Käyttäjän Timppa kirjoittamat vastaukset
-
Kummallista Jovain. Etkö tiedä, että ne metsäni muut jaksollisen puut kasvavat. Tästä tässä vertailussa on kyse. Kummassakin tapauksessa jää sama puumäärä kasvamaan. Toisessa saan 60000 ja toisdessa 53000. Onko liian vaikeaa?
Vähän vaihtelua keskusteluaiheesiin. Hesarin keskustelupalstalla käydään keskustelua siitä pitäisi Nurmijärvellä sijaitsevan Kytäjän kartanon päärakennus purkaa vai suojella. Liittyy metssäasiaan siten siten, että kartanon omistaa nyt Laakkosen veljekset, joiden liiketoiminta alkoin puukaupoilla. Möivät vaikeasti saatavia folkkareita ja ottivat vastinneksi puuta.
Jatkossa meikäläisen tiivistelmä tilan vaiheista Hesarissa. Jutussa mainittu anoppini sai Helene-nimensä kartanon rouvan mukaan ja tämä oli myös anopin kummi. Jäljempä mainittu Kai taas opiskeli biologiaa yhtä aikaa veljeni kanssa.
Vielä vähän tilan omistajien vaiheista, jos sallitaan. Anoppi syntyi siellä 1897. Hänen isänsä oli Kytäjän talouspäällikkö. (siksi tunnetaan noita vaiheita) Epäilemättä talouspäällikön tärkein tehtävä oli huolehtia, että joskus myös Pietarissa talvet asunut isäntäpari Constantin ja Helene Linder saivat tarpeeksi rahaa. Linder oli 1905 ministerivaltiosihteeri, siis edusti Suomen Suuriruhtinaskuntaa Pietarissa. Häntä pidettiin venäläismyönteisenä.
Linderin kuoltua 1908 tila siirtyi ensimmäisessä avioliitossa (Marie Musin-Puiskinin kanssa) syntynelle pojalle Hjalmarille. Linderin leski Helene ja tytär Kitty saivat rahaa, jonka sijoittivat varmimmaiksi katsomallaan tavalla-Saksan kerarikunnan oblikaatioihin. Saksan jättiläisinflaatio 1. maailmansodan jälkeen nollasi sijoituksen. Äiti ja tytär elivät sen jälkeen hyvin vaatimattomissa oloissa lähinnä korujaan myymällä. Anopin veli kävi heitä joskus katsomassa ja auttoikin vähän. Kitty Linderillä oli romanssin tapainen Mannerheimin kanssa, mutta se ei johtanut pitemmällä.
Hjalmar Linder oli hetken aikaa naimisissa Mannerheimin sisaren kanssa, Hän suututti ruotsalaisen yläluokan vapaussodan jälkeen, kun kirjoitti punaisia puolustavan kirjoituksen. Hän möi omistuksensa Suomessa. Vuokrasi junan, jolla läksi kavereidensa kanssa Etelä-Ranskaan. Asui myös Afrikassa. Tuhlasi omaisuutensa ja kun se oli loppu, teki itsemurhan.
Tila siirtyi Rakennushallituksen pääjohtajalle Väinö Vähäkalliolle, jonka poika kaatui sodassa ja pojanpoika Kai ampui kolme telttailijapoikaa Kytäjärven rannalta. Kai joutui vankilaan ja vaimo siellä käydessään tutustui toiseen linnakundiin ja alkoi heilastella tämän kanssa. Vapauduttuaan Kai teki itsemurhan. Exvaimo yritti salakuljettaa pojiltaan omimiaan rahoja Sveitsiin ja jäi kiinni.
Jos joku kirjoittaisi tuollaisen fiktiivisen kertomuksen, ei sitä kai kukaan uskoisi.
Jovain Se 5 euroa on usein myös 7 euroa tai vielä enemmän. Kun myyn 1000 m3 hyvää kuusikkoa aukoksi , saan siitä vaikkapa 60 000 euroa. Jos myisin saman puumäärän poimintahakkuulla kuusikoistani, niin saisin n 53 000 euroa. (ero syntyy kahdesta tekijästä, myyntihinnasta ja lastvusmassan myynistä). Kummassakin tapauksessa metsään jää kasvamaan yhtä paljon puuta, mutta aukkoon kasvatettu taimikko alkaa lisätä jaksollisen kasvua. Tuulenkaadot ja kuivuminen taas vähentävät jatkuvan kuten Berza tuossa aloituksessa kuvaa osuvasti.
Kumpiko on viisaampi vaslinta?
Taas kerran. Luke on mittaillut 1980-luvulta lähtien Lapinjärven jatkuvan kasvatuksen tutkimusmetsää. Saivat 10-vuotiskausittain kokonaiskasvulukuja 4-5 m3/ha/v. Siis ei tukin. Lapinjärvi on ideaalinen paikka kuusen taimettumiselle, sillä maa oli kosteaa. Näki, että uusia taimia oli syntynyt runsaasti. Tosin myös kuollutkin.
Siis edes kokonaiskasvu 6 m3/ha/v jatkuvasti on utopiaa. Tuollainen tutkimusmetsä tuottaa tukkia ehkä 3 ja kuitua 1,5 m3/ha/v. Repikää siitä ja tehkää kannattavuuslaskelmia.
Tuon kasvatusoppaan mukaan taimikasvatuksen tutkimus alkoi 1924. Ilmeisesti kuitenkin aiemmin. Minulla on kirjahyllyssä Tapion vuosikirja 1913, jossa opetetaan metsäpuiden taimien kasvatusta. Oppaan mukaan ne kasvatettiin penkeissä pohjoisrinteellä, jottei aurinko kuivaa liikaa.
Oleellista on siis, ettei metsätaimien kasvatus ole mitään sotien jälkeistä puuhaa vaan sitä on harjoitettu jo yli 100 vuotta.
Perkolle vastaisin.
Mikään mallinnus ei voi korvata luonnosta tehtyä mittausta. Vain niiden perusteella voi tehdä johtopäätöksiä.
Meillä on harjoitettu jaksollista vuodesta 1963 isolla pinta-alalla. Vastaan ovat tulleet varmasti kaikki riskit. Missä tahansa tuotannollisessa toiminnassa tulee joskus vastaan tilanteita, että homma on tehtävä uudelleen. Oli kyse Nokian kännykästä, rakennuksesta tai metsänistutuksesta. Oleellista on vain se millaisia kustannuksia nämä aiheuttavat.
Metsä on on mukava systeemi. Uudistamme vuosittain vain n 1,3 % metsistämme ja senkin vielä yleensä eri tiloilla ja useammassa palstassa. Mahdolliset ongelmat kohdistuvat siis yleensä kerralla vain pieneen osaan tuotantoprosessiamme ja ovat helposti korjattavissa, koska meillä hirvistä ei ole mrkittävää haittaa. Täydennysistutusten osuus myyntituloistamme on vain prosentin kymmenesosia. Kannattaa verrata jatkuvaan kasvatukseen, jossa lähes koko taimettuminen voi epäonnistua ja vaikuttaa pysyvästi metsän kasvuun.
Netistä löytyy se 135 vuotta kertova linkki. Aiemmin Kuusimäestä oli oma juttu ja siinä kerrottiin, että metsä oli syntynyt n 1840 poltetun kasken jälkeen ja suojeltu jo n 1910.
Tietysti kaikki metsät eivät ole samanlaisia. Eivät vuodetkaan. Eivät järvienkään jäät. Jos on riski joutua heikkoihin jäihin, niin viisas varoo. Sama on metsänkasvatuksessakin. Jos odotettavissa on riskejä eikä ylivertaista tuottoa, niin eipä kannata testata.
