Käyttäjän Timppa kirjoittamat vastaukset
-
Tulee mieleen muutama asia: Tietääkö myhistyksen tarjoaja toisten tarjoajien hinnat ennen tarjouksensa tekoa?
Jos on hävinnyt tatjouksen, niin kuinka tarkkaan tietää markkinahinnan, että voi säätää tarjoustaan seuraavaksi?
Myhistykset mainostavat tietämystään tukkiprosenteista. Olisikohan sillä tatjoksenpyyjällä vähän kiusausta säädellä vertailuhintoja myhistyksen korjuupalvelun eduksi?
Tietysti korjuupalvelulla on tärkeä paikka koota sellaisia leimikoita, jotka muuten ovat vaikeasti myytäviä. Normaalissa kaupassa noita riskitekijöitä saattaa olla liikaa.
Sinäkin Anneli otat ikäänkuin annettuna asiana, että luonnon monimuotoisuus on vähentynyt. Ja että ihminen voisi sitä nykyisissä metsissä jotenkin säädellä. Voihan sitä yrittää, mutta kokonaisuus on kuitenkin luonnonvoimien käsissä, kun metsiä ei systemaattisesti hävitetä kuten tapahtuu tropiikissa.
Kuten olen aiemmin monta kertaa kirjoittanut, niin onhan luonto nykyään monessa suhteessa paljon monipuolisempi kuin silloin 1940-luvulla, kun aloin liikkua metsissä. Koivupökkelöitä on toki ainakin paikoin vähemmän, mutta johtunee siitä, että silloin 40-luvulla tuntui vielä kaskeamisen vaikutus. Havupuulahoa taas enemmän. Suuria ja vanhoja puita on nyt selvästi enemmän. Aukot monipuolisinen eliöstöineen ovat tulleet uutena elementtinä. Vanhat luonnonmetsät saattoivat olla hyvinkin yksipuolisia.
On vaarallista hyväksyä kriikittä tuo oppi luonnon monimutoisuuden häviämisestä silloin, kun puhutaan Suomen tai yleensäkin boreaalisista havumetsistä. Eri asia on tropiikin sademetsät. Kun sademetsä hakataan, niin auringon paahde kuivattaa alueen eikä uutta metsää synny. Mehän tiedämme, että kyllä täällä se aukko ainakin jossain vaiheessa metsittyy. Metsätalous hoitaa homman nopeasti. Luonto yleensä hitaammin.
Pitäisi haastaa tämä Suomen metsien monimuotousuuden katoamista koskeva oppi, joka ei johda oleellisiin parannuksiin mutta sen sijaan moniin suomalaisia koskeviin huononnuksiin.
Jos mietin metsäkuvan muutosta omalla synnyinalueellani, jonka metsät tunnen parhaiten 1960-luvulta nykypäivään, niin selkeä muutos on ollut metsien pirstoutuminen ja vanhojen metsien väheneminen.
Meikäläinen tuntee metsät 1940-luvulta. Selkeä muutos on vanhojen metsien ilmaantuminen. Niitä ei tuntemissani metsissä silloin ollut. Samoin metsien tiheneminen on tapahtunut. Moneen kertaan harsitut metsät olivat harvoja ja pienipuisia. Ei ollut sellaisia järeitä kuusia, joita näkee nyt yhtenään Versowoodin sahoille menevissä kuormissa 4-tiellä. Jossain oli joku tiheämpi nuori kuusikko tai männikkö. Yksi siemenpuuasentoon hakattu männikkö oli. Koivupökkelöitä oli enemmän. Oliko sitten perintöä entisiltä kaskimailta.
Tietenkin nyt uutta ovat aukot ja lisääntyneet nuoret metsät.
Ainakin Utsjoen tunturikoivikot ovat olleet aina samannäköisiä. Riekot oleskelevat usein myös puronvarsilla, joissa on upottavaa lunta. Myös niityillä, joissa on vain pientä pusikkoa. Porot taas tunturipaljakoilla. Niitä muuten ruokitaan siellä. Sori vaan, mutten usko yhtään porokantojen vaikuttavan riekkoihin. Lumettoman kauden lyheneminen saattaa tietenkin vaikuttaa voimakkastikin.
Minulla on kämppä siellä ja yleensä näkyim ketun ja näädän jälkiä. Oravaruokaa ei näädille ole. Metrisen hangen alta myyränkin pyydystäminen on vaikeaa. Ehkä on jotain entisiä varastoja. Luulisi, että lämmin liharuoka kiinnostaisi näätää.
Riekko ja poro syövät eri ravintoa. Riekko syö talvisin lähinnä tunturikoivun silmuja ja niitä kyllä Lapissa riittää. En siis usko tuohon poro/riekko-vuorovaikutukseen. Jos jotain pitäisi hakea niin ketut ja näädät saattavat olla yksi tekijä. Kannattaa lisäksi muistaa, että perinteinen riekon ansapyynti on käytännössä loppunut.
Lumettoman ajan lyheneminen saattaa olla eräs tekijä. Valkoinen riekko on kotkalle helppo saalis.
No joo, käytännössä jiikoossa voi joskus mennä noinkin, että kuidun osuus kasvaa, mutta pyrkimys olisi tietenkin myydä enemmän tukkia. Jos tuokaan jiikoon lupaus ei toteudu, heidän talouslaskelmat heittävät pahasti häränpyllyä.
Eihän mikään jiikoon lupaus pidä paikkaansa. Katsopa muuten Arvometsän kotisivun mainosta, niin siellä kauniisti kasvaa koivuja vaikkei ainakaan aidossa jiikoossa niin tapahdu.
On yksi tapa protestoida huonoa puun hintaa: siirtyy sopivilla kohdin jatkuvapeitteiseen kasvatukseen, niin tuotetun kuitupuun määrä vähenee, sekä suhteelllisesti että absoluuttisesti.
Puoliksi totta Anneli. Absoluuttisesti totta kai. Suhteellisesti kuitupuun osuus lisääntyy. Muistat Visan tulokset. Meillä oli 10-vuotiskaudella kuusen tukkiprosentti 65 ja ja männyn 66. Jatkuvassa kasvatuksessa ei päästä lähellekään tuollaisia.
Meillä tulee kuitua vähän suhteellisisti, koska harvennukset tehdään niin aikaisin kuin mahdollista ja uudistushakkuun alkamista taas vähän venytetään.
