Käyttäjän Timppa kirjoittamat vastaukset
-
Olenko ymmärtänyt oikein, että ojitetut suot, joilta turpeen nosto on tosiasiasssa pakolla lopetettu, ovat hiilidioksidilähteitä? Jos näin on, niin insinööri ajatellee, niin, että se turve kannattaisi ensiksi käyttää lämmitykseen, koska sama määrä hiilidiksidia syntyy joka tapauksessa.
Toinenm kysymys. Koska ne turvepellot ovat hiilidioksdidilähteitä,, niin koska ne ehtyvät? Eihän ohutturpeinen suo pysty ikuisia aikoja päästämään hiiltä.
Kurki varmaan tietää.
Kerran oli Ylellä 1/2-seiska ohjelmassa Yhteismetsä Tuohen ”mainos”. Taisi olla jostain Lohjalta päin. En sen ohjelman perusteella kyllä vakuuttunut asiasta. Suuressa kuusikossa pieniä alikasvukuusia harvassa. Kun kyse on Lohjasta, niin saattaisi onnistua seuraavan sadan vuoden kuluessa tyvilahotukkikuusen kasvatus noista taimista.
Kävin kerran Porvoon lähellä Bosgårdin kartanossa opintoretkellä. He mainostivat Innoforia. Meille esiteltiin päätehakkuuta lähestyvä laatumännikkö, jossa harvakseltaan alikasvuskuusia. Näistä oli kuulemma tarkoitus kasvattaa uusi metsä. Että tällaisia neuvoja saa. Vähävaraisia oli Bosgårdin sakki. Ei ollut kuulemma varaa hankkia taimia. Omistivat aikanaan Jyväskylässä paljon maata. Viimeinen kauppa taisi olla 1980-luvulla, kun myivät Kortepohjan kartanon Jyväskylän kaupungille. Kauppahinta oli luokkaa 30 miljoonaa markkaa.
Aika puutteelliseksi on jäänyt mehtäukon viljelykset. Tarjoaa vaihtoehdoksi 40 vuodessa vain 1.5 metriä. Olisiko tullut valittua kitusia tai jäänyt muuta puutetta. Kannattaa aloittaa alusta, käyttää uutta siementä ja uusia taimia. Pääsee helposti, kuusta erirakenteista tai koivua/mäntyä etukasvuisina, sahapuuta, näkyy vuosirenkaista.
Onko tämä nykyaikaista jatkuvaa kasvatusta? Uusia siemeniä ja taimia?
Taitaa olla tuo E-puun kasvatus sellainen taiteenlaji, ettei sitä kannata yrittää. Minun mielestäni laatumännyn kasvatusketju voisi olla tällainen:
Perkauksen jälkeen 1800-2000 tainta
Ensiharvennuksen jälkeen 1100 runkoa
Seuraavan jälkeen 600 runkoa
Ja viimeisen jälkeen 350-400 runkoa
Näin saadaan harvennusreaktio toistettua kolmeen kertaan ja vuosikasvujen vaihtelut kohtuullisia.
Oleellista männyn kasvatuksessa on, että puut ovat mahdollisimman tasakokoisia niin pituudeltaan kuin paksuudeltaan.
Se on kuusella esim. aukko tai pienaukko hyvä lähtökohta. Jeessikö . se määrittelee, oliko jatkuvaa vai jaksollista kasvatusta, lopputulos voi olla aivan sama. Kuuselle 50 vuotta hyvissä olosuhteissa ja hyvällä hoidolla tuottaa sahapuuta. Näin myös jatkuvassa kasvatuksessa, rintamailla, korvilla ja turvemailla ei ylletä samaan.
Meiläkäinen on teettänyt vuosien kuluessa harvennusten yhteydessä kymmenkunta pienaukkoa, joihin kaikkiin on istutettu kuuset.. Joskus aukot on laikutettu, joiskus ei. Lopputulos on ollut kuitenkin sama. Ne meidän istuttamat kuuset kasvavat hyvin, mutta muuta kasvatuskelpoista ei. Mäntyjä on tullut merkittävästi vsain yhgteen aukkoon, josta hirvet ovat syöneet metsän lähellä elleet.. Erääseen aukkoon ei ole tullut vieraita taimia lainkaan heinän kasvun ansiosta. Joissakin vattu kasvoi vallan mainiosti ja sitä piti käsitellä pari kertaa kesässä. Joitakin ei ole tarvinnut perata lainkaan. Hirvet ovat huolehtineet. Joskus olen selvinnyt yhdellä perkauksella. Eräässä vattua kasvavassa perkauskertoja oli 7. Syynä tosin oli sekin, että siinä myyrät söivät kuusentaimet kahdesti. Ilman istutusta ja perkauksia ei siitä OMT-kuviosta olisi aikoihin tullut kasvavaa metsää,
Katselin juuri kuinka FSC-sertifioitu 2008 hakattu kuusitaimikko on perattu. Oli helppo ruskan aikaan ohiajaessa nähdä koivujen uusi asento. Harvempi taitaa kuitenkaan kasvaa edes kuitupuuksi vaakasuorassa.
En anna kovin suurta arvoa noille ohjelmille oli yhtiö mikä tahansa. Ykdsityismetsissä onkin eri systeemi kuten tuolla edellä todettiin.
On aikatavalla itsensä ja lukijan pettämistä, jos jk metsänkasvatus yleistetään vain turvemaille ja korville sopiviksi. Näillä väittämillä ei vertailla metsänhoidon paremmuutta, vaan ns. ilmastopäästöjen hallintaa turvemailla. On saman tyyppinen asia, kun väitetään jk sopivaksi muutamille erityiskohteille. Varsinaisesti metsänhoidon kannalta näillä väittämillä ei ole tekemistä. Peitteisessä metsänkasvatuksessa jk sopii kaikille metsäalueille.
P W Hannikainen kirjoitti 1903 Metsänhoito-opissaan, että harsinta, siis jatkuva kasvatus soveltuu sellaisille paikoille, joilla pienikokoisella puulla ei ole arvoa. Lohkohakkuu, siis jaksollinen kasvatus, soveltuu paikoille, joilla myös pienikokoisella puulla on arvoa.
Mimusta tuo on laittamattomasti sanottu. Ja ainakin meidän pienikokoisista puista maksetaan kohtuu hyvin.
Miten arvioit Timppa, pääsisittekö jatkuvan kasvatuksen opeilla noihin tavoitteisiin?
Rami
Meidän mdetsät kasvoivat 1992 3,2 m3/ha/v. Nyt n 5,5 m3/ha/v. En usko, että pääsisin tuohon 30 v uoden takaiseen tilanteeseen, mutta saisin kyllä nykyisen isääntyvän kasvun kääntyvän vähenemisen suuntaan.
Sen verran on kaikkea tullut testattua, että esimerkiksi ikääntyyneiden kuusikoiden harventaminen johtaisi jäljelle jääneen puuston määrän vähenemiseen kasvusta puhumattakaan. Päättelepä siitä, mihin jatkuva kasvatus johtaisi.
Taivote on, että metsät kasvaisivat entistä paremmin.
Monimuotoisuudesta ei tarvitse erikseen huolehtia. Kyllä meidän metsissä luonto pitää siitä huolen.
Tavoitteen kylkiäisinä tulee työllistettyä monia metsäalan ihmiä ja tuotettua raaka-ainetta monenmoisiin hyödyllisiin tuotteisiin. Itse nautin metsiemme katselusta.
Kun tekee kunnon leimikoita ja myy ne suunnilleen oikeaan aikaan, rahantuloa ei voi estää tässä systeemissä.
