Käyttäjän Timppa kirjoittamat vastaukset
-
Metsoilla ei saa tehdä kauppaa. Puilla saa. Pitää kuitenkin muistaa millä Suomi elää. Sanoo tyyppi, jonka isä oli nuoruudessaan ammattimetsästäjä.
Meilläkin päin metsot ovat vähentyneet vuodesta toiseen vaikka erilaisia soidinpaikkoja on tarjolla vaikka kuinka. Myös karjan pito metsälaitumilla näytti meillä päin vähentävän selvästi asutuksen tuntumassa olevia metsokantoja. Silloin poikueita tapasi miltei pihapiiristä.
Kyllä metsokannat riippuvat aivan muista tekijöistä kuin soidinpaikoista. Pedot ja säät vaikuttavat tietysti. Kyllä kasvatusmetsissä löytyy ruokaa.
Jos metsokantaa halutaan lisätä, niin on tapettava kanahaukat, kotkat, ketut, supit, näädät ja ilvekset. Näitä ei ollut silloin 1930-luvulla, jolloin riistakannat olivat huipussaan
Yhdessä asiassa Malo ym. ovat kyllä onnistuneet: heillä on tietääkseni ensimmäistä kertaa metsätuhot mukana optimointimallissa. Onnittelut siitä!
Tietystikään kukaan ei voi ennustaa yksittäisen metsäkuvion tuhoa. Tarkoitus tietysti vain hämätä.
Onkohan esimerkiksi otettu huomioon, että jatkuvan kasvatuksen aluskasvukuuset saattavat syttyä metsäpalossa kuin soihtu ja sytyttää latvapalon. Meillä on syttynyt 2 kertaa tasalaaatuiseen männikköön palo, joka on levinnyt vain pintapalona, jonka palokuntan on letkullaan sammuttanut. Tiestön määrä on toinen metsäpalojen tuhojen suuruuteen vaikuttava tekijä. Ihme algorittmin saa keksiä, jos metsäpaloista saa jotain järjellistä.
Metsänomistajan ainoat viisaat tavat varautua tuhoihin on joko vakuuttaa tai tai hankkia metsäomaisuus pienissä osissa, ettei yhden kuvion vahinko vaikuta.
Yhteismetsällä on paras mahdollinen vakuutusturva. Maksaa n 3 % myyntitulosta. Takaisin vakuutuskorvauksina on viimeisten 14 vuoden ajalta saatu n puolet .
Tietysti riippuu siitäkin millaisen hinnan sai tuosta harvennuksesta ja pysyvätkö yhden tukit pystyssä.
Kerran tehtiin tuollainen harvennus kuivahkolle kankaalle, jossa pienemmillä puilla oli vielä latvaa jäljellä. Tehtiin viereen perinteinen alaharvennus. Se pysyi pystyssä, mutta yläharvennetusta männiköstä kaatui ainakin puolet. Ei luotettu siinä luontaiseen uudistumiseen vaan äestettiin ja kylvettiin, mikä osoittautui viisaaksi. Ei tullut mitään taimia äestämättömiin kohtiin.
Meidän metsien yhden tukin mäntyjen latvukset ovat yleensä niin pieniä, ettei niitä mielestäni kannata kasvattaa. Onko Puukilla parempia.
Tuollainen pohja kannattaisi alkaa kasvattaa mänty-kuusisekametsäksi. Esimerkiksi meillä yksi tapa on äestää ja kylvää mänty ja istuttaa 1000 kuusta/ha vuotta myöhemmin. Tuleva kasvu on aivan eri luokkaa.
Laskin muuten, että meillä viimeksi hakatun kuusikon uudistamiskulut sisältäen 2 taimikon hoitoa ja ottaen huomioon tulopuolella latvusmassan myynti, ja Kemera ovat n 6 % myyntitulosta. Myyntihinta sitä vastoin on 10-15 % parempi kuin, jos sama puumäärä myytäisiin jatkuvalla kasvatuksella.
Tahvoselle on kai tullut kritiikkiä ja on kehittänyt uuden ohjelman, joka muuttaa mustan valkoiseksi.
Luonnontieteellisiä asioita voi tutkia vain luonnosta. Koneoppiminen saattaa tulla kyseeseen esimerkiksi jossain vaiheessa motoissa. Puut eivät kuitenkaan osaa ottaa opikseen toisin kuin moton ohjaimet.
Koivu-mäntysekametsän aikaansaamiseen tarvitaan aukko. Jos alle syntyy kuusia, niin ne ovat vaarassa hakkuussa.
Kuten olen jatkuvasti kirjoittanut, niin Jaksollisessa kasvatuksessa kasvatetaan parhaita puita parhaissa oloissa. Ja metsät kasvatetaan jatkuvasti täystiheinä. Siksi jaksollinen on niin ylivoimaisen edullinen.
Metsänkasvatuksessa pitää olla kaksi lähtökohtaa. Hyödynnämme ilmaista fotosynteesiä mahdollisimman tehokkaasti ja kasvatuksessa otamme huomioon myös sen, että puut ovat järkevästi korjattavissa.
Ei ainakaan männikössä aina metsäpalon jälkeen käy noin. Saattaa syntyä tiuha taimikko, josta latvuskerros on tasainen, koska kaikki pyrkivät aurinkoon. Heikoimmat yksilöt kuolevat aikanaan. Metsä harvenee, mutta säilyy tasapituisena. Puiden paksuudet vaihtelevat. Sekaan sattuneet hieskoivut kuolevat ja lopputulos on tasakorkea samanikäinen männikkö tyyliä Pyhähäkki.
