanm kuitenkin jossain vaiheessa uudistamaan.
Jatkan vielä siitä peitteisenä kasvattamisesta. Ehdotus on jotain tällaista:
”Suomen metsiä kassvatettiin valtaosin peitteisenä 1950- ja -60-luvuille. Johtavat metsätieteilijät tuomitsivat käytetyn hakkuutavan ns Harsintajulkilausumassaan 1948 metsänhävitykseksi ja vaativat, että metsiä aletaan käsitellä ns metsälöhakkuina, joissa yksittäistä metsälöä kasvatetaan harventamalla sitä siten, että parhaita puita kasvatetaan aina siihen vaiheeseen, kun niiden kasvu hiipuu, minkä jälkeen alue hakataan ja uuden metsän kasvuun lähtö varmistetaan. Tämän jälkeen alettiinkin siirtyä metsien uudistukseen aluksi pääosin siemenpuiden avulla. Pian alettiin kuitenkin turvata uuden metsän synty kylvämällä tai istuttamalla taimia. Vuodesta 1950 metsiemme puumäärä on lisääntynyt 1,5 miljardista m3:stä 2,5 miljardiin ja kasvu 50 miljoonasta m3:stä yli 100 miljoonaan pääosin hakkuu- ja uudistamistavan muutoksen seurauksena. Jos metsisämme siirryttäisiin laajemmassa mitassa takaisin peitteiseen kasvatukseen ei ole mitään syytä epäillä etteikö niiden kasvu alkaisi taantua.
Jos haluttaisiin pitää metsiemme kasvusta huolta, niin jossain vaiheessa nuo pysyvästi peitteisiksi tarkoitetut metsät pitäisi kuitenkin uudistaa, mikä olisi työläs ja kallis toimenpide. Kannattaa myös todeta, ettei jaksollisella tavalla kasvatetussa metsässä hakkuutyylin muutos ole mikään riskitön toimenpide. On lukuisia esimerkkejä siitä, kuinka poimintahakkuun jälkeen auringon paahde ja tuulet ovat tuhonneet jätetyn metsän maanomistajan suureksi tappioksi.
Vaatimus jatkuvasti peitteisenä kasvatettavan osuuden lisäämisestä unohtaa siis aiemmat kokemukset metsiemme kehityksestä eikä sovellu nykyisiin metsiin,”
Tässäpä tämä. Jos tähän tyyliin kirjoitat Anneli, niin säilytät maineesi luotettavana metsätieteilijänä. Kannattaa siis kirjouttaa niin kuin asia on.
r
Tuo 10 % on jo varmaan toteutunut, kun otetaan huomioon viralliset suojeluaslueet, metsälaki- ja sertifiointikohteet sekä metsänomistajien epävirallinen omaehtoinen suojelu. Kannattaa aina muistaa, että boreaalinen havumetsä ulottuu täältä Tyynelle Valtamerelle ja siinä on suuria vaihteluja. Siksi ihmisten keksimät prosentit eivät perustu muuhun kuin haluun käyttää valtaa. Kasvatetaan siis puita siellä missä ne kasvavat parhaiten ja suojellaan sellaisia alueita, joista suojelukustannus on vähäisempi. Ei siis mitään maakuntakohtaisia.
Seuraava 20 % suojelua on tarpeeton. En kyllä haluaisi pudottaa meidän metsien kasvua millään jatkuvapeitteisellä kasvatuksella, koska hiilinielu pienenee, mertsätn kuusettuvat ja lopulta kuitenkin ne on uudistettava. Kannattaa olla rehellinen ja todeta, että metsätalouden merkitys kasvaa jatkossa, kun muut luonnonvarat ehtyvät.
Meikäläinen sota-ajan lapsena pitää kaikenlaista hyödytöntä puuhastelua todella valitettavana.
Tällaiset terveiset siis minulta. Toivottavasti et pahastunut, mutta kysyjä ottaa aina riskin siitä millaisen vastauksen saa.
Timmerman sanoi illalla uutisten haastattelussa, että kannattaa tieteellistä lähestymistapaa metsäasioissa. Varmasti osoitti viestinsä Luonto-liittolle ja muille luontojärjestöille.
Tarkoitti sanomansa siis metsäasioista vastaavalle ministerille ja koko Suomen hallitukselle, joka ei ole antanut periksi. Mutta oikea osoite olisi ”Kurjen” esittämä taho.
