Käyttäjän Timppa kirjoittamat vastaukset
-
Insinöörinä lähden siitä, että faktat pitää olla oikein eikä mitään asiaan vaikuttavaa saa jättää pois. Soistumisen seuraukset ovat kovaa fakta siis, että että Suomen metsät ja järvet ovat rajusti vähentyneet soistumisen seurauksena.. Siihen minä en ota kantaa, mitä pitää tehdä tai ei. Ne ovat filosofisia kysymyksiä, joihin ei ole selvää vastausta.
Kun verrataan nykyistä metsien käsittelyä, niin sen vaikutus (positiivinen tai negatiivinen) on olematon luonnon aiheuttamaan metsäkatoon verrattuna. Tätä mittakaava-asiaa korostan. Sama koskee kaikkia ekokäytäviä. On syntynyt valtavia avoimia suoalueita, mutta niillä tuskin on vaikutusta mihinkään metsäekosysteemiin. Nyt leikitään joillakin pienillä käytävillä, joista ei ole mitään hyötyä.
Olen kyllä sitä mieltä, että soistuminen on pysäytettävä. Onneksi edelliset metsänomistajapolvet huolehtivat tarvittavista ojituksista, joten soiden leviäminen on ainakin hetkeksi pysähtynyt.
Luin jostain, että Etelä-Suomen soista 50 % on syntynyt järvien umpeenkasvamisesta ja 50 % metsien soistumisista. Pohjois-Suomessa 1o % on järvien umpeenkasvamisista ja 90 % metsien soistumisista.
Soistumisessa kyseessä on siis valtava metsiä ja järviä koetteleva ekokatastrofi, jonka rinnalla uudelleen metsittyvä hakkuuaukko ei merkitse yhtään mitään.
Jos siis oltaisiin viisaita, niin meidän tulisi ennallistaa soita metsiksi.
Minä taas ajattelen, että yksinkertainen systeemi on varma. Koska siinä on vähän liikkuvia osia, niin systeemi toimii. Verrokkina miljoonia vuosia vanhat sademetsät, jotka eivät toivu, jos puut hakataan.
Lajeja voidaan menettää vain, jos ekosysteemiin puututaan. Suomessa tämä tapahtuisi, jos siirryttäisiin jatkuvaan kasvatukseen ja hävitettäisiin siis avoimien paikkojen ekosysteemit.
Metsien käytön historia kertoo, että 150-250.vuotinen raju käyttö ei ole vaikuttanut metsiemme kasvuun negatiivisesti. Miksi siis nykyuinen käsittely vaikuttaisi?
Boreaaliset havumetsät ovat sopeutuneet monenlaisiin katastrofeihin. Kestävät myös aika rajuja sään vaihteluita. Emme edes tiedä miten Suomen ilmasto muuttuu. Sehän riippuu monenlaisista napa-alueiden tapahtumista.
Varmoja on vain kaksi asiaa. Mahdollisimman hyvä kasvu on kasvihuoneilmiön kannalta tärkeää. Runsaspuustoiset hyväkasvuiset metsät ovat ovat erinomainen vakuutus tulevaisuuden erilaisia ongelmia vastaan.
Metsän kasvu on älyttömän yksinkertaista. Kullakin puulajilla on sille parhaiten luonteisesti sopivat kasvupaikat. Kasvuprosessissa tarvitaan apuna sieniä, joiden itiöitä leijailee kaikkialla. Riskejä ovat sellaiset sääolot, jotka haittaavat siementen itämistä. Myös pintakasvullisuutta lisäävä typpilaskeuma haittaa luontaista uudistumista. Kuten tiedetään näihin tehoaa keinollinen uudistaminen.
Kumma tuo ”sääski”. Sehän on hyttynen. Pitäisiköhän Sääksmäki muuttaa Sääskmäeksi. Tai samaa alkuperää Jyväskylässä olevat paikannimet Sääksvuori ja Sääksjärvi muuttaa Sääskvuoreksi ja Sääskjärveksi?
Nimittäin Jyväskylän tienoot kuuluivat Keskiajalla sääksmäkeläisille erämiehille, jotka nimesivät nuo paikat kotipitäjänsä mukaan.
Metsä ja osakkeet ovat periaatteessa samanlaisia. Realisoitumatonta tuottoa tai tappiota tulee osakkeiden arvonmuutoksista. Sama juttu puilla. Metsän markkinahinta voi nousta tai laskea. Osakkeista saa osinkotuloa, puista myyntituloa kahta kautta. Hyvän kasvun ansiosta ja myyntihintojen noususta. Viime vuosina puun hintataso on noussut erittäin vahvasti. Voittajia ovat olleet runsaspuustoisten metsien omistajat.
RR:n NNA-laskelmat kertovat vain yhden jakolaskun tuloksen, jonka arvo on vähäinen, koska siinä ei oteta huomioon markkinatilanteen vaikutusta.
Se aihki oli juuri tuollainen kuin Nostokoukku kuvasi. Muutama kymmenen vuotta sitten lintu oli pesinyt parin kilometrin päässä, mutta pesä tuhoutunut.
En tiedä onko pesiä Päijänteen rantamaisemissa. Sopivia puita saattaa puuttua ja vilkas veneliikennekin häiritä.
Muistaakseni jossain kerrottiin huuhkajan syöneen sääksen poikaset. Se vaara tuollakin on ollut, sillä tienoolla asustaa huuhkaja.
