Käyttäjän Timppa kirjoittamat vastaukset
-
Nyt ei todcdellakaan kannattaisi nipottaa jostain hiilinidelusta, koska Venäjällä ja Valko-Venäjällä syntyy hakkuusäästöjä. Nyt on syytä ottaa kaikki hyöty hyvistä puunhinnoista. Vahvistamme samalla maaseudun työllisyyttä, puunjalostustollisuutta ja valtion verotuloja.
Ainakin meidän yhteismetsä on myynyt aika paljon. Ei odotella liian kauan. Nyt näyttää olevan puulla kova tarjonta ja tietysti kysyntäkin. Jossain nvaiheessa kysyntä hiipuu, kun markkinatilanne muuttuu. Koska, sitä ei tidedä kukaan.
Eipä kukaan taida tidetää millainen prosessori puun kasvua ohjaa. Kun varjostus lisääntyy joltain puolelta, niin puu tekee runkoon mutkan ja hakee näin enemmän valoa. Kun varjostus vähenee, niin puu jatkaa kasvuaan pystysuoraan. Ja titenkin symbioosi sienten kanssa on ihmeellinen keksintö.
Oliko se niin, ettei kivihiilikaudella ollut vielä sieniä hajoittamaasa kuolleita puita. Puutarhuri kaiketi huomasi puutteen ja ymppäsi systeemiin sienet, minkä seurauksena kasvu saattui jotkua. Muutenhan kaikki hiili olisis kertynyt kuolleisiin puihin ja elintoiminnat maapallolla loppuneet.
Jonkin verran hakkuita voisi nyt himmailla ja niin tulee tänä vuonna ehkä käymäänkin, kun osa jää odottamaan puun hinnan nousua.
Erään ostajan mukaan nyt tuli myyntiin tosi paljon leimikkoja. Millaiseksi markkina muttuu voi sitten arvailla. Me ei ”himmailla”.
Luononmetsät ovat yleensä tasapainotilassa. Sen mitä ne yhteyttävät häipyy taivaalle lahoamisen ja metsäpalojen seurauksena. Kun sademetsää hävitetään polttamalla, eikä metsä uudistu, niin se hiili häipyy taivalle. Sama on tietenkin boreaalisten luonnonmetsien osalla.
Se, että puut hoitaisivat maan alla heikompiakin, ei kyllä ole sopusoinnus sa havaintojeni kanssa. Männikössä heikommat yksilötn kuolevat, jos lumi ei satu tapaamaan. Koivikossa heikommat saavat latvansa liki latvuskerrosta, mutta lumi kaataa ne. Kuuset saattavat sinnitellä omillaan varjossakin, jos eivät satu kasvamaan liian lähellä suurta puuta.
Jos tarkoitus on kasvattaa puuta, niin eipä sille avohakkuulle ole juuri vaihtoehtoa. Katseltiin Saarijärvellä paria puustoista korpisuota (300-350 m3/ha) myhistyksen kaverin kanssa. Ei kyllä uudistusta varmempaa käsittelyä keksitty. Jos jättää kuusia tai mäntyjä, niin todennäköisyys kaatumiseen on liian suuri. Naveromätästys ja saarijärveläiset taimet. Siinä se on.
Olen seurannut erilaisia ennusteita vuosikymmeniä. Joskus osuvat oikeaan. Joskus ei.
Kaksi asiaa on kuitenkin varmaa. Harvennukset on syytä tehdä ajallaan eikä metsää kannata kasvattaa niin kauan, että tuhot alkavat uhata.
Ja tietenkin se, että metsää kannattaa hoitaa niin, että se kasvaa jatkossa entistä paremmin.
Tällä hetkellä näyttää, että hyvistä leimikoista saa hyvän hinnan. Tietysti syksyllä voi saada paremmankin hinnan. Voi tietysti käydä niinkin, että Ukrainan sota saa aikaan kunnonn laman ja heikonn kysynnän.
Saman huomasin. Kyttäsin mikä olisi paras ajankohta harventaa. Kun sen teki, niin tuntui tosiaan aina oleensa myöhässä, kun katseli tulosta.
Nyt noiudatan jonkun viisaan neuvoa, jos joku ostaa kohtuu hintaan, niin kannattaa harvennuttaa.
Ei ole vaikea rasti tuo kirjanpainajien välttäminen tulevaisuudfessakaan. Istutetaan laatutaimet hyviin mättäisiin vähän nykyistä harvempaan. Huolehditaan perkauksistan ja harvennuksista ajallaan. Ei harvenneta ikääntyneitä metsiä.
Tämä riittää. Lopuksi myydään päätehakkuleimikko hyvään hintaan.
Eiköhän ennen ollut hakkaamattomiakin metsiä, kun ei ollut laajaa metsäautotieverkostoa. Tuskin hevosella perimmäisistä metsistä puita haettiin, kun välissä saattoi olla hankalaakin maastoa.
Olivat kyllä ihme sakkia ennen vanhaan. Meidän äärettomän kiviset ja mäkiset metsät saivat hakattu tasolle 50 m3/ha 1933 mennessä. Ihmettelen miten saivat jyrkkien mäkien päiltä halot hevosella. Parhaaseen aikaan oli halkosavotassa 100 hevosta vaikkei asutusta lähes lainkaan. Erääseen jyrkkään Päijänteen saareen joutuivat tekemään kourun, jota pitkin laskivat puut rantaan. Totta kai saattoi jäädä hakkamattomia saarekkeitakin jonnekin vedenjakaja.alueille, mutta onhan nyt paljon suojelualueita.