Käyttäjän Timppa kirjoittamat vastaukset
-
Puutavaran hinta määräytyy maailmanmarkkinoilla. Puun tehdashinta taas on suhteessa puutavaran myyntihintaan. Jos onnistumme sössimään Perkon tavalla puun kasvatuksen teollisuuden tuotantoketjuun sopimattomaksi, niin korjuukustannukset nousevat ja myös sahatavarasta maailman markkinoilla saatava hinta laskee. Mietipä Perko miten silloin puun hinnalle käy.
Jos sahatavaran hinta nousisi pysyvästi, se merkitsi myös sitä, että kannattaisi rakentaa uusia teitä Kanadan ja Venäjän mittaamattomiin erämaihin ja niistä säälimättä tehtävillä hakkuilla vallattaisiin markkinat. Kannattaa toivoa vaan, että hinta on sellainen, ettei kilpailijoiden kannata avata uusia hakkuukohteita.
Ainakin meidän metsä koostuu kaikesta, juuri hakatuista aukoista ensi vuonna uudistushakattavaan kuvioon. Kannatavuus syntyy kokonaisuudesta. Siis myyntitulojen ja kulujen erotuksesta. Kuluja on kahdenlaisia. Metsänuudistuksen ja taimikonhoidon kulut yhteensä n 10 % myyntituloista ja kiinteät myynnistä riippumattomat kulut (tiestö, vakuutukset, hallinto) suuruudeltaan n 8 % myyntituloista. En tiedä mitään muuta elinkeinotoimintaa, jossa tuottojen ja kulujen välinen erotus on noin suuri.
Selityksenä on, että puut kasvavat ilmaisilla raaka-aineilla, vedellä ja hiilidioksidilla käyttäen auringon ilmaisenergiaa. Prosessissa tarvittavan työn suorittavat pääosin maassa lymyilevät sienet ruokapalkalla ilman lomia tai pekkaspäiviä.
Luulisi, että kaikki tarmo pantaisiin siihen miten tuollaista ihmetuotantoa voisi entisestään tehostaa. Näilläkin palstoilla esiintyy kuitenkin tyyppejä, joiden mielestä tuntuu olevan kannattavinta hyödyntää noita ilmaispalveluja mahdollisimman vähän.
Aivan! Eljas Heikkisen esimerkissä jatkuvapeitteisessä vaihtoehdossa oli vain tuloja. Taimikonhoitoja ei ollut mukana.
Tietysti voi noin metsäänsä käsitellä. Euromääräiset tulot vaan vähenevät vuodesta toiseen kuten ennen vanhaan markka-aikaan kävi markkamääräisille tuloille. Siinä vaiheessa, kun metsätalouden kiinteät kulut ylittävät Eljaksen hakkuutulot ei taida enää selitykset riittää. Esimerkiksi tiemaksut maksetaan hehtaarien ei hakkuutulojen mukaan. Sama on vakuutusmaksujen tilanne.
Yhteismetsällä on n 5 % pinta-alasta erilaisia suojelualueita, soita, kivikoita tai kallioita, jotka ovat metsätalouden ulkopuolella, joten FSC:n yksi kriteeri täyttyisi helposti. Säästöpuuvaatimuksen vuoksi päätehakkuutukista pitäisi saada n 2 euroa enemmän. Jatkuvan kasvatuksen 5 %:n vuoksi saman verran. Tai keskimäärin 5 % enemmän kaikista puista. Silloin oltaisiin samalla tasolla PEFC:n kanssa.
Ei kyllä olla tai olla siirtymässä FSC:hen.
En oikein usko, että mikään jättöpuumäärä vaikuttaisi kovinkaan paljon. Metsät ovat niin pienipiirteisiä, että kaikki sienet ja jäkälät ym leviävät oli jättöpuita tai ei. Kun metsiä kasvatetaan suhteellisen kauan syntyy pystylahoja. Nurin menneitä puita meillä on jatkossa liikaakin, mistä lisääntyvät myrskyt ja lyhentyvät talvet pitävät huolen.
Kyllä kysessä on mielestäni enempi viherpesu. Olen maisemasyistä ja muutenkin jättänyt järeimpiä puita ja puuryhmiä paikkoihin, jotka sellaista mielestäni kaipaavat. Tietysti myös järeitä haapoja. Yleensä ei sertin vuoksi ole ollut tarpeen, koska kuolleita puita on ollut tarvittava määrä.
Kivikkoisilla mailla jättöpuut pysyvät useimmiten pystyssä. Toisin on esimerkiksi silttimailla. Kerran pyysin jättämään yhteen kuusileimikkoon kaksi hyvää mäntyä pystyyn. Ensimmäinen myrsky kaatoi ne. On tosiaan jokseenkin turhaa jättää johonkin Hämeen rehevälle pohjalle jättöpuita pystyyn ja kertoa, että ne ovat pystyssä vielä 100 vuoden kuluttua. Viisaampi olisi hakata ne ja sijoittaa
Niinpä. Ongelma on tosiaankin niin monisyinen, ettei siihen ole kuin yksinkertaisia vastauksia yksinkertaiseen kysymykseen, Miten saan metsäni uudistumaan varmasti järkeviä menetelmiä käyttäen?
Tätä mietin. En mitään NNA:ta, joka ei vastaa mihinkään kysymykseen, koska vuoren varmaasti suurin osa sen lähtöolettamia virheellisiä.
Metsätalouden ekologiset lainalaisuudet ovat aivan samat luin 1900-luvun alussa.
Uutta on tullut pottitaimet, pottiputki, raivaussaha, metsäkoneet ja tiet. Sellun valmistus on mahdollistanut harvennukset ja avohakkuut, joka on avaintekijä sahateollisuudelle.
Tietysti säätila ja ilmasto ovat eri asioita. Ilmaasto on pitemmän ajan keskiarvo. Säätila sitä mitä me näemme, kun astumme ulos.
Esimerkiksi marraskuu 1936 oli hyvin lämmin. Äiti meni synnytyslaitokselle vielä kesämekossa kuun lopulla, kun synnyin. Kun tultiin sieltä, oli taas täysi talvi.
