Käyttäjän Timppa kirjoittamat vastaukset
-
Oli ihme huippu viime vuonna hetken. Se kannattaa kuitrnkin muistaa, että tukista saadaan sahatavaraa vain noin puolet siitä määrästä, mitä saha maksaa puunmyyjälle. Jos siis tukin hinta nousee 10 %, mutta kuidun hinta säilyy ennallaan, niin tukkipuun kantohinnan vaikutus lisääntyy 20 %. Tietysti on sitten se, että lisääntynyt sahausmäärä pienentää kiinteiden kustannusten osuutta sahatavarakuutiota kohti, mikä parantaa sahan kilpailuasemaa. Aika monenlainen yhtälö. Fakta lieneen kuitenkin niin, että saha maksaa tukista joskus liikaa ja joskus liian vähän. Sellutehdas kuidusta aina liian vähän. Metsänomistajalla ei ole paljoa tehtävissä, koska se metsä pitää kuitenkin harvennuttaa.
Kyllä ne kanalintukannat ovat etelässä laskeneet. Se on selvä fakta. Kuitenkin pohjoisessa tilanne on toinen. Esimerkiksi Kemijärven kanalintukannoista löytyi lähes 20 vuoden ajalta tilasto. Kannanvaihtelut ovat olleet aika voimakkaita, mutta trendi hyvin vakaa. Verrattuna meidän metsiin Keski-Suomessa tuntuu, että siellä lintuja on moninkertainen määrä.
Mitkä syyt Eteläisen Suomen heikkoihin kanalintukantoihoin ovat, sitä voi sitten arvella. Kannan muutos on siis ainakin jollain tavoin hömötiaisten kannanmuutoksen kaltainen. Meillä on aukkoja tehty liki 60 vuotta, mutta sanoisin, että vasta viimeiset 10-15 vuotta kanalintujen määrä on vähentynyt voimakkaasti.
Aukoilla on ollut myös positiivisia vaikutuksia. Aiemmin olin löytänyt kolme metsonpesää aukoista kuusentaimia istutettaessa. Kaikista läksi n 8 poikasta maailmalle.
Kuuntelin tiistaina Ilmatieteenlaitoksen tutkimusprofessori Hannele Korhosen esityksen asiasta. Teollisena aikana hiilidiksidi ilmassa on lisääntynyt ja maapallon keskilämpötilas noussut jotain 1,5 astetta. Vaikka muitakin tekijöitä on, niin hänen mukaansa pääsyyllinen on tuo hiili ilmassa. Tämähän on, mitä Hemputtaja epäilee.
Luulen, että etenkin tropiikin metsäkadon vaikus on jäänyt asiassa liian vähälle huomiolle. Professori Markku Kulmalan tutkimukset osoittavat, että yhteyttämisen yhteydessä syntyy aerosoleja, jotka toimivat pilviä muodostavien pisaroiden ytiminä. Nuo pilvet heijastavat auringon valoa ja sitä kautta estävät maapallon lämpenemistä. Kun sademetsä hakataan, niin paahtava aurinko kuivattaa ja lämmittää maan. Yhteyttäminen ja nuo aerosolit loppuvat. Sadanta loppuu, mikä laajentaa tuhoaluetta metsänkin puolelle ja laajennut tuhoalue jatkaa lämpenemisen kierrettä.
Tietysti subtrooppisissa metsissäkin on sama ilmiö ehkä lievempänä.
Boreaalisissa havumetsissä tilanne on toinen. Kuten tiedetään aukkoon kasvaa jotain. Yhteyttäminen jatkuu aukossa ja sen vieressä olevassa metsässä. Aerosoleja ja pilviä syntyy. Korhosen mukaan Suomessa sadanta on lisääntynyt. Johtuuko se Suomen metsien lisääntyneestä kasvusta ja/tai suursäätilasta ei varmaan kukaan tiedä. Sadannan lisäys tietysti saattaa lisäytä metsänkasvua. Varsin todennäköisesti ainakin soistumista.
Hömötiainen on yleisenä lajina hyvä indikaattori sille mitä metsissä tapahtuu.
Hömötiainen on indikaattori jollekin. Ei kuitenkaan satavarmasti sille, mitä metsissä tapahtuu tai ainakaan metsätaloudelle. Kuten tuolla aiemminkin kyselin, niin on monia eri tekijöitä, jotka saattavat vaikuttaa höppien kantoihin. Vaikkapa ne mikromuovit, ilman kemikaliot tai muut näkymättömät tekijät.
”Ostat” Anneli liian helposti tuon viherporukan propakandan. En tietysti väitä sitäkään, etteivät olisi oikeassa, mutta tieteellistä näyttöä asialle ei ole ei voikaan olla.
Tilastoja tulkitessa kannattaa muistaa tämä viisaus: Kesällä lisääntyvät hukkumiskuolemat ja jäätelönsynti. Kuitenkaan kuolemien lisääntyminen ei johdu jäätelönsyönnistä.
Siis kaksi samanaikaista tapahtumaa voivat olla toisistaan riippuvaisia tai.
Täytyy erottaa puuston näivettyminen ja metsän näivettyminen. Metsä on muutakin kuin puut. Metsien omistajakunta muuttuu koko ajan. Tulevaisuudessa metsänomistajissa on yhä kasvava joukko ihmisiä, jotka arvostavat metsässä muutakin kuin mahdollisimman suurta puustopääomaa. Pitää nähdä metsä puilta.
Aivan. Sitten pitää kysyä myös, että haluavatko he sekametsää vai kasvussa taantuvaa kuusikkoa. Entä hiilinielut? Entä maaseudun tyyöllisyys ja hyvinvointi?
Metsä on todellakin muuta kuin puuta. Nykypäätöksenteko on keskittynyt siihen, että tehdäänkö aukko vai ei. Hakkutapa ei ole itseisarvo. Se on vain väline saavuttaa joku tavoite. Metsänomistajan pitää siis asettaa ensiksi tavoite ja selvittää sitten miten siihen päästään. Aivan kuten rakentamisessa. Meillä on tavoitteena tehdä talo ja sitten hankitaan resurssit, joilla se tehdään. Jos haluan kasvattaa metsää, jossa on monenlaista puustoa ja joka kasvaa jatkossakin hyvin sekä tuottaa yleistäkin hyvinvointia, niin tiedän tasan tarkkaan mitkä ovat parhaat keinot tuon tavoitteen saavuttamiseen. Toisilla voi olla toisia tavoitteita. Oleellista on, että päätöksentekijä tietää tekonsa seuraukset.
”Hakkuun ja metsäkuljetuksen pienempi tuottavuus nostaa poimintahakkuun korjuukustannuksia avohakkuuta korkeammiksi. Tasaikäisen metsän harvennukseen verrattuna poimintahakkuussa poistettavien puiden keskikoko ja samalla hakkuun tuottavuus ovat suurempia, mutta niin on myös metsäkuljetuksen ajanmenekki.”
Hyvin hoidetussa jaksollisessa kasvatuksessa puiden keskikoko on suurempi, koska päätehakkuusta kertyy paljon puuta. Meillä oli 10-vuotiskauden kuusen tukkiprosentti 65 ja männyn 66. Sellaisiin lukemiin ei jatkuvassa kasvatuksessa pääse. (Visalla taitaa olla vielä paremmat) Männyn lukemaa paransi, että osa harvennusmetsän puista hakattiin pylväiksi, joiden minimimitta oli 13 cm.
Kuten olen usein kirjoittanut, niin jaksollinen sopii paremmin sahojen korjuulogiikkaan. Voivat ohjata korjuuketjut sen puulajin leimikkoon, jota tarvitaan. Voivat jopa jättää pystyyn sellaiset puut, joita on hakattu liikaa. Voivat myös jättää vähän tuottavat harvennushakkuut aikaan, jolloin tukkien kysyntä on vähäisempää.
11-12 vuodessa valtapituus oli vain 1,5 m, kun nykyään se voi olla n. 5 m ja E-Suomea pohjoisempana. Laikkumätästys , pottitaimet ja jalostus vaikuttaa onnistuneilta ratkaisuilta. </p></p>
Juuri näin. 5 vuotta hakkuusta valtapituus on 1,5 m hyvin onnistuneessa kääntömätästyksessä Saarijärvellä.
Tutkimuksissa on se jännä juju, että niissä on havainnoitu nämä vaikeasti ajallisesti ja paikallisesti hahmotettavat syy-yhteydet. Ilman niitä tutkimuksia keskustelu olisi juuri näitä 80-luvun pensasaitoja, naapurin lintulautoja ja lapsuuden kesien muisteluja.
Nyt en ymmärrä. Avaatko Petkeles sen, mistä löytyy tutkimukset, jotka selvittävät esimerkiksi varpus-ja oravakantojen tasantumiset.
Muuttomatkot ja talvehtimisalueiden olot selvittävät muuttolintujen tilannetta. Toisaalta voi olla niin, että esimerkiksi Afrikasssa ilma saattaa olla puhtaampaa, mikä vaikuttaisi toiseen suuntaan.
