Käyttäjän Timppa kirjoittamat vastaukset
-
Puuki: Jos metsän kasvatus on päättymässä avohakkuuseen ja vaihtoehtona on metsän edelleen kasvatus
Voisitko Jovain ”suomentaa”, mitä tämä tarkoittaa. Siis Konneveden tyyppiistä hakkuuta vai mitä.
Meikäläisen kokemukset ovat siis versiosta männyn kylvö, kuusen istutus. Karummilla mailla mänty voittaa kuusen nopeasti. Rehevämmillä taas kuusi kasvaa nopeasti ja heinikosta lähtevällä männyllä vie aikaa saavuttaa kuuset. Lopputulos on siis aikalailla riippuvainen maapohjasta. MT-pohjalla kasvuerot ovat niin pieniä, ettei niillä liene käyutännön merkitystä tässä systeemissä.
Kasnnattavuuslaskelmissa kannattaa ottaa huomioon nykyinen kehitys. Selvää, että energian hinta ja tarve nimenomaan kotimaiselle ernergialle tulee nousemaan aivan eri tasolle.
Olen jatkuvasti kirjoittanut, että metsänomistajan paras tapas sitoutua tulevaan on kasvattaa metsiään mahdollisimman tehokkaassti. En kyllä arvannut, että käsitykselleni tulisi näin nopeasti pitävät perustelut.
Noista kannattavuuslaskelmista vielä. Mahdetaanko laskelmissa ottaa huomioon jaksollisen hakkuutähteen nykyinen markkinahinta.
Aegolius: Tarkoituksella sotket, Onhan tuolla edellä pitkä luettelo jaksottaisen kustannuksia, joita jatkuvassa kasvatuksessa ei ole. Kuoleutuvat viimeistään tässä vaiheessa, kun lähdetään jatkokierroksille.
Konnevedellähän nähtiin, miten noilla ”jatkokierroksilla” käy.
Tuotto % voi tietysti vaihdella paljon riippuen millaisessa kasvuvaiheessa tilan metsät ovat, joten se ei ole mikään osviitta. Meillä yhteismetsällä hakkuutavoite lähtee harvennuksien osalta arvioidusta 10 vuoden keskimääräisestä harvennustarpeesta. Uudistuksien osalta keskimääräiseksi arvioidusta 80 vuoden kiertoajasta. Näistä tulee lopullinen kestävä hakkuutavoite. Tietysti vuosittaista hakkuumäärää säädellään markkinoiden mukaan.
Siis tavoite määräytyy kuviokohtaisen laskennan perusteella. Tuotto on mikä on riippuen sitten kulloisestakin tilan arvioidusta markkinahinnasta, millä ei ole merkitystä, koska tila ei ole myynnissä.
Olen lukenut tutkimuksen, jonka mukaan mänty-kuusisekamatsä kasvaa paremmin kuin yhden puulajin metsät. Luullakseni ero johtuu ainakin siitä, että puiden juuristot ovat erilaisia. Kun kuusia on harvassa, niin niiden juurilla on suurempi pinta-ala kerätä vettä ja ravinteita, mitä mäntyjen paalujuuret eivät haittaa. Toisaalta männyt varjostavat maata, joten se pysyy kosteampana. Kuuset puolestaan auttavat mäntyjen karsiintumisessa.
Meillä on tosiaan harjoitettu tyyliä, jossa hakkuuta seuraavana vuonna äestetään ja kylvetään mänty ja sitä seuraavana vuonna istutetaan n 1000 kuusta/ha. Tällä on sekin etu, etteivät tukkimiehentäit syö niitä kuusia, mikä meillä on paikoin riski, jos hakkuun ja istutuksen välillä ei ole täyttä kesää. Nuo kylvömännyt ovat muutaman vuoden kuluttua kuusten kokoisia.
Jos kysessä on heinittyvä maa, niin kylvö saattaa epäonnistua. Samoin luontainen männyn taimettuminen. Meillä on esimerkkejä karuhkoilla MT-pohjilla sekä hyvästä että huonosta männyn luontaisesta taimettumisesta. Samoin tapauksia, joissa nämä luontaiset männyt on syöty, mutta voittopuolisesti ne ovat säästyneet.
Kannattaa varmaan kokeilla eri tyylejä. Suosittelisin ainakin sellaista, että on n 900-1000 kuusta ja 900-1000 mäntyä hehtaarilla tasaisesti istutettuna. Lisäksi 20o luonnonkoivua. Tämä tuonee parhaan kasvun.
Oletko Teukka lukenut tuon metsänhoitokirjan? Niillä opeilla pärjäisi sekä aukkojen tekijä että jatkuvaa kasvatusta harrastava. Ei luonto ole miksikään muuttunut. Eikä silloin 1900-luvun alussa ollut edes Kepua.
Taitaa polttohakkeen tuonti loppua Venäjältä. Kuten myös kuitupuun. Veikkaan, erttä turpeen tuottajille tulee hyvät ajat.
Olivat 100-vuotiaita koivja. Ei niiden kuoreen tintin nokka pysty.
Nimenomaan nuo jälkimmäiset eli noin ppa 10:een alennetut uudistamiseen tähtäävät kohteet ovat ongelma, ei ne Timo P:n kuvailemat kasvatushakkuut joissa ppa jää 20 pintaan.
Yhdellä korpisuolla on miettinyt sellaista uudistamistapaa, että jätettäisiin hieskoivuja ja mäntyjä ppa n 10:een ja sekaan istutettaisiin kuusia.
Ei tule mieleen sellaista tilannetta jossa tekisin pienaukkoa – paitsi poistaakseni metsätuhopesäkkeen.
Joskus on männikön harvennushakkuualueella on ollut rehevä paikka, jossa on kasvanut muutama puolilaho koivu. Sellaisiin kohtiin on tehty aukko ja istutettu kuuselle, jotka kasvavat hyvin. Hakkuun joutuu aikanaan sovittamaan johonkin suurempaan kohteeseen. Tuo kuusikko antaa toisaalta vaihtelua ja peitteisyyttä.