Käyttäjän Timppa kirjoittamat vastaukset
-
Yhteyttämistä tapahtuu kesällä, kun päivät ovat pitkiä. Silloin heijastavia pilviä syntyy yhteyttämisen sivutuotteena. Siis hyvä asia. Kylmänä vuodenaikana niitä pilviä ei synny, koska yhteyttäminen on vähäistä. Silloin maanpinnalta karkaa lämpöä avaruuteen, mikä on ilmastomielessä hyvä vaikka sitten joudummekin lämmittämään asuntojamme enemmän, mikä ei taas ole hyvä juttu.
Siis loppupäätelmä boreaalisista metsistä. Kesällä on ilmaston kannalta eduksi mitä paremmin metsä kasvaa. Talvella asialla ei ole merkitystä. Tropiikin tilanne voi olla toisenlainen. Siellä pilvet satavat paljon enemmän ja joskus maalla, joskus meriin.
”, Puolan kai sitten pitäisi antaa polttaa hiiltä kuten tähänkin asti, ja Suomen vastaavasti hakata metsiään voimaperäisesti entiseen malliin. Eli ilmastonmuutoksenkin suhteen pitäisi kieltää mailta vain se, mitä ne eivät muutenkaan tee. Tämä esimerkki kertoo, että liikaa ei saa kuunnella eri maiden intressejä, vaan luonnontiede olkoon sääntelyn ohjenuorana.”
On kyllä eroa. Puola tosiaan pilaa ilmastoa hiilellä. Tehokas metsätalous sen sijaan poistaa ilmakehästä hiiltä mahdollistamalla sen taltioimisen pysyviin rakenteisiin. Lisäksi hyvin kasvavat metsät tuottavat niitä aerosoleja, jotka aikaansaavat auringonvaloa heijastavia pilviä. Lisäksi puupohjaiset tuotteet korvaavat fossiilisista raaka-aineista fossiilisella energialla tuotettuja tuotteita. Kun tiedettä pitäisi pitää ohjenuorana, niin ilman muuta tehokas metsätalous on numero 1 hiilidioksidin vähentämisessä. Luulisi sinun ymmärtävän tämän. Valitetavasti edustat sitä suurta porukkaa, jolle tehokas metsätalous on kaiken pahan alku.
Kirjoitit, että Suomi on rikas maa. Totta ainakin niin kauan, kun saamme luottoa, jolla tätä illuusiota voidaan ylläpitää. Tiedätkö, että rikastuminen on käytännössä kokonaan metsätalouden ansiota, joka kehitys alkoi 1860, kun höyrysahat tulivat markkinoille ja Britannia poisti tuontitullit. Suomalaiset tuhlasivat ensiksi lähes kaikki metsänsä, mutta osasivat sitten kääntää kehityksen ja pelastaa metsävaransa siirtymällä tekemään näitä inhoamasiasi aukkoja ja samalla luoda myös maailman huippuluokkaa olevan metsäalaa palvelevan metalliteollisuuden Tästä esimerkkinä se, että Valmet on maailman johtava paperikonevalmistaja, johon on liitetty mm suuri jenkkifirma Beloit.
Jos metsäalan toimintaedellytyksiä heikennetään, niin se iskee kaikkiin suomalaisiin. Tietysti pahiten heikoimmassa asemassa olijoihin. Ja tietysti myös maaseudun asukkaisiin kipeimmin. Mutta ethän sinä heistä välitä, jos yksikin rihmanaava pystyttäisiin säilyttämään Suomessa.Tässä viimeinen viestini jankkailuun meterologi Tonin kanssa, Jokohan hyytyi vai moderaattori. Ensimmäinen kappale on sen Tonin.
Huvittavaa keskustelua tuolla Hesarin sivulla Annelin kanssa usein väitelleen Toni Amnellin kanssa.
Tämä Toni kertoi esimerkin metsätalouden hävittämästä lajista ”rihmanaavasta”. Tieto perustui johonkin hänen käyttämänsä asiantuntijan kirjoitukseen. Lueskelin nettiä ja löysinkin tiedon, että tätä naavaa oli tavattu Suomessa 2 kertaa 1930-luvulla. Kerroin tämän, mutta ei Toni lannistunut. Sitten kolmas tyyppi kertoi että tämä rihmanaava on yleinen Norjan vuonojen metsissä ja Ruotsissa Vaasan korkeudelle saakka. Ei tämäkään lannistanut Tonia. Nyt selitin Tonille, että Norjan vuonojen ja Suomen ilmastojen välillä on ero, mikä selittää sen, ettei laji menesty Suomessa. Saa nähdä, mitä Toni seuraavaksi selittää. Hän haluaa aina sanoa viimeisen sanan.
Niin vielä… mutta odotapas 30 vuotta eteenpäin niin jo pelittää meilläkin jatkuvapeitteinen kasvatus?
Toivottavasti kuitenkin järki voittaa ja kysytään, mitä metsänomistaja telee ilmaston hyväksi. Valitettavasti Anneli voi olla oikeassa. Sahainvestoinnit kertovat kuitenkin toista. Nähdään, että hiilen poisto pysyviin rakenteisiin nousee arvoon arvaamattomaan.
On tämä Suomen luontokato kauhea. Anneli on kanssa keskustellut säätieteilijä Toni Amnellin kanssa aika uutterasti. Tämä Toni kertoi, että Suomesta on kadonnut sellainen laji kuin rihmanaava. Metsätieteen Aikakausikirjan 1/2002 mukaan tätä naavaa on tavattu Suomessa kahdesti. Vuodet olivat 1933 -37. Kuvitelkaa millaisia pahiksia on oltu, että tämä naava on kadonnut. Epäilemättä nykypäivän uudistushakkuilla on ollut ratkaiseva merkitys tässä ekokatastrofissa.
Jos kuolinpesä jaetaan tässä tapauksessa siten, että kukin osakas saa esim 1/4-määräosan tilasta ja myy sitten tuon määräosuutensa, niin silloin syntyy ostajalle metsävähennyspohja.
Mhy oli tehnyt kolmesta tilasta metsäarvion perinnönjakoa varten. Sovittiin, että se otetaan jaossa lähtökohdaksi. Tiloilla oli ollut eri omistajat, mikä piti ottaa huomioon. Pesässä oli 7 osakasta myös jonkin verran rahaa. Pesässä oli osakkaita, joilla oli erilainen omistusosuus, koska olin antanut äidiltäni perimäni osuuteni kahdelle lapselleni. Kolme osakasta halusi luopua osuuksistaan. Tein laskelman miten systeemi pitää ensiksi osittaa kuolinpesien välillä ja sitten jakaa. Siinä kaikki tilat piti jakaa määräosiin ja tehdä kauppoja noista määräosuuksista, jotka olivat aika epämääräisiä. Tehtiin samalla sopimuskirjalla ensiksi vanhempieni perikuntien välillä ositus. Sitten jaettiin nämä tilat määräosiin tähdäten lopulliseen tilanteeseen ja tasoittaen tilannetta rahalla että kukin osakas sai sen osuuden, mikä hänelle kuului kuolinpesistä. Lopuksi tehtiin kaupat niin, että ne kolme luopujaa saivat sen osan kuolinpesän varallisuudesta mikä heille kuului. Tiloja jäi omistamaan 4, koska yksi tila jaetiin. Kaikille näille syntyi jaossa metsävähennyspohjaa. Oman olen jo käyttänyt. Kaikki tämä yhdellä sopimuksella ja allekirjoituksella.
Tämä oli aika konstikas jako, mutta onnistui hyvin, kun emme olleet riitaisia. Ja metsävähennyspohjaa syntyi kaikille.
Kerran oli riitainen perikunta. Eivät päässeet sopimukseen yhdestä lankakerästä. Leikkasivat sen saksilla halki.
Jos tuollainen tila jaettaisiin 4 osaan, kävisi samoin. Ei 5 ha:n palstalla ole mitään arvoa. Niin vähän siitä saa kerralla myyntipuuta.
Myynti selvin kuten tuolla edellä kirjoitettiin. Ei huutokauppaa vaan yksi tarjous. Ja siis ehdolla, että myyjä saa hylätä tarjoukset. Jos on hyvä hinta, niin asia ok, myydään. Jos huono, niin sitten kiinnostuneet osakkaat voivat tarjota tai olla tarjoamatta vähän paremman hinnan.
