Käyttäjän Timppa kirjoittamat vastaukset
-
Kyllä olen nähnyt sellaisen 3 vuotta sitten hakatun kuivahkon kankaan keväällä 2019 äestetyn ja siinä yhteydessä kylvetyn aukon, johon tähän syksyyn mennessä oli tullut minimaalisesti mäntnyntaimia. Ei enää odoteltu vaan istuteiin harvahko männyn taimikko avuksi.
Myös muita aukkoja olen nähnyt, joissa äestys on ainakin osittain epäonnistunut.
Olen myös nähnyt n 25 vuotta sitten hakatun ja käsittelemättömän rehevän aukon, koska se jäi osaksi suurta luonnonsuojelualuetta. Kasvaa kyllä leppää ja haapaa. Ei arvopuuta. vaihtoehtoa on tullut nähtyä
Olen nähnyt useita kuvioita, joissa kasvaa ainoastaan meidän istutuskuuset. Hirvet ovat syöneet koivut ja männyt.
Minun tietämys ei riittäisi sellaiseen ennustamiseen, mitä joku aukko kasvaa. Niin monta vaihtoehtoa on tullut nähtyä. Eikä hermot kestäisi katsella mahona olevaa aukkoa.
Tietysti valtaosassa aukoista uudistus on onnistunut loistavasti.
Tuli mieleen, että onko Tomperi tosiasiassa trolli.
Eivät yhdistykset mihinkään konkurssiin menisi. Jos ei olisi työtä, niin sitten metsurit kortistoon. Metsureiden lisäkdsi kärsisivät jo ennestään muuttotappiolla olevast kunnat. Kyllä niitä taimikoita tietenkin perattaisiinkin. Ei meidän eikä tietysti monen muunkaan toimintaan tuilla ole mitään vaikutusta. Taimikot perataan, kun on aika ja niin monta kertaa, kun on tarvis.
Onko tuossa Seppo & Timppa varmoja, etteivät sekoita taloudellista tuottoa ja kuutiomääräistä tuotosta? Kuutiot ja eyrot eivät ole sama asia. Puun reaalihintakin on tullut alas kuin kivi sieltä 1960-luvulta.
Eihän sillä ole väliä mikä korko on, jos paremmilla yksikköhinnoilla katan uudistuskulut. Tämä ei vaan uppoa osaan porukasta. Korkoprosentilla on vaikutusta uudistamisikään. Ei muuhun.
Tietysti metsätilaa sijoitusmielessä ostettaessa täytyy miettiä monia asioita.
Tätä hommaa on harjoiteltu Suomessa jo 1900-luvun alusta. Kyllä se tiedetään miten homma toimii tai miten se ei toimi. Oma data lähtee vuonna 1963 tehdystä uudistushakkuusta. Silloin lähdettiin uudistushakkuilla korjaamaan aikaisempia virheitä. Puuta ja kasvua on nyt n 70 % enemmän. Hakkuutulosta kuluu n 10 % taimikoiden perustamiseen tai hoitoon. Aika helppo tehdä päätöksiä, kun takana on liki 60 vuoden näyttö.
Niin kuin olen ennenkin kirjoittanut, tilan kaikki muut puut kasvavat ja kokonaisuus ratkaisee.
Kysyin kerran metsäasiantuntijalta, firman mieheltä että seurataanko kuviokohtaisesti kustannuksia ja kannattavuutta koko hakkuu kierron ajalta; ei seurata.
Kuviokohtaisia eroja on valtavia. On pieni kuvio, johon istutuin taimet kolmeen kertaan, kun myyrät soivät ne kahdesti. Sitten perkasin sen 7 kertaa, kun tällä välin vatukko pääsi vauhtiin. Nyt se kasvaa hienosti. Viereisen kuvion perkasin vain kerran ja siihen kasvoi tosi nopesti koivuilla höystetty kuusikko. Ei kannata liikaa tuijottaa yksittäiseen kohteeseen. Se on kuitenkin varmaa, että ajoissa tehdyt perkaukset ovat halvempia ja tehostavat metsänkasvua. Mukava on seurata 10-vuosittain uusittavia metsösuunnitelmia, joissa puuston kasvu ja’tkuvasti lisääntyy.
Oleellista metsätaloudessa on seurata tilan kokonaistilannetta. Esimerkiksi, jos tehdään aukko, niin loput tilan pathaista puista jatkaa kasvuaan. Jos taas tehdään tehdään jatkuvan kasvatuksen hakkuu, niin isolta alata hakataan parhaat puut.
Minun mielestäni tässä nykyisessä ilmastotilanteessa metsänomistajan kannattaisi kysyä itseltään sitä, että miten saan metsäni kasvamaan tulevaisuudessa entistä enemmän. Ei sitä miten saan sen kasvun heikkenemään, mikä vuoren varmasti seuraa, jos uudistustoimkissa pihistetään tai siirrytään jatkuvaan kasvatukseen.
Kannattaa huomata, että yleensä kunnon metsää uudistettaessa saa puista niin paljon suuremman yksikköhinnan, että sillä erotuksella hoitaa uudistamiskulut.
Uudistettu ja hoidettu metsä kasvaa kiertoaikanaan kymmeniä prosentteja enemmän kuin jatkuvan kasvatuksen metsä. Se kiinnostaa myös ostajia paljon enemmän, koska sen hakkuut sopivat paremmin teollisuuden tuotantoprosesseihin.
Ei kait niin hullua metsänomistajja olisi, että valitsisi työlään viljelysysteemin, jos samaan pääsisi jatkuvalla kasvatuksella.
Metsän viljely vaatii kyllä työtä, mutta on todella palkitsevaa, kun näkee, miten metsä alkaa kasvaa.
Jatkuvan kasvatuksen metsät taantuvat jo parin harvennuksen jälkeen. Olen ennenkin kirjoittanut, että uudistamalla kasvatettavissa metsissä kasvatamme parhaita puita parhaissa oloissa. Vastaavasti jatkuvan kasvatuksen metsissä kasvatetaan huonoja puita huonoissa oloissa. Näin yksinkertainen biologinen fakta.
Mutta miksi Suomessa tuotetaan edelleen niin paljon sellua? Olisiko selitys tuossa sitaatissa. Puutuotealan hyvä voitto sen sijaan ei ole normaalitila.
Yksienkertainen selitys. Kuitua tulee noin paljon kokopuutavaran tuotannon sivutuotteena, Hienoa on, että meillä on näin mahtava selluteollisuus, joka hoitaa metsiämme harventamalla niitä.
SE osaa kartongin valmistuksen. Siksi on hienoa sekin, että mahdollisimman suuri osa sellusta jatkojalostetaan Suomessa.
Yksinkertainen asia. Riittää, kun katsoo erilaisissa kasvutilanteissa olevien puiden vuosikasvavaihteluja. Jos metsää ei harvenneta, kasvu hiipuu yllättävän nopeasti. Pohjois-Suomessa on paljolti tällaisia metsiä. Harvennuspuun poisto kiihdyttää metsän uuteen kasvuun. Tarvitaan ne pari sellutehdasta.
Eiväkö nimenomaan suojelualueet ole lisääntyneet suhteessa talousmetsiin? Eikä päinvastoin. Siis edelleen voinemme päätellä, että suojelualueet ovat vaarallisia tai laskenta virheellistä. Kumman valitset Anneli? Onhan kolmaskin vaihtoehto. Enempää suojelualueilla tai lahopuulla ei ole merkitystä. Tähän uskon ensisijaisesti. Toissijaisesti laskentavirheisiin tai tutkijoiden asenteellisuuteen.
