Käyttäjän Timppa kirjoittamat vastaukset
-
Meillä oli kerran aiemmin tehty suojuspuuhakkuu männikköön. Siis n 150-200 runkoa jätetty. N 20 %:lla alasta oli syntynyt täydennyskelponen mäntytaimikko, Suurelle osalle karuistakaan ei ollut tullut mitään taimikkoa. Rehevimmillä paikoilla kasvoi yksittäisiä kuusia. Ensimmäinen hakkuun käsitti pääasiassa reheimpiä osia ja koko alue käytiin läpi istuttaen kuusta tai mäntyä rehevyyden mukaan.
Seuraava vaihe (karuhkoa) äestettiin ja kylvettiin. Siinä kasvaa kunnon mäntytaimikko. Sitä seuraava, myös karuhko, vaihe myös äesteiin ja kylvettiin, mutta kaiketi kevään kuivuus haittasi taimettumista, mikä ei onnistunut. On täydennysistutettu männyllä.
Tällaista tämä metsänkasvatus on. Tilastot kertovat mitä kertovat, mutta luonto päättää.
Insinöörilogiikka sanoo, ettei hömpän vähemisellä ja metsien käsittelyllä ole yhteyttä. Miksi katoa esiintyisi nyt, kun metsissä on puuta enemmän kuin koskaan ja suojelualueita on tullut lisää. Mehän emme näe mitä ilmassa on. Onko siellä kemikaaleja tai pienhiukkasia? Vai ovatko toiset eläimet syyllisiä?
Vertailukohteena varpusen häviäminen. Ei varpusenkaan häviämiselle kaupungeista ole löydetty mitään selitystä. Eikä taatusti johdu metsätaloudesta.
Ongelmallista on, että vihreä aate on saanut median uskomaan mitä vaan,
Yhden väitöskirjani ohjaajan Juha Lapin esitykset ovat aina sfääreissä mutta se ainakin tuli selväksi, että kynnyskasvun eli uusien taimien syntymisen ennustaminen on visainen pulma sekä teoriassa että käytännössä.
Olosuhteiden ero saattaa vaikuttaa. Luken Lapinjärven tutkimusmetssä maapohja oli aika kosteaa. Sinne syntyi helposti taimia. Meillä Keski-Suomessa kuivemmille ei. Siis, jos taimia ei ole ollut ei niitä tulekaan.
Tuo kokeilu on tuhoon tuomittu systeemi. Jos testaat ensin taimettumista, niin sitten myöhemmin viljely ei onnistu, koska kuvio kasvaa jo kaikkea mahdollista.
Pääomajuttua en tajua. Jos myyn 1000 m3 puuta aukosta tai poimien, niin minulla on sama määrä puuta metsässä hakkuun jälkeen.
Oleellista on vain kasvu. Kun harjoitan uudistushakkuita, niin metsän kasvu paranee. Tämän me tiedämme lukuisista tutkimuksista ja käytännön havainnoista. Uudistaminen tapahtuu ilman pääomapanosta, koska saan aukon puista niin paljon paremman hinnan jatkuvaan kasvatukseen verrattuna, että katan uudistuskulut. Syntyy positiivinen kasvukierre. Vastaavasti jatkuvassa kasvatuksessa syntyy taantuvan kasvun kierre. Suomen metsien historiasta löytyy molemmat esimerkit.
Meikäläisen kuitti Piia Elosen juttuun Hesarissa:
Ymmärtäisin, jos oltaisiin huolissaan sademetsien luontokadosta. Täällä pohjoisessa ei siihen pystytä vaikka haluttaisiin. Eivät pystyneet kaskenpolttajat, Eivät tervanpolttajat. Eivät Etelä-Suomen rautamasuunien omistajat. Ei maalaisväestö vaikka huoletta hakkasi kaikki asutuksen lähimetsät. Eivät 1800-luvun tukkipuun ostajatkaan, joiden määrämittahakkuiden jäljiltä jäi suuria aukkoja ja harveikkoja.
Meillä hakattiin metsistä vuonna 1950 n 50 miljoonaa m3 puuta ja puuta oli n 1,5 miljardia m3. Nyt hakataan 70 miljoonaa m3 ja puuta on 2,5 miljardia m3. Siis hakkuut ovat lisääntyneet 40 %, mutta puuvaranto lähes 70 %. Sama juttu lahopuun kanssa. Lisääntyy jatkuvasti.
Entä metsän uudistaminen? Metsät olivat saaneet uudistua miten sattuu vielä 1950-tai -60-luvuille. Nyt huolehditaan tehokkaasti. Kyllä sekin on luontokadon estämistä. Kyllä puutkin kuuluvat luontoon vaikkei sitä ”luontokatokeskusteluja” seuratessa uskoisi.
Entä suojelualueet? Natura toi jo paljon uusia suojelualueita. Metso-ohjelmat lisää. Metsälaki toi 10 §:n suojelukohteet. Sertifikaatit taas lisää. Eikö jo riitä?Tällainen Suomen metsiä koskevan luontokatopaniikin lietsominen on täysin käsittämätöntä. Toivoisi, että HS perehtyisi asiaan ihan oikeasti siellä metsissä. Ne nimittäin voivat hyvin ja voisivat vielä paremmin, jos hakattaisiin lisää. Samalla myös moni kasvi ja eliö saisi nauttia enemmästä valosta ja voisi paremmin.
Tuota minäkin epäilin, mutta tämänpäiväinen episodi ihmetyttää.
Rantaan tuli 9 hirveä, jotka näykkivät joitain risuja. Sitten kaksi läksi uimaan ja viisi seurasi jonkun matkan päässä. Vastaannalle nousi neljä, jotka saattoivat olla kaksi emä-vasaparia, mutta kolme kääntyi kesken matkaa takaisin. Kaksi seurasi koko ajan tapahtumia lähtörannalla.
Maihinnousupaikka oli aika jyrkkä kallio, jossa isompien hirvien sorkat lipsuivat aika pahasti.
Voimmeko olla varmoja, että metsät oli 1800-lukuun mennessä kattavasti hävitetty? Höyrysaha otettiin käyttöön 1800-luvulla.
Voimme olla. Kaskeaminen oli tehokaska metsänhävitystä. Tervanpoltto Pohjois-Pohjanmaalla ja Kainuussa. Etelä-Suomessa riitelivät sahanomistajat ja rautaruukkien omistajat vähistä puuvaroista. Oikein mitään muuta myytävää ei maaseudulla ollut kuin puu. Miksi joku olisi säästänyt metsänsä?
Puu kuljetettiin yleensä uittamalla. Esimerkiksi Viitasaaren reitin latvoilta Kymien suun lukuisille sahoille 1860-luvulta asti, kun tehokkaat höyrysahat tulivat markkinoille. Saimaan kanava oli tehokas väylä koko Saimaan puutavaralle.
Tuo 30 % ei voi perustua mihinkään tieteeseen, joka perustuu luonnosta tehtyihin havaintoihin. Kuten tiedetään Eteläisen Suomen metsät olivat lähes hävitetty 1800-luvun loppuun menessä. Siitä olisi pitänyt aiheutua totaalinen luontokato. Eikä meillä pitäisi olla mitään suojeltavaa. Nyt itketään suojelun perään, kun on niin paljon suojeltavaa.
Ja taas kerran. Nykyinen metsäluonto on monipuolisempi kuin luonto 100 vuotta sitten.
On niillä Ruotsin hirvillä ongelmia. Katselin eilen, kun neljä hirveä oli ylittämässä sitä jokea. Olivat jo melkein vastarannalla, kun kääntyivät takaisin. Ei ollut kuitenkaan mitään kiirettä nousta lähtörannalle. Lopulta nousivat ja häipyivät metsään. Olikohan joku ”diskuteetraus” jäänyt tekemättä vai palasivatko odottamaan kavereita. Joka tapauksessa n 22 paikallista aikaa tuli kuusi hirveä reippaasti rantaan ja yhtä reippaasti ui joen poikki.
Biodiversiteettistrategian luvun ”30 % maa-alasta vähintään osittain suojeltua” pohjana on tutkimusta, mm. Ilkka Hanski on tuollaiseen lukuun aikoinaan päätynyt. Enemmän on enemmän.
Ilkka Hanski tutki täpläverkkoperhosia yksinäisellä saarella. Minun mielestäni vähän eri asia kuin boreaalinen havumetsä, joka ulottuu Tyyneltä valtamereltä Atlantille.
