Käyttäjän Timppa kirjoittamat vastaukset
-
Noissa suojeluasioissa olen kanssasi Anneli eri mieltä. Sekä ilmastosyyt että maaseudun asutttuna pysyminen ovat nykytilanteessa tärkeämpiä. Kuvittelepa vaikka jotain Multiaa, joka elää käytännössä metsistä. Saha, 2 korjuuta tekevää firmaa ja metsurit ovat tuloa tuottavaa, Jos metsätalous hiipuu, niin koko pitäjä kuihtuu pois ja kaikki pitää rakentaa jonnekin kaupunkeihin.
Katselin eilen multialaisen korjuuketjun hommaa, Oli meillä hyvä leimikkokin. Vuorokaudessa oli yhdellä motolla kaadettu 2 vuorossa n 650 m3 kuusta. Saa kyllä aika monta päivää hakata jatkuvalla kasvatuksella.
On nuo ajokoneetkin ihmeellisiä. Tuo leimikko oli jyrkässä rinteessä, mutta kyllä siinä kuski päätti koneen suunnan ja vauhdin vaikka oli kuormaa liki 20 m3.
Ikimetsiä ei hakata. On ihan samantekevää koska alkaa suojella talousmetsiä, jos sellaiseen yulee joskus pakko.
Meillä oli äestys ja kylvö. Liekö äestäjällä ollut huono urakka, koska jälki oli aika vajaata. Moitiskelin UPM:n ostajalle tilannetta. Kuviolle oli tarkoitus istuttaa lisäksi 1000 kuusta/ha. Sovittiin, että istutetaan vähän enemmän, mutta halvemmilla hinnoilla. Oltiin kait molemmat tyytyväisiä. Paikalle ilmestyi ukrainalainen iskuryhmä. 5 miestä ja lava-auto Ukrainan rekisterissä. Oli pojilla pitkä työmatka, mutta kyllä istutus sujui sutjakkaasti. Kielimuuri oli välillä
Toisella kuviolla on eri strategia. Tosi kivinen paikka. Jätettiin harvakseltaan mäntyjä pystyyn ja istutetaan kuusia vähän harvempaan. Kaivinkonekuski raapi kauhan kulmalla mahdollisimman monesta paikasta hellävaraisesti kunttaa pois. Toivotaan, että männyt siementävät luontaisesti. Systeemin ehdotti MHY:n kaveri. Raapimisen suoritti jo varsin varttuneeseen ikään ehtinyt keuruulainen SE:n leivissä.
’Kolmannelle kuviolle taas uusi systeemi. Ensi keväänä äestetään, mutta kylvö tehdään käsin ja poljetaan siemen vähän maahan. Syksyllä sitten nuo 1000 kuuusta/ha lisäksi. Tämänkin tekee SE, mutta keskisuomalaisin voimin.
Kannattaa muuten sopia millaisia laanipaikkoja yhtiö tekee ja miten sinne kuljettaa puut. Jonkun ostajan kanssa on tullut ikäviä yllätyksiä. Yhtiöthän välttävät koneidensa liikkumista teillä, mistä seuraa helposti ylisuuret laanialueet. Versowood on kyllä hyvä poikkeus. Tai olenko onnistunut opettamaan. Sotkevat kyllä joskus vähän tietä, mutta sitten se korjaantuu seuraavassa lanauksessa. En halua kiusata ostajaa tuollaisilla pikkuasioilla.
Oli niitä muitakin ”savujakoja” noina entisinä hyvinä aikoina. Rakennusliikkeillä oli kaksi paikkaa ostaa valmisbetonia. Sille firmalle, jolla olin töissä, betonin möi aina Lohja. Jo nyt edesmennyt. Toinen vaihtoehto oli Partek. Myös jo edesmennyt. Eivät osanneet sijoittaa voittojaan hyvin.
Hieseissä oli sama systeemi. Meille möi Valmet, ei Kone. Koneen kunniaksi on tietenkin todettava, ettö se osasi käyttää kartellin kautts saamansa voitot hyvin.
Noilla betonifirmoills oli hirveästi pr-rahaa. Olisi aina pitänyt mennä jollejkin matkalle tai tilaisuuteen.
Paitsi, että suojelu ja jatkuva kasvatus pienentävät hiilinieluja, ne vievät työtä maaseudulta ja autioittavat sitä.
Jos Metsä-Suomen ekosysysteemipalvelut perustuvat lentäen tuotaviin turisteihin, niin ollaan kovin suuressa ristiriidassa kestävän ilmastopolitiikan kanssa. Ainakaan meidän louhikkoisiin mmetsiin en uskaltaisi viedä yhtään maksavaa turistia. Jos heitä tulee, niin kansallispuistojen hiekkatiet ovat varmaankin riittävän eksoottisia.
Kyllä Suomen metsien käytön tehostaminen tulee tapahtua kasvua lisäämällä ja uusia tuotteita kehittämällä.
Netistä löytyy kaavio, jonka mukaan esimerkisi Pohjois-Euroopan ilmaston vaihtelut ovat olleet suuria viimeisten kahden vuosituhannen aikana. Samaan aikaan hiilidioksidin määrä ilmakehässä on ollut vakio kunnes alkoi äkisti nousta teollisena aikana. Tämän me tiedämme. Maapallon metsät olivat suurelta osin ikimetsiä, siis joko trooppisia sademetsiä tai boreaalisia havumetsiä pääosin Kanadassa tai Venäjällä. Koska hiilidiksidin määrä pysyi vakiona, voitanee päätellä, että metsien lahoava puuaines päästi ilmaan saman verran hiilidioksidia kuin puut sitoivat. Jos metsät olisivat sitoneet enemmän hiilidioksidia, niin kaikki kasvu olisi loppunut aikanaan. Suot ja valtameret osaltaan tasoittivat hiilidioksidin määrää ilmakehassä.
Maapallolla vallitsi siis tasapainossa oleva suljettu hiilidiksidin kierto, joka pyöri auringon energialla, joka taas työnsä tehtyään palasi avaruuteen. Muutenhan maapallon elämä olisi loppunut kuumuuteen.
Teollinen aika toi kaksi ongelmaa. Väestön kasvaessa metsiä alettiin entistä enemmän polttaa, mikä merkitsi hiilidioksidin lisääntymistä ilmakehässä. Samalla tavoin vaikutti tietenkin myös fossiilisten polttoaineiden käyttö. Vaikuttaako ilmastoon jokin muukin tekijä on kiistanalaista, mutta epäolennaista.
Hiilidioksidin vaikutuksesta ilmasto lämpeni, mikä vaikutti myös boreaalisiin ikimetsiin. Näkyviä seurauksia on mm lämpenemisen seurauksena metsien muuttuminen paloaroiksi, mitä katselemme joka vuosi. Kestää taas vuosituhansia ennen kuin johonkin ikimetsään kertyy sama määrä puuta kuin ennen paloa.
Suomen metsien kehitys on erilainen. Meidänkin metsät oli suurelta osin hävitetty 1800-luvun loppuun mennessä, mutta sitten suunta muuttui. Ratkaiseva käänne tapahtui, kun siirryttiin jaksolliseen kasvatukseen ja metsien kasvu alkoi parantua. Metsistämme tuli hiilinieluja. Niissä on vähänlaisesti hiilidiksidia päästävää lahopuuta, koska se oli paljolti joko poltettu kaskissa tai uuneissa.
Kun miettii kokonaisuutta, niin toki ymmärtää, ettei Suomen metsillä maailmaa pelasteta, mutta on niistä jotain apua ja ainakin meille hyvä omatunto, jos jatkamme nykyisellä tavalla. Jos alamme museoida metsiämme suojelualueiksi entistä enemmän, niin luovumme niiden käyttämisestä tehokkaimmalla mahdollisella tavalla hiilinieluina. Onko tämä viisasta? Sama kysymys koskee jatkuvaa kasvatusta. Onko viisasta luopua vapaaehtoisesti suuresta osasta metsän kasvua ja sen hiilinielusra?
