Käyttäjän Timppa kirjoittamat vastaukset
-
Mekin kasvatamme männiköitämme mahdollisimman pitkään useita harvennuksia hyödyntäen. Ei se kuitenkaan mielestäni ole jatkuvapeitteistä metsänkasvatusta, jonka idea mielestäni on, että uusi puusukupolvi syntyy sinne vanhojen puiden sekaan. Meillä kuvio päätehakataan ja ja homma alkaa alusta.
Siis edelleen kyse siinä jatketussa kasvatuksessa on kyse sumutuksesta, jos väitetään, että alue säilyy jatkuvasti puustoisena.
Elinvoimaiset oksat tarkoittavat, että taimi todennäköisesti elpyy.
Milloin oli hakattu?. Meillä on tila, jolla hakkuun ja istutuksen välillä pitää olla täysi kesä muuten tulee tuhoja. Kerran yritin lyhyempää väliä, koska epäilin alueen heinettyvän. Heinettyi kuten arvelin. Mutta tukkimiehentäituhoja tuli 70 %. Kivisyydestä johtuen mätästys ei onnistunut, mutta kuvio oli laikutettu.
Nuo kuusikot olivat n 90-100-vuotioaita. Ei siis mitään mahdollisuuksia yläharvennuksiin. Ainoa mahdollisuus olisi jättää mäntyjä ja hieskoivuja, mutta niitä ei ole tarpeeksi ja kyllä nekin kaatuvat..
Mielestäni on aikamoista sumutusta sanoa, että joku kivennäismaametsä on jatkuvapeitteistä ja sillä harjoitetaan kannattavaa metsätaloutta. Molemmat eivät toimi samalla kuviolla. Jonkun huonosti menestyvän yläharvennuksen voi tietysti tehdä tuohon Berzan kuvaamaan tyyliin, mutta sitten todellisuus iskee.
Ajelin taas kerran Jyväskylästä etelään. Kyllä sen tien varrella puita on ja hyvin kasvavia metsiä. Aukkoja hämmentävän vähän. Tarvitseeko metsän olla tuota parempi?
Aloin noin 60 vuotta sitten liikkua nykyisillä ”#puuhamaiklkani”. Kohtasin tieheän metsäpaloalueelle syntyneen nuoren männikön. Muutama vuosi myöhemmin osuin samoille tienoille ja ihmettelin, että missä se tiheikkö on. Ei ole tähjän päivään mennessä löytynyut.
Siinä itseharventaminen oli ollut poikkeuksellisen tehokasta. Siihen en ota kantaa oliko kysessä sieni, virus tai lumi, mutta poissa mikä poissa. Jäihän sinne tietysti ne parhaat männyt, joita on pari kertaa harvennettu.
Osa alueesta jäi jaossa naapurin puolelle eikä sitä harvennettu ennen kuin päätyi suojelualueeksi. Mäntyjen kuoleminen on jatkunut ja ne ovat selvästi pienempiä kuin meidän puolen harvennusmetsä. Viimeisetkin koivut tekevät kuolemaa. Jäljellä on yhden puulajin luontaisesti syntynyt männikkö.
Katseltiin paria korpikuusikkoa Saarijärvellä (puuta 300-350 m3/ha) myhistyksen kaverin kanssa siinä mielessä, että voisiko tehdä poimintahakkuun. Kyllä tuomio oli helppo. Ei voi. Liian suuri riski kuusten kaatumisille ja kuolemille. Uudistetaan.
Katseltiin myös ensiharvennettua lannoitettua mäntyrämettä. Siihen pystyi tekemään uuden perinteisen harvennuksen. Haihduttavaa puustoa on tarpeeksi vaikka ojat olivatkin jo ummessa. On seuraavan sukupolven asia mitä sitten tapahtuu, kun pitäisi uudistaa. Ehkä silloin on erilaisista käsittelyistä enemmän kokemusta.
Annelin Hesarin kirjoituksen mukaisia erirakenteisia turvemaita taitaa olla aika vähän ja niissäkin on isojen puiden pystyssä pysyminen ongelmallista. Sellainen kokemus meillä on ainoasta kokeilusta.
On siis aika utopistista, jos ajatellaan, että turvemaiden hakkuita voisi laajasti järkevällä tavalla tehdä poimintahakkuina.
Luonnontuhoriskeihin voi varautua vakuuttamalla. Totta kai se maksaa, mutta aina niitä tuhojakin on, joten saa siitä vakuutuksesta palautustakin. Puun hinnan positiiviseen kehitykseen kyllä uskon.
Olen lähetänyt tänne joskus kuvaparin reilu 100-vuotiaista metsistä. Rajan toisella puolenharventamattomassa mäntymetsässä puut olivat pienempiä kuin toisella pjuolen 2 kertaa hazrvennetussa metsässä. Tällä hetkellä puuta sattoi olla kummassakin metsässä saman verran, mutta harvennuspuu mukaanlukien harvennetun kasvu on suurempaa.
Kerran harvennutettiin koivikkoa, mikä jäi liian tiheäksi, mistä seurasi kasvun heikentyminen . Otdettiin opiksi ja seuraavia kuvioita on harvennettu rajummin, mkinkä seurauksena nen kasvavatn paremmin.
DEivät ainakaan meidän puut osaa saksaa ja ehkä siksi käyttäyvät siten kuin aidemminkin.
Sitä hiiltä pitää saada ilmasta pois. Pohjoismainen metsänkäsittely. jossa pidetään metsät nuorina ja hyödynnetään niiden kasvupotentiaalia mutta samalla huolehditaan, että järeää puuta varastoituu kiinteisiin raskenteisiin, on yksi vazihtoehto. Toinen on puuttomien alueiden metsittäminen.
Luonnonmetsät eivät poista hiiltä ilmakehästä. Parhaimmillaan säilyttävät niihin varastoituneen hiilen.
Tällaisen mielipiteen kirjoitin Hesariin. Saa nähdä meneekö läpi:
Kannattaa huomata nykytilanne. Venäjällä ja Valko-Venäjällä syntyy hakkuusäästöjä, kun eivät voi viedä sahatavaraansa. Kyllä ostajat kuitenkin sahatavaransa jostain saavat. Suomesta, Ruotsista tai vaikka Kanadasta. Suomessa on paljon hakkuukelpoista metsää.
Vaikka hetkellisesti hakkaisimme yli vuosikasvun, niin ei ilmakehä yhtään siitä kärsisi, kun toisaalla ei hakata. Eikä se edes näkyisi Suomen 2,5 miljardissa puum3:ssäNyt pitää ymmärtää kokonaisuus. Hakataan kaikki mikä on metsätaloudellisesti järkevää. Puusta saa nyt hyvää hintaa. Metsäalan porukka saa töitä. Puunjalostusteollisuus vahvistuu. Velkaantuva Valtio saa verogtuloja. Ja yllättävää kyllä metsien kasvu paranee jatkossa.
Hakkuista nipottavien pitää vain ymmörtää kokonaisuus.
