Käyttäjän Timppa kirjoittamat vastaukset
-
A:lla mennään, eli aavistushakkuulla aukko 60 v. turvekorpikuusikkoon. Lähtee myös risut ja kannot.
Eipä siinä juuri muuta vaihtoehtoa ole, ellei halua kartuttaa lahopuuvarantoa.
Entä jatko? Naveromätästys ja kuuset?
Jos aikoo mäntyjä tai rauduskoivuja kasvattaa, niin yhtään riistatiheikköä ei auta olla viereisilläkään kuvioilla. Sakeat kuusiryhmät vetävät sorkkaeläimiä magneetin tavoin puoleensa. Makailevat niissä ja käyvät välillä ruokailemassa. Tiheiköistä johtaa oikein polut kohti ruokailupaikkoja.
Saman ilmiön oleb huomannut. Aukon keskellä on pieni kuusentaimikko. Ei siis mikään erityisen tiheä, mutta kuitenkin aika suojainen.. Se on tännä hirvienmakuuksia.
Jos joku ruokalaji loppuu pedolta se hankkii tilalle korvaavan. Esimerkksi myyrien loppussa pöllöt pyrkivät saalistamaan oravia tai teerten loppuessa kanahaukatkin oravia.
Luonnossa syy- ja seuraussuhteet ovat arvaamattoomia.
En siis väitä, että olen oikeassa, mutta ei sitäkään voi todistaa että olen väärässä.
Riippuu tietenkin mistä vuodesta näätäkannan lisääntyminen lasketaan. Jos otetaan lähtökohdaksi nuoruuteni, niin määrä on kasvanut nollasta aika suureksi.
Kun nuorena metsästin oravia, niin puut olivat aika nuoria ja pieniä ja harvassa.
En noihin varislintuihin oikein usko. Oravan pesä on piilossa oksien keskellä, joten sen löytyminen on vaikeaa.
Naavaakin on ainakin meidän kuusikoissa.
Tuo kannan väheneminen on siksikin kummallista. koska oravalla on suuri poikastuotto.
Oravakannaan väheneminen vaikuttaa myös liito-oravakantaan, koska liiturit hyödyntävät vanhoja oravanpesiä. Ainoa tekemni liiturihavainto on poikue vanhassa oravan pesässä n 70 vuotta sitten.
Ennen oli puita vähemmän ja oravia enemmän. Nyt on puita enemmän ja oravia vähemmän. Siis ilman muuta metsätalous on syynä oravien vähenemiseen. Jos kasvatettaisiin metsämme harvempina, niin oravia olisi enemmän. Voiko muuta johtopäätöstä tehdä? Oravien pääravinto on kuusen käpy. Kuusikot ovat lisääntyneet. Siis lopetetaan oravien ravintopuun kasvatus ja kanta lisääntyy. Tällaisiin johtopäätöksiin voi tulla Gla:n jutun perusteella.
Kyllä oravia metsissä näyttää todellakin olevan vähemmän. Arvelisin, että lisääntyneellä näätäkannalla saattaa olla osuutta asiaan. Samoin kanahaukoilla ja pöllöillä.
Tapasin syksyllä metsäyhtiön istututyömaalla meidän maalla 5 ukrainalaisen porukan. Olivat tulleet omalla autolla Suomeen. Autossa oli lava, jolla kuljettivat taimia. Työnjälki oli hyvä. Meillä oli vähän kieliongelmia.
Toisella (ei meidän) työmaalla oli virolainen tekemässä kuusentaimikon perkausta. Ei se ainakaan FSC-serttiä olisi täyttänyt. Mitkä sitten lienevät olleet ohjeet.
Mukavampi oli kuitenkin keskustella laukaalaisen istuttajan kanssa, joka sai männyntaimet hyvin istutettua muokkaamattomaan maahan. Vuonna 2019 tehty männynkylvö oli epäonnistunut ja yritetään paikata istuttamalla. Saa nähdä mitä hirvet ajattelevat asiasta.
Tasan 85 vuotta sitten Keski-Suomessa kukkivat orvokit ja äiti meni kesämekossa synnytyslaitokselle. Pian tuli kuitenkin täysi talvi. Kyllä säät ovat vaihdelleet ja vaihtelevat edelleenkin muuttuu ilmasto miten tahansa. Mitä on odotettavissa ei kukaan tiedä. Varauduttava niin lämpimään kuin kylmään.
Hurjaa hommaa tuo Amazonaksen alueen tuho. Sen ilmaston muutos saattaa todellakin kääntää merivirrat Pohjois-Euroopan kannalta kylmempään suuntaan. Kuuntelin erästä entistä suomalaista diplomaattia, joka on hyvin perillä asioista. Oli Glasgowsakin. Ovat hän ja muut suomalaiset saaneet siellä Etelä-Amerikassa estettyäkin tuhoa. Näytti kuvaa, jossa hän ja eräs toisen suomalaisen keskustelivat Perun entisen presidentin kanssa perulaisten sademetsien kohtalosta. Aiheena oli entisen presidentin rouvan Imelda Marcosin suunnitelma hakkauttaa Amazonaksen latva-alueen sademetsiä ja alkaa kasvattaa tilalla öljypalmuja. Suomalaiset saivat selitettyä, että idea on huono ja Perun sademetsät säästyivät. Imeldahan oli erityisen tunnettu laajasta kenkävalikoimastaan. Ei siis ainakaan tuosta hankkeesta päässyt hankkimaan uusia kenkärahoja.
Puuhastelen tilalla. jonka mailta hakattiin kaikki kuollut puu kauppakirjaehtojen mukaan suuressa halkosavotassa ( 50000 mottia) 1916-21. Vuonna 1933 hakattiin melkein kaikki viimeisetkin tukkipuut. Jäljelle jäi hehtaarille keskimäärin 11,6 kpl yhden tukin ( 4,8 m 6 tuumaa) puita.
En ole huomannut meidän metsissä mitään ongelmaa etenkään sen jälkeen kun ollaan siirreytty 1963 lähtien uudistushakkuisiin. Metsät kasvavat ja lahopuutakin löytyy.
Tämä monimuotoisuuskeskustelu on kyllä lähtenyt sellaiselle laukalle, ettei siinä ole mitään järkeä.
