Käyttäjän Timppa kirjoittamat vastaukset

Se, että kerroksellisessa metsässä maan pinta olisi viileämpi kuin sankassa jaksollisen kasvatuksen kuusikossa on kyllä vahvalla mutulla täyttä puppua. Viileintä on siellä mihin aurinko pääsee vähemmän. Sen luulisi olevan jo tutkimattakin selvää.

En tiedä, mikä on tässä totuus.  Yksi varma totuus lienee kuitenkin, että maan lämpötilan lisääntyminen lisää puiden  kasvua.

Voisihan se siellä olla jos se näkyy puun kantohinnassa. Puunmyyjiltä sitten puuttuu täydellisesti edunvalvoja näissä sertifiointi järjestelmissä.

Kerrankin  Haba on oikeassa.

Oletko Jovain huomannut, että aukon vieressä kasvavassa metsässä suuret hyväkasvuiset puut jatkavat kasvuaan ja että metsätilasi puuston kasvu lisääntyy, jos teet aukkoja ja uudistat ne niillä osalla siitä hyvästä myyntitulosta, jonka sait myytyäsi ne aukon puut.

Banaani valtion ja menneisyyden kannattajien pitää toki muistaa että mahtavan 50-80 luvun Suomen piti pitkälti pystyssä Neuvostoliitto. Ylituotanto ja kaikki muu länteen kelpaamaton tuotanto myytiin hyvään hintaan sinne. Ei tarvinnut perustella mitenkään miten kestävästi on raaka-aineet tuotettu.

Ei Suomi ole ollut ”banaanivaltio” enää 1800-luvun lopun jälkeen.  Kyllä sellun ja paperin valmistus vaatii muutakin osaamista kuin puun kaatamista.

Eihän se itäkauppakaan noin mennyt.  Neuvostoliittoon myytiin sellaista tavaraa, jota he halusivat ostaa ja mistä maksaa.  Eipä varmaankaan voi ketään suomalaista syyttää, jos hinta oli joskus hyvä.  Sillä perusteella nykyäänkin kauppaa tehdään.  Yritetään saada mahdollisimman hyvä myyntihinta suhteessa valmistuskustannuksiin.

Venäjän kauppa on oli Suomelle edullista jo ennen ensimmäistä maailmansotaa,  Maa oli suomalaisen paperin päävientialue ja myyntihinnat hyviä.  Kun itäraja sulkeutui, niin tuli ongelmia, mutta olihan myös länsikauppaa, jonka suhteiden avulla paperillemme avautui uudet markkinat.

Ilman sotien jälkeistä itäkauppaa Suomen teollisuus ei olisi nykyisen lainen globaali ykkösketjun toimija.  Hyvät myyntikatteet sijoitettiin paljolti kehitykseen ja toiminnan laajentamiseen, mikä kantoi sitten firmoja maailmalle.  Tietysti on aloja kuten tekstiiliteollisuus, jonka luontaiset edetykset Suomessa ovat heikommat ja jonka oli mahdotonta korvata itäkauppaansa.

Itsekin olin 1970-luvun alussa pienessä roolissa, kun Nokia alkoi voimalla kehittää elekroniikkateollisuuttaan.  Vuorineuvos oli päättänyt, että nyt satsataan ja lujasti.  Olin silloin rakennusliikkeen johtaja ja minun vastuulleni tuli elekroniikkaosaston toimitalon suunnitteluttaminen ja rakentaminen kohtuuttoman lyhyessä ajassa.  Jutun juju oli se, ettei Nokia tiennyt, mitä siellä oikeasti tehtäisiin.  Tehtiin talo, jossa kaikki oli mahdollista ja pysyttiin aikataulussa.  Työnantajanikin tase parani.  Siinä talossa harjoitetun toiminnan tulosta ovat sitten myöhemmät kännykät ja keskukset.

Sodassa ollut porukka ei kauan aikaillut päätöksenteossa

Kävelin juuri 8 vuotta sitten tehdyssä aukossa, joka  oltiin uudistettu meidän vakiomenetelmällä.  Siis hakuuta seuraavana vuonna äestys ja männyn kylvö, seuraavana n 1000 kuusta/ha.

Metsä oli ollut lähes samanlaista männikköä.   Hämmästytti kuinka iso ero todellisuudessa oli taimikon kasvussa ja siis kasvupaikoissa.  Karuimmilla kohdilla, siis ilmeiseti kuivaa kangasta, taimet olivat vain reilun metrin luokkaa, kun rehevimmällä paikoin kuuset paikoin  jo yli 3 metriä.  Keskimitta saattaa olla n  2 metriä.

Selvää, että investointi tuottaa heikommin, jos kasvu on heikompi, mutta pääoma sama.  Ei sille kuitenkaan mitään voi.  Kaikki paikat viljellään oli kasvu mikä tahansa.

Pohjoisessa äestys ja siinä yhteydessä on luultavasti usein paras ratkaisu.  Kuten tulokset osoittavat, niin kuntta on kuitenkin rikottava.  Siemenen lisäkustannus ei kenenkään taloutta kaada.