Käyttäjän Timppa kirjoittamat vastaukset
-
Olin sitä mieltä, että kolesterolilääkkeiden syönti on turhaa. Homma hoituu liikunnalla ja ruokavaliolla. Kolesterolitaso oli n 6. Sitten kävely alkoi 5 vuotta sitten tökkiä. 200-300 metrin välein piti pysähtyä vetämään henkeä. Kumma juttu, kun aiemmin jaksoin polttaa raivattaessa tankillisen huilaamatta.
Lääkäriin ja sitten varjoainekuvaukseen. Löytyi yksi sepelvaltimon täysin tukkeutunut haara ja yhdessä toisessakin oli ahtauma. Lääkäri rassasi sen röörin auki ja asensi siihen stentin, jonka pitäisi pitää suomi auki. Teki siis pallolaajennuksen. Toivuin niin hyvin, että pystyin pari vuotta tekemään raivaushommia. Lopetin ne 83-vuotiaana, kun motoriikan heikentyminen teki kivikoissa liikkumisen hankalaksi ja vaaralliseksi.
Aloin syödä silloin 5 vuotta sitten kolesterolia alentavaa lääkettä, minkä seurauksena kokonaiskolesteroli laski alle 4:n. Sivuoireita ei ole ollut. Syön lisäksi verenpainelääkkeitä, joilla verenpaine pysyy kurissa. Ihmisissä on perinnöllisiä eroja, jotka vaikuttavat siis kolesterolin määrään ja siihen mitä siitä seuraa. Jotkut eivät tarvitse, mutta joillekin lääkitys on elintärkeä.
Tällaisen palautteen annoin Ylelle:
”Tänään 6.4.2022 oli ainakin klo 8 uutisissa ja etenkin Ylen kotisivulla täysin yksipuolinen metsien jakuvaa hakkuuta krikittömästä ”mainostava” juttu. Siinä oli lukuisia asivirheitä. Mm väite menetelmän paremmasta kannattavuudesta.
Kotisivulla näytettiin ensimmäisenä kuva kuusikosta, josta kasvoi järeitä kuusia ja niiden seassa riukuuntuneita kuusia. Uutisen lukija ymmärtää luonnolliserikin, että kuva on jatkuvan kasvatuksen metsästä, kun sitten seuraavissa kuvissa näytettiin aukkoja. Kuvassa ei näkynyt yhtään tainta, joten metsä .ei tule hakkuun jälkeen uudistumaan luontaisesti. Nuo kuuset olivat niin ikääntyneitä, että kaikki ne pitäisi tuhoriskien välttämiseksi kaataa välittömästi. Riskit ovat siis, ensiksi kuusien tyvilaho, joka tekee kuusen arvokkaimman osan lähes arvottamaksi. Toisekseen tyvilaho ja tuollainen ylitiheys, jossa lisäksi kasvaa heikkovoimaisia alikasvuskuusia, altistaa koko kuusikon kirjanpainajatuholle. Siis hyönteisen toukat tuhoavatn koko metsän. Näin on tapahtunut satojen miljoonien m3:ien osalta Keki-Euroopassa, miljoonien Ruotsissa ja nyt lisääntyvässä määrin Suomessa. Tuon kuvan oikea käyttö olisi ollut jutussa, jossa kehotetaan uudistushakkaamaan ikääntyneet kuusikot kirjanpainajatuhojen välttämiseksi.Vielä siitä Ylen jutusta. Siihen liittyvä kuva on kuusikosta, jossa on järeitä kuusiä ja sitten riukuunteneita pienempiä ja ehkä vähän nuorempia. Yhtään taimea siinä ei näkynyt. Kun nuo isot kaadetaan, niin ne riukuuntuneet kaatuvat myös. Olisi ollut kiva kysellä, että missä ne taimet ovat ja millaiselta tuo näyttää, kun isot kaadetaan.
Uutta tuossa jutussa oli, että jatkuvan kassvatuksen hakkuissa jätetään isoja siementämään. Merkitsee siis sitä, että hakataan kuitukokoisia puita. Ennenhän selitettiin, ettei kuitukokoisia hakata. Jos metsässä kaadetaan vaikka kuution kuusia, niin ei sinne niitä pienempiä paljoa jää ehjiksi.
Välillä kannattaa lueskella uusia asioita, vaikka on ollut kauan metsänkasvatuksen teorian ja käytännön kanssa tekemisissä. Vaikka selvällä suomen kielellä Metsätieteen Aikakauskirjasta tai Tapion suometsäosaaja-sivustolta.
Tai vanhoja asioita. P SW Hannikaisen Metsänhoito-oppi 3 painos 1903 vaikka alkajaisiksi. Saisi pespektiiviä.
Jaksollisessa harvennuksessa tarvitsee varoa puustoa vähemmän, koska kaadettavat puut ovat pieniä.
Kuten noista hintatilastoista näkyy, niin harvennuksessa havutukki on n 10 euroa/m3 halvempi kuin uudistuksessa. Hinta pätee useimmiten sekä tavallisessa harvennus- että poimintahakkuussa. Hintaero muodostuu osin välittömästä työmenekistä, mutta myös siitä, että uudistushakkuu soveltuu paremmin firmojen tuotantologiikkaan. Voivat ohjata korjuuketjunsa sellaisiin leimikoihin, mitä tarvitaan eikä tarvitse hakata sellaista mitä ei akuutisti tarvita. Tietysti myös hankinnan sivukulut kuten ostomiesten tarve ovat jaksollisessa pienemmät. Jos kaikki leimikot olisivat poimintahakkuuta, niin korjuuketjuja tarvittaisiin vähintään 2,5-kertainen määrä.
Yhteismetsän 10-vuotistilasto kertoi, että, ensiharvennuksessa hakattiin keskimäärin 58.5 m3/ha, harvennuksessa 64.9 m3/ha ja uudistushakkuissa 267,4 m3/ha. Uudistushakkuut kohdistuivat ”luontaisesti” syntyneisiin metsiin. Nähdään siis, että n 68 % puusta kerättiin uudistushakkuusta uudistushakkuun hinnoilla. Kasvatusmetsissä puusta n 75 % tulee kertymään uudistushakkuualoilta. Ja tietysti myös kokonaismäärä/ha kasvaa.
Jospa tuotantokoneisto elpyy kesannoinnista kuten peltomailla?
Luulisi tosiaan, että auringonvalon ja monien uusien kasvien nouseminen aukossa vilkastuttaa sen maapohjan eliömaailman elintoimintoja, mistä selvä esimerkki on taimien kova kasvu. Oli sitten kyse istutustaimistamme tai luonnon pusikoista.
Metsä pitää säilyttää reippaassa kasvussa jatkuvasti eikä niin kuin Ukollaa lahaa! Silloin saa kutsua ostomiestä usein ja jokomies on jatkuvasti töissä hyvälläpalkalla helpossa hommassa.
Olet Perko oivaltanut näemmä metsänkasvatuksen idean. Sitä vaan ihmettelen ettet sovella sitä metsiisi.
Meilläkin ostomies käy n 3 kertaa vuodessa ja aina lähtee puuta ja paljon. Edeltäjät oivalsivat systeemin jo n 60 vuotta sitten. Meikäläisen ei tarvitse enää muuta kuin pitää systeemi hyvässä rasvassa. Siirrypä sinäkin siihen Perko. Jälkipolvet ja ilmasto kiittävät.
Perusasiaa Tieteen Kuvalehden mukaan:
”Kun maapallo syntyi nuorta Aurinkoa kiertäneestä pöly- ja kaasupilvestä noin 4,6 miljardia vuotta sitten, sen ilmakehässä ei ollut happea.
Noin miljardi vuotta myöhemmin kehittyivät ensimmäiset sini- eli syanobakteerit, jotka alkoivat tuottaa happea yhteyttämällä. Tästä alkoi kehityskulku, joka synnytti Maalle ilmakehän ja loi perustan ihmisen ja koko eläinkunnan synnylle.
Happea syntyy yhteyttämällä.
Yhteyttäminen eli fotosynteesi on prosessi, jossa kasvit, levät ja jotkin bakteerit sitovat itseensä hiilidioksidia (CO2) ja vettä (H2O) ja muodostavat niistä glukoosia eli sokeria.
Kasvi tarvitsee glukoosia kasvaakseen, mutta muiden eliöiden kannalta tärkeää on yhteyttämisen sivutuote happi. Yhteyttäminen on maailman tärkein biokemiallinen prosessi.
Tämä on yhteyttämisen kaava:
6 CO2 + 6 H2O + energiaa auringonsäteilystä –> C6H12O6 (glukoosi) + 6 O2″
En ymmärrä sellaisia tyyppejä, jotka tietoisesti yrittävät vähentää tätä ”maailman tärkeintä biokemiallista prosessia” taannuttamalla metsiensä kasvua.
