Käyttäjän Timppa kirjoittamat vastaukset
-
Sitä en edelleenkään ymmärrä, että miksi pitää yrittää taannuttaa metsiensä kasvua kuten täällä monet yrittävät. Kyllä kaikki ennusteet viittaavat, että tulevaisuudessa parhaan tuoton saa se, jonka metsät kasvavat parhaiten. Ja kuten olen varmaan sata kertaa kirjoittanut, se hyvä kasvu ei maksa mitään, koska hyvä puunhinta kattaa uudistuskulut.
Ja hyvästä kasvusta tulee bonuksena hyvä mieli.
Kun rakennan taloa tarvitsen lautaa betonimuoteiksi. Kun valu on tehty ja kovettunut, niin joudun purattamaan ne muotit, kuskaamaan pois ja ehkä maksamaan vielä jätemaksuakin. Kaikki maksaa.
Kuitupuu metsässä vastaa rakennuksen betonimuottia. Ilman sitä ei synny kunnon tukkia. Siksi metsänomistajan kannalta on mukavaa, että joku harventaa metsän ja kerää tukeiksi kelpaamattomat puut sekä vielä maksaa puusta.
En kyllä yhtään ymmärrä tätä kuitupuukitinää.
Metsänomistajan tulosta n. n. 15 % tulee sellupuusta. Eikö ole aika erikoista, jos tämä mitätön 15 % on alkanut millään tavalla määrtitellä metsänkasvatusta – metsänomistajan näkökulmasta.
Kyllähän tämä harvennuspuukauppa määrittelee tietysti sen, että on helppo kasvattaa laatutukkia, kun metsänomistaja tietää saavansa harvennuspuunsa myytyä kohtuulliseen hintaan. Kyllä niistä harvennuspuista saa enemmän kuin uudistuskustannukset ovat.
Tuonne Uutisiin tulikin yäsmennetty versio siitä PEFC-sertifikaatista. Muutosta edellä kirjoittamaani on se, että tekopökkelöitä tarvitsee jättää 2-5 hehtaarille aiemman version 10 sijaan. Jättöpuiden kokonaismäärä säilyi 20:ssä
Lähteiden ja purojen suojakaistojen keskileveys on 10 m ja alle 2 metrin ojamaisten suoristettujen ja perattujen min 5 m ja että niillä saa tehdä poimintahakkuita selkeyttää mielestäni tilannetta. Ainakin meillä tuli erään puron varteen vähän lisää hakkuumahdollisuuksia aiempaan tulkintaan verrattuna.
Mahdollisesti ensi vuoden alusta voimaan tulevan PEFC-luonnoksen mukaan pitää jättää vähintään 10 elävää min 15 cm ja 10 kuollutta min 15 cm jättöpuuta. Jos noita kuolleita ei ole, niin sitten on tehtävä. Siis tekopökkelöitä.
Joskus olen jättänyt maisemapuiksi kunnon mäntyryhmän. Joskus vain nykyisen sertin vaatimat puut, jotka ovat saaneet olla kuolleita puita, joita meidän metsistä on usein löytynyt tarpeeksi. Riippuu tilanteesta. Jos on vilkkaammin käytössä oleva tie, niin sitten näkyvämmin. Jossain syrjässä vain pakolliset. Tai joku tosi hieno. Tai sitten noita haapoja.
Itse en kyllä usko noiden jättöpuiden auttavan merkittävästi monimuotoisuudessa. Meidän metsissä oli vuonna 1933 vain 11,6 kpl 6 tuuman tuuman 4,8 metrin tukkipuita hehtaarilla. Siis eläviä puita suunnilleen tulevan sertin mukainen määrä. Kuolleita puita ei ollut. Ne oli hakattu haloiksi n 15 vuotta aiemmin. Ovat metsämme kuitenkin kasvaneet.
Itse olen jättänyt etenkin suuria haapoja jättöpuiksi. Ja myös suuria mäntyjä. Samoin niitä tekopökkelöitä. Kritisoin kuitenkin käsitystä, että joka paikassa pitäisi olla niitä jättölehtipuita. Eihän niitä jäänyt kaskimaillekaan, mutta ensimmäiset niille ilmaantuneet puut olivat yleensä juuri lehtipuita. Kun kaskia poltettiin useaankin kertaan, niin kyllä kaikki ”monimuotoisuus” oli taatusti hävinnyt. Oliko sillä sitten vaikutusta metsänkasvuun vai ei tai sillä, että puiden tarvitsemat hivenaineet olivat siis paljolti hävinneet taivaan tuuliin, ei taida kukaan tietää.
Metsää katsellaan aivan liian pikkutarkasti. Kyllä metsämme ovat sopeutuneet suuriin ja pieniin aukkoihin eikä metsän tarvitse olla tasalaatuista makkaramassaa.
Olen kyllä siis sitä mieltä, että jättöpuuhommassa taitaa olla enemmän kyse psykologiasta kuin biologiasta.
Ja sitten niistä mykoritsoista. Puuston kasvu on taatusti varmin mittari siitä onko mykoritsoja tarpeeksi vai. Jos puuston kasvu taantuu kuten käy esimerkiksi taantuvassa jatkuvan kasvatuksen metsässä, mykoritsat saavat vain esimerkiksi 3 m3/ha/vuodessa vastaavan ravinnemäärän. Alkavat varmaankin taantua.
Nuoressa kasvatusmetsässä, joka kasvaa vaikkapa 15 m3/ha/v, mykoritsat saavat viisinkertaisen ravinnemäärän. Meneekö puiden ja mykoritsojen välinen yhteys niin päin, että puu lisää kasvuaan ja mykoritsat seuraavat tiiviisti kannoilla vai päin vastoin. Sitä en tiedä. Taitaa olla kaikille muillekin arvoitus. Insinööri luottaa mittareihin. Kun kasvu on hyvä, niin asiat ovat järjestyksessä. Ei siinä sen kummempaan tutkimusta tarvita. Mutta ihmeellisiä ovat nuo luonnon säätömekanismit.
Lehtipuupökkelöitä totta kai kannattaa tehdä. Ainakin psykologisista syistä. Onko niistä todella apua on sitten eri asia. Poikasena kiertelin tutkimassa linnun pesiä. Oli paikka, jossa oli runsaasti koivupökkelöitä ja siellä tiaisten pesiä. On meidän metsissä nytkin koivupökkelöitä jonkin verran, mutta ei niissä ole yleensä pesiä. Mistä sitten johtuukin.
Hyvin yksinkertaista. Tärkeimmät ravinteet ovat oksissa ja neulasissa. Kun ne palavat, niin ne ravinteet häviävät taivaalle kaasuna tai hiukkasina. Maaperä muuttuu emäksisemmäksi, joka suosii ruohokasveja. Havupuut ovat sopeutuneet happamaan kssvupaikkaan, joten emäksisyyden lisääntyminen ei paranna tilannetta.
Palanutta puuta tarvitsevat lajit hoituisi kulotusta lisäämällä. Kustannuksiin pitää osallistua silloin muidenkin kuin mo:en. ei ole kovin halpaa touhua vartiointineen kaikkineen.
Olen kirjoittanut tämän ennenkin. Itärajan takana syntyy sitä palanutta puuta aivan riittämiin. Pitääkö Suomen pahentaa ilmastoa polttamalla sitä täällä?
Kulotushan hävittää ravinteita. Kaikki oksissa ja neulasissa olevat häviävät taivaan tuuliin. Samoin osa maaperänkin ravinteista. Oma havainto kertoo kuinka surkeasti metsäpaloaukko kasvaa normaaliin uudistushakkuuaukkoon verrattuna.
Kyllä Suomessakin vielä aivan tahattomasti syttyy metsäpaloja.
Järki hoi!!!
