Käyttäjän Timppa kirjoittamat vastaukset
-
Noissa kauppatavoissa on ostajallakin sanansa sanottavana. Nyrkkisääntö on, että kovan kysynnän aikaan ja/tai hyvistä leimikoista saa kokorunkotarjuksia. Niiden tekeminen on kuitenkin ostajalle haasteellista, koska leimikko pitää kävellä läpi. Muuten ei voi arpoa tukin ja kuidun välistä suhdetta. Voi olla, että johonkin huonompaan leimikkoon ei saa tarjousta tai alihintaisen.
Kerran ostaja valitteli, että arvaus oli mennyt pieleen, koska kuviolla olikin liikaa kuitupuuta. Katselin viime keväänä kokorunkokaupalla tehdyn mäntyleimikon kuitupinoa. Siinä oli yllättävän paljon järeää lenkoa puuta. Myyjän kannalta tietenkin hyvä. Viime vuonna tietenkin sahankin kannalta, kun sai puuta.
Harvennuksia en myisi kokorunkokaupalla ellei hinnat olisi sidottu keskitilavuuteen.
Riku Lumiaron yleisökommentissa Riistapäivillä näkyi ehdotus että poronhoitoalueen eteläreunaa siirrettäisiin pohjoisemmaksi metsäpeuran suojelemiseksi.
Tällaista tämä nykymeininki on. Mitään arvoa ei anneta ihmisten ammateille.
Yle Arenassa on hämmästyttävää kyllä turkistarhausta asiallisesti käsittelevä ohjelma, joka seuraa nuoren tarhaajan elämää ja hänen päätöstään lopettaa kannattamaton tarhaus ja muuttaa perheineen Ruotsiin, jossa ansiot ovat paremmat. Problematiikka oli minunkin vanhemmille hyvin tuttua. Jotenkin saivat aina keploteltua lamojen yli ja 5 lasta koulutettua. Ja lopulta ostettua vielä metsääkin.
Puut yrittävät saada valoa mahdollisimman paljotulee tilaa ja ne alkavat siis kasvattaa oksiaan, jolloin syntyy yhteyttäviä neulasia lisää. Senhän me näemme aina harvennuksen jälkeen. Kun neulasia on tarpeeksi, sitten pystytään vahvistamaan juuristoa. Olen siis kyllä Panun kanssa samaa mieltä, että todennäköisesti latvus tosiaan kasvaa nopeammin. Luulen kuitenkin ettei kääntynyt kuusikko ennätä vielä parissa vuodessa reagoimaan.. Minusta lannoituksen syyttäminen Konneveden tapauksessa on perusteetonta.
Puuhan ei kasva paksuutta tasaisesti. Mittailin muutamaa n 30-senttistä männyn tyveä ja paksuus oli 30-33 cm riippuen miltä suunnalta mittasin. Näkee, että harvennuksen jälkeen kasvu jollain puolella on kiihtynyt paljon enemmän kuin vastakkaisella. Tulkitsin asian niin, että kiihtyneelle puolelle oli tullut harvennuksessa tilaa enenmmän kuin vastakkaiselle ja puu kassvattanut oksiaan etenkin siihen suuntaan. Tällaisella epäsymmetrisellä kasvullakin saattaa olla jotain vaikutusta tuulituhoihin.
Noita terriereitä ei tarvitse kouluttaa, se on niiden vaisto, että kaikilta karvaisilta otuksilta nirri pois.
Pitäisikö Joulupukin kiertää AJ:n tontti kaukaa?
Isävainaalla oli kerran kettuterrieri, jolla oli nuo piirteet. Lampaan se yritti tappaa. Hevonen sai sentään jäädä rauhaan. Ketun se tappoi luolaan ja toi paloina ulos. Lopulta siltä meni hsmpaat noissa melskeissä. Muuten oli lempeä kuin mikä. Viihtyi naisten kanssa saunasssa.
Karuhkolla tuoreella kankaalla se sekametsä on selkeä ratkaisu. Sitten samalle kuviolla saattaa sattua sekä kuivahkoa että lehtomaista kangasta. Eikä aina tiedä mitä sieltä sitten lopulta alkaa kasvaa. Silloin sitä sekametsää voi säätää sen mukaan mikä parhaiten soveltuu kasvatettavaksi.
Omassa hoidossani on valtaosa jaksottaisen metsiä, on myös erirakenteisia metsiä. Tällä hetkellä on myös nuoria taimikoita, joista tulee erirakenteisia metsiä. Mennään valopuut edellä.
Onko siis tarkoitus kasvattaa mäntyä tai koivua ylispuuna ja alla kuusta vai miten. Miten hakkuut pitää suorittaa, jotteivat ne kuuset kärsi liikaa?
Ylivoimasesti paras kasvu on tutkimusten mukaan tasakorkealla mänty-kuusisekametsällä, jossa kumpiakin n 1000/ha. Siinä mäntyjen ympäröimät kuuset kasvoivat 15 ensimmäisen vuoden aikana 50 % paremmin kuin kuusten ympäröimät kuuset.
Joskus 60-luvulla ei vielä ongelmaa ollut. Metsiä ei karsinoitu ei eriytetty, vaan hoidettiin samassa metsässä.
Silloin yleistyivät uudistushakkuut. Syykin oli yksinkertainen. Metsät olivat niin harvoja, ettei harvennus ollut mahdollista.
Olivat muuten sitkeitä sissejä. Hakkuutulot hehtaarille olivat pienet, mutta metsät uudistettiin vaikeasti istutettavilla paljasjuuritaimilla. Nykyinen uudistumisesten kustannusten ”suuruudesta” käytävä valittelu on oksettavaa.
