Käyttäjän Timppa kirjoittamat vastaukset
-
Vaikuttaa, että nykyiset Tapion Hyvän metsänhoidon suositukset ovat ainakin osaksi vaan eräänlaista unelmahöttöä. Kyllä motokuski menisi sekaisin, jos käskisin jättää ensiharvennuskohteelle puita eri tiheydelle vaan siksi, että Tapio niin suosittelee. Ei meidän ensiharvennusmetsistä löydä enää kanalintupoikueita eikä siksi tarvitse niiden toiveitakaan ottaa huomioon. Poikueet ovat varttuneissa taimikoissa.
Harvennussuositukset antavat yleensä liian myöhäisiä harvennusajankohtia sekä minun että myös jonkin ammattilaisen mielestä.
Ohjeita kannattaa siis käyttää harkiten ja tarkistaa tilanne metsässä.
Samaa mieltä Mehtäukon kanssa. Kasvatetaan kuhunkin paikkaan parhaiten soveltuvia puulajeja ja käytetetään parhaan tuloksen tuottavia uudistustapoja. Pidetään tuotantokoneisto kunnossa. Perataan ja harvennetaan oikeaan aikaan. Jos tulee ongelmia ratkaistaan ne. Lopusta huolehtii Luoja tai luonto itsekunkin vakaumuksen mukaan. Ja tietysti markkinatkin. Puuhassa kannattaa muistaa puunostajankin näkökulma. On tietysti mukava myydä tuotetta, josta moni ostaja on kiinnostunut.
Näin toimien kasvu ja talous ovat hyvät. Eikä tosiaankaan tarvitse tehdä laskelmia, joiden lähtöarvojen oikeellisuutta ei kukaan tiedä.
Kuten ainakin Anneli tietää, olen keskustellut aika innokkaasti Hesarin palstoilla. Tässä yksi kommentti keskusteluun suurtenm puiden määrästä:
<div class=”mb-16″>
<div class=”mb-8″>
<div class=”border-blockquote border-l-2 pl-8 py-2″><article class=”flex flex-col”>
<div class=”flex relative”>
<p class=”ui-text-60 px-2″><span class=”ui-text-30 font-bold”>Ritva Laitinen:</span> Suomalainen puupelto ei ole suuria puita nähnytkään. Savonlinnan Punkaharjulla on Luonnonvarakeskuksen tutkimusmetsä, jonka puiden on annettu kasvaa T<button class=”inline”>… <span class=”font-bold”>Näytä lisää</span></button></p></div>
</article></div>
</div>
</div>
Ehkäpä olisi opettavaista, että sinne Punkaharjulle joku väsäisi aidon savupirtin, jollaisia oli vielä vielä tuon 180-vuotiaan puun aloittaessa kasvunsa.
Kirjottaisi opastauluun myös silloisten ihmisten keski-iän, kuolleisuuden, lukutaidon ym. Luulisi katselijan hämmästyvän sitä valtavaa kehitystä mitä maassamme on tapahtunut tällä välillä. Opettavainen olisi kuvakin sen ajan lähes puuttomasta metsästä.Maamme alkoi tosissaan vaurastua 1860-luvulla kun Britannia poisti sahatavaran tuontitullit ja opittiin vastamaan tehokkaita höyrysahoja. Aluksi metsät maksoivat kovan hinnan. Arvopuusto, järeät tukkipuut hävisivät. Syötiin siis metsäpääomaa. Toisaalta näin saadulla pääomalla teollistettiin ja koulutettiin Suomi. Suomi säilyi sodissa itsenäisenä. Ei huono vaihtokauppa.
Suunta muuttui sotien jälkeen. Siirryttiin uudistamaan metsiä tekemällä aukkoja, joissa puun kasvu myöhemmin elpyi. Aukkojen puilla hankittiin kipeästi tarvittuja vientituloja ja taas koulutettiin suomalaisia. Onnistuttiin estämään koko nuorisomme muutto työn perässä Ruotsiin. Ei nytkään huono vaihtokauppa.
Nyt ollaan ihmeellisessä tilanteessa. Metsämme kasvavat enemmän kuin koskaan. Metsä- ja siihen sidoksissa oleva metalli- ja kemian teollisuus ovat kehittyneet maailman laajuisiksi ykkösketjun toimijoiksi. Osaamme nykyään kasvattaa metsiämme niin, ettemme enää syö metsäpääomaa vaan kasvatamme sitä. Nyt valitetaan, että väärin tehty. En kyllä ymmärrä missä homma on mennyt pieleen.
Emme kyllä saisi syntymään mitään ”puupeltoja” vaikka yrittäisimme. En todellakaan kaipaa tuon 180-vuotiaan puun syntymäaikaan. Kyllä nykyinen paljalti metsien hakkuuseen perustuva elintasomme on parempi. On hienoa voida kasvattaa metsää, josta teollisuus valmistaa lukuisia jokaisen arkipäivään kuuluvia tuotteita.
Rane mistä lähteestä?
Sulkava on pistänyt tittelikseen mm. 350ha metsätilan hoitaja.Hakee tällä kirjoitukselleen arvovaltaa kun lukijalle jää käsitys että tämä heppuhan harjoittaa kannattavaa jatkuvan kasvatuksen metsätaloutta todella isolla pinta-alalla.Siinä jää vain kertomatta että itse ei ole hankkinut ,eikä omista hehtaariakaan.Ja 206ha noista on suojeltu Metso-ohjelmalla joten siinä ei ole paljon hoitamista.
Eli metsänkasvatuskelvottomat ojitetut suot, joita on 600 000 ha ja peltoheitot, kosteikot ja suot eivät ole metsämaata, kun siellä ei ole metsämaalle vaadittua metsänkasvua 1 m3/v.
Niitä voinee kayttää paikkaamaan metsäkatoa.
En lähtisi enää luonnontilaisia soita metsittämään. Meillä nykyiset luonnontilaiset suot saavat kasvaakin sellaisina.
Kyllä metsän lisäkasvu pitää ottaa etusijassa nykyistä metsistä. Kasvavat ne sitten kivennäismaalla tai soilla.
Peltoheitot ja entiset turvetuotantoalueet tietenkin pitää metsittää.
Ja tietysti lopettaa turhien liiklenneväylien rakentaminen. Esimerkiksi tunnin junien radat.
Meillä on pihassa kaksi puistolehmusta. Tosiaan niiden ympärillä käy kauhea pörinä. Tuntuu, ettei niiden alla kannata pitää autoa. Sattaa saada jotain töhnää pintaan.
Maa-ampiaiset ovat loppukesästä melkoinen vitsaus. Lankomies ampui kerran johonkin mutaiseen suolampeen sorsan ja kävi hakemassa sen nakuna uiden. Palatessaan vaateidensa luo sattui yhytämään ampiaispesän. Aatokselle tuli kiire. Vielä kiireempi tuli kahdelle marjastajanaiselle, jotka näkivät alastoman mutaisen miehen juoksevan kohti.
Meillä päin metsälehmusta tavataan joskus karuillakin mailla. Onpa luonnonsuojelualueella kokonainen metsälehmuslehto. Täälläkin on Niinimäki-niminen paikka.
Lehtokuusama on varsin yleinen karuillakin mailla. Joskus on löytynyt hakkuuaukosta metsäruusu. Yhdessä hakkuuaukossa kasvaa terttuseljapensaita ja yhdessä lehtomaisessa (entinen aukko) notkossa koiranheisipuuta. Näsiäkin on joskus putkahtanut tavallisen näköiseen hakkuuaukkoon.
Voi kyllä todeta, että myös monet pensaslajitkin hyötyvät aukoista.
Näyttää tulleen jo maahankin asti. Viime vuonna ästettyyn kuvioon on viereistä kuusikosta lentänyt kuusen siemeniä, joista syntynyt virkeitä taimia.
Eivät ennusteet auta etenkään, jos ne menevät pieleen. Myyrätutkijat tuskin kaiholla muistavat vuotta 2012, jolloin heidän ennustamaansa myyrähuippua ei tullutkaan. Vuosina 2006 ja 2009 oli paljon myyrätuhoja. Myyrätutkijat osasivat laskea ainakin kolmeen, kun ennustivat vuodelle 2012 myyrätuhoa. Tämän seurauksena jotkut siirsivät istutuksiaan ja taimien menekki romahti. Niitä jouduttiin viemään kaatopaikoille. Nyt eletään siis vuotta 2021 eikä vuoden 2009 jälkeen ainakaan meidän metsissä ole ollut tuhoja.
Meillä on vanhoissa metsissä aika paljon myös lahoja lehtipuita. Ei vaan ole asukkaita.
Kun on samoja metsiä vuosikymmenet kävellyt, niin selvästi huomaa kuinka metsän vanhetessa sieltä häviävät kanalinnut. Ja varmaan muitakin lajeja,
Keväällä ihmettelin kuinka hiljaista päätehakkuumetsässä oli. Sitten tuli hyönteissyöjiä. Ei niiden ääniä edelleenkään sieltä metsästä kuulunut, mutta jostain puronvarsilta ja muiden kosteikkojen tuntumassa.
Sanoisin, että pienten soiden sälyttäminen edistää monimuotoisuutta paljon enemmän kuin tavalliset säästöpuut.
