Käyttäjän Timppa kirjoittamat vastaukset
-
Sitten se sosiaalinen puoli. Harva metsänomistaja taitaa tietää tai ainakaan ottaa huomioon, että metsänkäsittelyllä on suora vaikutus maaseudun asukkaiden työllistymiseen ja maaseudun elinvoimaan.
Tätä gtyöllissyysnäkulmaa pitäisi korostaa paljon enemmän.
Jo yksistään jaksollisessa metsän kasvatuksessa muodostuu jk kasvatukselle kelvollista metsää.
En kyllä ymmärrä miten. Se jaksollinen metsä pitäisi harventaa tosi harvaksi, jotta uudistuisi. Siis suojuspuuasentoon n 150 puuta/ha. Jos noin harvaan harvennetaan kasvatusmetsä, niin menetetään pitkään kasvaterttujen puiden arvokasvu. Jos päätehakkuuikäinen metsä harvennetaan, niin saatetaan menettää koko kasvu ja joutua uudistamaan se raiskio kuten nimimerkki Berzan kertomassa esimerkissä kävi.
Kysymyksen pitäisi mielestäni kuulua näin:
Hankimmeko tarvitsemamme tuotteet jalostamalla raakaoljyä vai käyttämällä udistuvaa auringon energialla tuotettua biomassaa.
Jos valitaan biomassa, niin kysytään sitten miten sitä saadaan kaikkein fiksuimmin metsästä. Tuo esimerkkini kertoo erään vaihtoehdon. Harvennukset silloin, kun kasvu alkaa hiipua.
Tuo metsä olisi pitänyt harventaa kolmesti. Ensiharvennus n 33-vuotiaana, seuraava 45-vuotiaana ja viimeinen n 58-vuotiaana. Näin on puun harvennuspotentiaali on käytetty täysmääräisesti. Päätehakkuuseen voi sitten kasvattaan ja lannoittaa vaikka 40 vuotta. Olisi saatu enemmän harvennuspuuta ja metsässä olisi päätehakkuussa enemmän ja arvokkaampaa puuta.
Asiaan liittyen tutkin taas erään n 100-vuotiaan männyn paksuuskasvua 10-vuosittain.
Siis vuodet ja paksuuskasvu: 0-10/56 mm, 11-20/38, 21-30/37, 31-40/26, 41-50/30, 51-60/19, 61-70/17, 71-80/13, 81-90/16, 91-98/9 mm.
Vuosirenkaista näkee, että metsää on hasrvennettu n 38-vuotiaana aika lievästi. Hidastuva kasvu on kääntynyt tämän puun osalta kasvun lisäykseksi. Ilman harvennusta paksuuskasvu voisi olla 20 mm, kun se oli nyt 30 mm.
Seuraava harvennus tehtiin n 20 vuotta sitten. Tällä kertaa ilman harvennusta paksuuskasvu voisi olla 10 mm, kun nyt oli 16 mm. Harvennuksen vaikutus näyttää jääneen n 10 vuoteen.
Kun harvennuksessa poistertaan puustosta n kolmannes, niin ainakin tämän esimerkin valossa harvennus mieluummin lisää kuin vähentää metsän kasvua.
Monimuotoisuuden elpymistä paljonkin tukevia toimia olisivat muun muassa Etelä-Suomen vanhojen metsien ja soiden suojeluohjelmien toteuttaminen ja lehtojen ennallistaminen, vaikkapa joutoalueita metsittämällä. Ilmeisesti suot ovat saaneet hieman lisäaikaakin, nyt kun uusia turpeennostoalueita ei ehkä enää avata.
Eiväthän suojeluohjelmat tosiasiassa vaikuta mitään soiden tilanteeseen, koska valtaosa niistä on jo nykyään pois metsätalouskäytöstä. Yhteismetsälläkin on pari kymmentä hehtaaria reservissä odottamassa sellaista tilannetta, että täytyisi jotain suojella.
Kyllä menee huonommaksi. Uusia teitä ei rakenneta. Entisten peruskorjajaushankkeita vetää usein myhistys. Taksa euro/m. Ei niillä tuloilla firmaa pidetä pystyssä.
Normaaliin tien huoltoon ei välikäsiä tarvita. Vesakon poistossa ja lanauksessa on kaveri. Kaivinkonehommat tekee toinen. Lähetän vaan kartan, että tehkää hommat, Jos tarvitaan mursketta, paikallinen sorakeisari tuo ja levittää.
Kyllä oman tien ylläpito on ainakin meillä päin helppoa, jos ei päästä sitä rappiolle. Tiekunnat sitten pihistävät ja lopputulos on sitten rappeutuva tieverkosto.
On mukava ajaa hyviä teitä ja luultavasti myös kannattavaa,
Tunnen erään kaverin, joka osaa matkia niin onnistuneesti emää, että orpo vasa tulee paikalle.
Sitten on varsin yleistä, että emä jättää vasan ja houkuttelee koiran mukaansa. Näin niitä orpoja vasoja saattaa helpostikin syntyä. Pari vuotta sitten olin menossa määrättyyn passiin, kun aika lähellä kuulin koiran haukkuvan hirveä vieraalla maalla. Mietin, että jäänkö odottamaan. En jäänyt ja menin passiin. Kuulin kuinka puolen kilometrin päässä ammuttiin toisen koiran edestä hirvi. Katselin sinne päin. Jokin risahti takanani. Emän jättämä vasa oli kyllästynyt ja lähtenyt hortoilemaan itselleen huonoin seurauksin.
”Myrsky- ja luonnontuhoihin varautuminen vakuutusturvalla on käytännössä suurilla tiloilla lähes mahdotonta, koska vuotuiset vakuutusmaksut nousevat kohtuuttoman suuriksi maksaa.” Lainaus uusi Suomi sivustolta.
Meillä paras mahdollinen metsävakuutus maksaa n 3 % vuotuisesta puunmyyntitulosta. ”palautusta” korvauksina on tullut tästä n puolet. Esimerkiksi 2019 lumituhon vuoksi n 3 vuoden vakuutusmaksut.
Jos ei vakuuta, niin ei kannata hakea apua. Oma syy.
