Käyttäjän Timppa kirjoittamat vastaukset
-
Olen kulkenut kohta 80 vuotta Keski-Suomen metsiä. Ei ole tullut yhtään varmaa kuukkelihavaintoa vastaan. Jos teoriassa yritettäisiin saada kuukkeleita metsään, niin ensiksi olisi tapettava närhet sukupuuttoon. Niillä on aika samanlaiset ympäristövaatimukset. mutta vahvempina ne kyllä hävittävät kuukkelit.
Kyllä kanalintuihin saattaa vaikuttaa kesäkuun sääolot. Siis silloin poikaset ovat pieniä ja arkoja märkyydelle ja kylmyydelle ja jos hyönteisiä on vähän, niin nälkiintyvätkin. Siis vuoden keskilämmöllä ei niinkään ole vaikutusta, mutta alkukesän säillä.
Ainakin meillä päin tilanne on sellainen, että kanalintujen reviirit häviävät, jos hakkuissa pihtaillaan. Poikueet tarvitsevat hyönteisravintoa, jota on parhaiten nuorissa taimikoissa.
Keski-Suomesta metsokannat vähenivät, kun siirryttiin pois metsälaiduntamisesta. Itse ammuin viimeisen metsoni (nuori uros) metsälypsypaikalta n 50 vuotta sitten. Kun laiduntaminen loppui, niin lopuivat metsot siitä haasta muutaman vuoden kuluttua. Varmasti monet muutkin linnut vähenivät, kun laiduntaminen loppui. Metsämansikkakin hävisi niiltä hakamailta laiduntamisen loputtua. Luulisin, että sillä metsälaiduntamisella oli valtavan iso merkitys metsän ekosysteemille. Nyt ollaan palattu normaaliin luonnontilaan, mistä syytetään metsätaloutta.
Kummallisesti nuo lintukannat vaihtelevat. Meillä Keski-Suomessa on nykyään erittäin vähän kanalintuja. Olisi ollut n 10 vuotta siitä, kun metsoja näki metsäteillä joka kerta niitä ajeli.
Ikimetsät eivät ole enää vuosituhansiin ollut hiilinielu. Jos olisivat olleet, niin kasvu muualla maaspallolla olisi lopulta loppunut. Ylijäämähiili on sitoutunut soihin tai meriin. Kun metsiä on aikanaan hävitetty maltillisesti, niin näin on tapahtunut, koska hiilidioksidin määrä ilmakehässä ennen teollista aikaa oli pysynyt vakiona.
Teollistuminen toi kaksi tekijää. Metsien hävittäminen, minkä seurauksena puiden hiiltä karkasi ilmakehään ja sitten tietysti fossiilisten polttoaineiden käyttö. Meret ja suot eivät pysty tuollaista määrää imemään. Siksi ollaan tässä tilanteessa.
Kun tiedetään kuusikoiden riskit, niin on ilman muuta selvää, ettei kuusikoita kannata ajatella hiilivarastoina. Päin vastoin. Niiden uudistamista on nopeutettava noiden riskien vuoksi.
Männiköitä uhkaavat lähinnä myrskyt, lumi ja tuli. Niidenkin kasvu näyttää loppuvan aika tyystin n 100-vuoden iässä, jonka jälkeen tase saattaa muuttua mieluummin negatiiviseksi.
Nämä Heli Peltolan teesit ovat juuri tähän tilanteeseen sopivia. Suojelua ei kannata harjoittaa, jos kohta ei mitään suojeltavaa. Vain kasvattaa niitä hiilivarstoja rakennuksiin ja nieluja nuoriin metsiin.
Kesällä 20o6 tutkailin 3 viikkoa 4 paikallisen syöksyvirtauksen tuhoa meidän metsissä. Ne saivat voimansa Päijänteestä. Väliä tällaisilla yksittäisillä virtauksilla oli 1-2 km. Ne iskivät maahan n 0, 5-1 km välein ja tekivät iskukohtaan 0,3-2 ha:n aukon. Ei siinä kysytty sitä millainen metsä oli. Kerran tuo virtaus iski taimikon ja ikääntyneen metsän rajakohtaan. Taimikko säästyi, mutta metsään tuli puolikuun muotoinen uusi aukko. Ensiharvennettuun kuusikkoon tuli aukko. Ja tietysti tiheämpiin tai harvempiin ikääntyneisiin metsiin. Jos puu ei kaatunut, niin se katkesi, oli paksuutta vaikka 30 cm. Aukkojen välillä kaatui yksittäisiä puita. Loppujen lopuksi vahingot rajoittuivat 1500 m3:n suuruisen puumäärän kaatumiseen, minkä arvonalennuksesta saatiin vakuutuskorvaus, joka seuraavana vuonna olisi ollut kyllä suurempi.
Ihan turhaa väittää, että hakkuutavalla olisi mitään vaikutusta, kun kunnon myrsky iskee.
Niistä Clt-Kitumaan kalliosta tosiaan vielä, että olisi kiinnostavaa tietää, onko joku onnistunut myymään jotain poimintahakkuuta sellaiselle alueelle, esimerkiksi muun puukaupan kyljessä.
Ovat metsälain 10 §:n kohteita:
Karukkokankaita puuntuotannollisesti vähätuottoisemmat hietikot, kalliot, kivikot ja louhikot, joiden ominaispiirre on harvahko puusto.
Luvat 6 aikuista ja 4 vasaa, lupa-alue 2800 ha. 2 ensimmäisenä viikonloppuna saatiin yhteensä 4 aikuista ja 2 vasaa. Enempää ei yritettykään. Seuraavina kumpanakin yksi vasa. Viideskin vasa olisi saatu, mutta ei ollut lupia. Yksi lehmä, jolta oli ammuttu vasa, ui järven yli ja jätti koirat rannalle.
Vaikea arvioida kantaa, kun nyt on hyvät koirat, jotka löytävät hyvin hirvet. Näköhavaintoja on kyllä edelleen muutama. Kerran iltapäivällä jahdin jälkeen oli meidän apilapellossa 5 aikuista hirveä, valtasonni, tappisarvi ja 3 lehmää. Niistä ei kuitenkaan saatu mitään.
Ei siis kuitenkaan ole viimeiset hirvet menossa.
Pääskyset vähenivät karjatalouden muuttuessa. Minulla on pihvikarjaa kasvattava sukulainen, jonka eläimet käyvät niin pelto- kuin metsälaituimellakin. Heillä on runsaasti pääskysiä.
Tiaiset ovat ainakin syksyisistä metsistä vähentyneet. Olin 8 päivänä hirvipassissa. Ainoa havainto oli kaukaa kerran kuulunut piiskutus. Tuttavalla on siellä päin linnun ruokintaa ja kertoi kyllä monenlaisista ruokavieraista hömötiaisesta lähtien. Itse kyllä epäilen, että linnut saattavat helposti levittää toisiinsa tauteja siellä ruokintapaikalla, minkä vuoksi ruokinnalla on tosiasiassa negatiivinen vaikutus talvilintukantoihin. Osiko siellä Ruotsin saaressakin harjoitettu talvilintujen ruokintaa?
Uudishakkuumetsissä on jossain taimikkovaiheessa paljon lehtipuuta, mikä pitää yllä hyvää hyönteiskantaa ja sitä kautta hyödyntää muuttavia hyönteissyöjälintuja. Siis niitä, jotka ovat monista muuttomatkan vaaroista selvinneet.
