Käyttäjän Timppa kirjoittamat vastaukset
-
Laskeskelin, että 100 kpl rklp 34 cm kokoista siemenpuuta tasaisilla väleillä antaisi hehtaarille ppa:ksi 9, joka riittäisi VT:llä. Pienemmät ei riittäisi, koska niitä ei yltäisi relaskooppikoealoille yhdeksää kappaletta. Saa tarkistaa laskut.
Noin järeää mäntymetsää ei meidän suunnitelmasta löytynyt. Järein oli 32 cm, joka antoi 100 kappaleen ppa:ksi 7,4 (kokonaispuumäärä sillä kuviolla 377 kpl ja 327 m3). Järeys 34 senttiin ppa:n noin 8.5:een.
Täsmennä Anneli, mikä on jatkuvasti peitteinen, Onko esimerkiksi meidän 100-vuotias männikkö, joka kentien uudistushakataan 10 vuoden kuluttua sitä? Tai 60-vuotias kuusikko, joka kenties uudistetaan 20 vuoden kuluttua? Tai uudistushakattu ja istutettu kuvio, johon on jäänyt joitakin taimisaarekkeita.
Luulen, että asian kirjoittaminen ymmärrettäväksi lakitekstiksi on enemmän kuin vaikeaa. Se, että kirjoitetaan johonkin, että kyseessä on jatkuvapeitteinen ksasvatus on vain sen paperin arvoinen. Ei muuta. Mekin voidaan kirjoittaa, ettö, metsistämme on vaikka 80 % jatkuvasti peitteisinä, mikä pitää tietysti paikkansa vaikka uudistamme metsämme aukkojen kautta. Voisimme edelleen harventaa metsiämme normaalilla tavalla. Kun sitten tulee uudistamiajankohta, niin toteamme vaan, että kas kummaa. Ei taimettunut. Uudistushakataan.
Tietysti asiasta voisi vääntää direktiivin, joka ei muuttaisi käytännössä mitään, mutta tyydyttäisi Brysseliä.
Tuosta jk-kasvusta. Kävin Luken Lapinjärven tutkimusalueella, jossa sitä on tutkittu 1980-luvulta. 10-vuotiskausittain kasvu oli vaihdellut 4-5 m3/ha/v. Maapohja oli kosteaa, joten taimien synty oli erittäin hyvää. Toisin kuin esim meillä Keski-Suomessa. Hakkaajina Suomen parhaat ammattilaiset käsityönä. Repikää siitä.
Väittämä kokonaiskasvun alenemasta jiikoossa ei ole minun päästäni vedetty juttu, vaan Luken tutkijoiden ihan oikeista kenttäkokeista ja asiantuntija-arvioista peräisin. Se kuulostaa loogiselta, kun huomioidaan että jiikoossa ei saada jalostushyötyä eikä maanmuokkaushyötyä siinä määrin käyttöön kuin jaksollisessa mallissa. Puut eivät myöskään kasva lähes optimaalisissa valaistusoloissa eivätkä optimaalisessa tiheydessä.
Kuten olen moneen kertaan kirjoittanut, niin jaksollisessa parhaat puut kasvavat parhaissa oloissa. Jatkuvassa huonoimmat huonoimmissa oloissa. Ei ihme, että ero noin selvä.
Aika hauska sukulaissuhde oli anopilla ja apella. Oli nainen Agatha, joka synnytti tyttären, jonka tyttärenpoika appi on. Sitten Agathan aviomies kuoli ja Agatjha avioitui uudelleen ja synnytti tyttären, joka on anoppini. Tästä seuraa, että appi on äitinsä serkkupuolen poika ja vaimoni isänsä pikkuserkkupuoli. Appi ja anoppi olivat kuitenkin lähes samanikäisiä.
Eräs esi-isä sai kaksi kertaa 28 vrk vedellä ja leivällä Hämeenlinnan vankilassa. Oli 6 muun miehen kanssa hakannut 1840-luvulla yhteismaalta, jossa Kruunukin oli osakkaana, tukkeja. Ensimmäisellä kertaa 2236 kpl ja toisella kertaa 437 kpl. Sama porukka oli urakoinut Korpilahdella Kärkisten salmelta Luhankaan johtavan tien. Tuli mieleen, että olivatko yrittäneet paikata huonoa urakkaa hakkaamalla yhteismaalta puita. Eivät nuo tukkimäärät nykykatsannossa erityisen suurilta tunnu, kun jakaa vielä 7 suuren tilan omistajan kesken.
Pitäjänhistoriat kertovat talonpoikaisten sukujen vaiheista usein aika pitkälle. Pitää tietää vaan kantatila. Meikäläisen isänpuoleisia juuria löytyy jo 1400-luvun lopulta Pälkäneeltä ja Sahalahdelta. Sieltä oli muutettu 1500-luvulla uudisasukkaiksi Muurameen. Äidin puolella oli käsityöläisiä ja tiedot päättyvät 1700-luvun lopulle.
Vaimolla on aika kirjavat juuret. !800-luvulla eläneitä esivanhempia löytyy ainakin Pohjanpitäjästä, Loviisasta, Vehkalahdelta, Vesilahdelta, Halikosta, Hämeenlinnasta, ja Saarijärveltä. Selvittelin sekä näitä että omiani sukujuttuja aikanaan Kansallisarkistossa.
Sotilaiksi päätyi tosiaankin ruotsalaisia. Oletus on, että äidin erään aviottomana syntyneen esiäidin isäpuoli oli ruotsalainen sotilas. Tyypillinen sotilaan kohtalo kirkonkirjasta ”skall dödes i fältet”. Tällä kertaa kyseessä oli Suomen sota, jossa tämä Jeremias Holm, alkuaan Gök, kuoli. Nimi oli vaihtunut Holmiksi, koska hän oli muuttanut jämsäläisen Saaren kartanon sotilastorppaan.
Ei ainakaan meikäläisen ruokavaliossa ollut vikaa. Rasvat benecolia ja öljyjä. Paljon vihanneksia ja marjoja. Hirvenlihaa ja kalaa viikoittain. Ei makkaraa. Ei rasvaisia juustoja.
Luonnollista, että sydäntautiinkin kuollaan, mutta typerää kuolla vielä silloin, kun muut osat pelaavat. Onhan se lähtö yleensä ainakin nopeampi ja helpompi kuin syövässä.
