Käyttäjän Timppa kirjoittamat vastaukset
-
Kannattaisiko sivupuulajeja siis päin vastoin suosia, mikäli niitä saa metsiinsä kehittymään niin ettei ne mene hirvien muonaksi jo taimina?
Ei kannata. Meillä oli kerran yhden tien varella haapametsä, jota piti harventaa. Oltaisiin myyty haapatukit tien varteen pinottuina. Löysin kaksi ostajaa. Haapatuotteita valmistava sanoi, että ovat kasvaneet liian hyvin. Eivät kelpaa. Hirsitalojen tekijä, ei ole asiakkaita. Ei kelpaa.
Kai ne sitten menivät energiaksi. Äänekoskelle on kerran mennyt haapaa koivun seassa ja saatu siitä koivukuidun hinta. Yleensä haavalla ja lahokuusella on sama hinta.
Olen ymmärtänyt, että myhistys on tehnyt ensiksi sopimuksen esimerkiksi jonkun pienemmän sahan kanssa, että toimittaa tietyn määrän vaikkapa kuusitukkia hintaan x. Nyt sitten korjuupalvelun on hankittava tämä puumäärä siten, ettei myhistys joudu tässä maksumieheksi ja myhistyksen asiaa hoitava porukka saa työstään palkan lisäksi myös bonukset.
Miten tämä käytännössä junaillaan on sitten eri kysymys. Jotkut myhistykset kiertävät asian siten, että ovat perustaneet tätä toimintaa varten tytäryhtiön. Puunmyyjänä kyllä kiertäisin sellaiset minipääomalla toimivat porukat kaukaa, jos kyse on jostain merkittävämmästä kaupasta. Pikkukauppuihin, joista isot firmat eivät ole kiinnostuneet, sopii siis hyvin.
Jos kauppakirjassa on ostajana myhistyksen nimi alla, niin omistusoikeus puihin siirtyy kuten yleensäkin ostajalle, kun puu irroitetaan kannosta ja myös vastuu kauppasummasta.
Esimerkiksi Päijänteen Mhy mainosti asiakaslehdessään yhtä jatkuvan kasvatuksen hakkuuta, josta puuta läksi muistaakseni kuuteen eri osoitteeseen. Kyllä tällaisessakin tapauksessa myhistys vastaa koko kauppasummasta myyjälle vaikkei saisikaan joltain ostajalta maksua.
Mielestäni myhistykset toimivat mielestä varsin harmaalla ellei aivan pimeällä alueella. Oikaiskaa, jos olen väärässä.
Mhy:hän on metsänomistajalle vain yksi työkalu ja yhteistyökumppani kaikkien muiden joukossa. Jokainen voi valita tarvitsemansa työkalut ja yhteistyökumppanit aivan vapaasti.
Juuri noin. Asioin kahden myhistyksen kanssa. Kummankin yhteyshenkilöt ovat hyviä konsultteja. Kun ei ole yhteistyösopimusta minkään ostajan kanssa, niin heiltä saa asiallista näkemystä itseään askarruttaviin kysymyksiin-.
Hyvää työtä heidän metsurit tekevät, joten aina välillä työtäkin tilaan. Saarijärvellä on hyvä mätästäjä, joka tekee hyvät kääntömättäät. Niitä tilailen ajoittain.
Tuollaiset Annelin kuvaamat kohteet ovatkin juuri sellaia, mitä varten tuo korjuupalvelusysteemi on luotu. Tietysti myös sekä tarpeellisia että hyödyllisiä sellaisen metsänomistajan kannalta, joka myy vaikkapa pienen ensiharvennuksen.
Eri asia on suuremmat hakkuut, joista yhtiöt aidosti kilpailevat. Siinä piilee riski, jos myhistys alkaa voittaa. tarjotaankin vain halpoja hintoja, kun ei viitsitä käydä leimikoita tarkkaan läpi. Siihen, etteivät tarjouksen pyytäjä ja myhistyksen tarjoaja vaihtaisi tietoja keskenään en 100 %:sti usko. Puhuvat johtajat mitä vaan.
Siitä minäkin olen samaa mieltä, että ilmaston muutos saattaa aiheuttaa tosi pahoja ongelmia. Suomalainen metsätalous poistaessaan hiiltä ilmakehästä lievittää näitä. Luontopaneli yrittävät parhaansa mukaan vesittää tätä. Räikeimpinä esimerkkeinä Luontopanelin vaatimus suojella ikääntyneet kuusikot.
Sama juttu maataloudessa. Ilmastopanelin pyrkimys ( kuten täälläkin kirjoitettu) lopettaa viljan viljely turvepelloilla, kun globaali ruokapula uhkaa. Voiko tyhmempää sakkia olla?
Siis vielä kerran. Minun 85 vuoden elianaikanani biotyyppien lukumäärä on aivan varmasti lisääntynyt. Se, että joku harvinainen laji on havaittu tai hävinnyt kertoo lähinnä siitä, että luonnossa tapahtuu muutoksia. Metsänkasvu, hakkuu, ilmasto, toiset lajit ym vaikuttavat harvinaisten eliöiden elämään enemmän kuin yleisten. Toiset runsastuvat toiset taantuvat. Näin on tapahtunut jääkaudesta alkaen ja näin jatkuu seuraavaan jääkauteen. Kummallista, ettei tämä ole selvinnyt ns luontoväelle.
Keskiajan lämpökaudella 1000-1250 paikkeilla Keski-Suomen talvet olivat lumettomia ja jaloja lehtipuita kasvoi Oulun korkeudelle. Niistä ajoista on tapahtunut todellista ”luontokatoa”, jos luontaisen kehityksen seurausta sellaiseksi voi kutsua.
Onhan mimulla faktaa. Luken tutkimukset kertovat, että suuret ja vanhat puut ovat lisääntyneet. Samon lahopuu lisääntyy koko ajan. Jokainen tietää, että aukot tuovat yhdenlaisia biotooppeja jne. Luonnonsuojelualueita on tullut lisää. Mihin sitten pitää uskoa, jos ei noihin? Tietenkin omat havainnot kertovat samaa, muttei niitä ole yleistettävissä kuten Luken tutkimuksia.
Luonnonsuojeluväki on onnistunut erittäin hyvin aivopesemään porukan ruossa monimuotoisuuden vähenemisessä.
Tuossakin Ari Eini ottaa annetuna asiana ”monimuotoisuuden vähemisen”. Tämä on asia, josta siis jankutan. Asia, jota ei ole tapahtunut ainakaan minun elinaikanani.
Kemikaalit ja tai pienhiukkassetn ovat asiaa samoin ilmastonmuutos. Voisi olettaa, että niiden vaikutuksia vastaan nuoret metsät olisivat parempia.
Näillä ”ekosysteemkipalveluilla” yritetään vain hämätä monimuotoisuuskeskustelua ja edistää Arvometsän bisneksiä Kritisoin siis perusteetonta väitettä monimuotoisuuden vähenemisestä. Sitä vastaan pitää siis mielestäni kamppailla eikä ottaa annettuna asiana.
Hyvin vaikeaa on nähdä millaisia uusia ”ekosysteemipalveluja” Etelä-Suomen metsät voisivat tuottaa.
