Käyttäjän Timppa kirjoittamat vastaukset
-
Tuossa ilmastostrategiassa on yksi uusi merkittävä periaate, se nostaa Kiinasta ja Venäjältä tuotavien tavaroiden hintaa uudella hiiliverolla. Mutta maksajina toimivat EU-kansalaiset.
Markkinataloudessa voi olla niinkin, että maksajana ovat tuottajamaiden kansalaiset.
1860-luvulle saakka Britannia suojeli Imperiuminsa osia tullipolitiikalla. Niinpä Kanadasta sai tuoda sahatavaraa tullivapaasti, Euroopasta ei. Silloin maksajina olivat esimerkiksi suomalaiset, joiden piti myydä lankkunsa tullin verran halvemmalla. Kun tullit poistettiin, suomalaistenkin sahafirmojen kilpailuasema parani ja pitkän ja vaarallisen merimatkan takana olevan Kanadan romahti. Suomen metsäteollisuus alkoi kehittyä huimasti ja sen turvin koko kansantaloutemme.
Hiilitulleilla on samantapainen vaikutus. Ne pakottavat joko sementin tuojan pudottamaan hintojaan tai luopumaan markkinoistaan. Markkinat määräävät sitten onko pudotus tullin suuruinen vai pienempi. Sama juttu on venäläisellä säköllä. Tulli pudottaa hintaa, mutta markkina määrää kuinka paljon.
Minusta hiilitulli on hyvä idea, jos se hoidetaan oikein.
Muutama vuosikymmen sitten olin Hollannissa turistimatkalla. Oltiin kiertoajelulla ja pysähdyttiin eräälle maatilalle, joka möi valmistamiaan juustoja. Kävelin navetan taakse. Siellä lanta oli kasattu isoon läjään kuin joskus ennen Suomessakin. Siitä valui epämääräinen noro suoraan viereiseen kanaaliin. Siinä ainakin ravinteita oli tarpeeksi.
Semmoista tuo metsätilakauppa on. Joskus voittaa ja joskus on vaikeaa. Isoisä osti 1927 200 ha:n tilan Korpilahdelta. Osan kauppahinnasta lainasi naapureilta osalle sai maksuaikaa. Alkoi maksaa näitä velkojaan ostamansa tilan koivuilla. Myyjä, joka asui naapurissa hermostui ja vaati saatavaansa heti. Niin vaativat tästä pelästyneet naapuritkin. Isoisällä oli hyvä luotto ja onneksi sai rahaa pankista. Ei siinä lopulta oikein hyvin käynyt. Isoisä jäi syytingille ja tuo tila päätyi sedälleni. Setä oli puoliksi ammattikalastaja ja upposi serkkuni kanssa 1975 moottorikelkalla heikkoihin jäihin.
Toinen vähän erilainen tapaus. Turkistarhaajaisäni oli saanut minkeistään hyvän hinnan ja osti juopolta kaverilta n 30 ha hirveän hyvin kasvavaa kuusikkoa. Tuli vaikeuksia. Paikallinen verosihteeri, joka sivutöinään teki kuluttajaystävällisiä veroilmoituksia, oli myös havitellut samaa tilaa. Suuttui, kun ei saanut sitä. Sanoi isälle, että saat maksaa verossa hinnan toiseen kertaan. Teki täysin aiheettoman lisäveropäätöksen. Sen oikaiseminen oli sitten vaikeaa. Onneksi erään pankin notariaattiosasto otti asian hoitaakseen ja kädestä pitäen näytti valituksen käsittelijälle miten asia on. Verotus siis oikaistiin. Verosihteeri oli ollut liian härski. Jäi näistä sivubisneksistään kiinni ja joutui vankilaan. Taisi tehdä lopulta itsemurhan. Vanhempien perikunta möi palstalta kaikki puut silloin vanhan veron aikaan ja lopuksi maapohjan kunnalle tonttimaaksi verovapaasti.
Kun metsiä aikanaan muutamana vuonna, siirtymäkauden aikana, puoli työkseni ostin, niin aivan oleellista oli mahdollisimman tarkka tieto siitä, mitä minun kannattaa metsästä maksaa. Se teki kaupanteosta helppoa ja suorastaan hauskaa. Voi heti ostaa, jos hinta oli kohdalla jne. Nopeat syövät hitaat. En ikinä olisi ostanut ainoatakaan palstaa jonkun toisen antaman hinta-arvion mukaan.
Nyt jälkeen päin tarkastellen olisiko pitänyt ostaa enemmän tai vähemmän tai erilainen. Kerropa RR rehellinen tuntemuksesi.
Meikäläinen on hoitanut asiat niin, että vaimon yhteismetsäomistuksen jaksollisen hyviä tuottoja on sijoitettu osakkeisiin ja rahastoihin. Kun perintöverojen maksun aika tulee, niin jälkipolvi voi vapaasti päättää mistä sijoitusinstrumentistä ottaa rahan veron maksuun. Yhteismetsä ei tähän reagoi. Ei reagoinut silloinkaan kun eräs osakas kuoli.
Tietystihön on, että ne sijoitukset ovat tuottaneet monta kertaa paremmin kuin metsän omistus, mutta sehän onkin ideologinen asia.
Miten päätän kuinka paljon metsätilasta kannattaa maksaa? Miten päätän kasvatanko jaksollisena vai jatkuvana?
Tässä vähän apua Anneli.
Ensimmäiseen kysymykseen ei kukaan tiedä oikeaa vastausta. Puumäärä on epävarma, kasvuakaan ei ihan tarkasti tiedä. Korkojen ja puun hinnan kehitys on tuntematon. Samoin vaihtoehtoisten sijoitustuottojen. Metsän osto on mitä suurimmassa määrin mutu-asia. Muuttuvassa maailmassa metsää ei tehdä lisää, joten sitä voi ostaa, jos rahaa on. Jos käyttää lainaa paljon, niin kannattaa miettiä, että likviditeetti säilyy. Kivahan metsää on omistaa.
Toiseen kysymykseen on selvä vastaus. Jaksollista metsänkäsittelyä. Kuten tuolla edellä kirjoitin, niin uudishakkuupuusta saa niin paljon paremman hinnan, että uudistuskulun saa katettua ja joskus jääkin rahaa. (En nyt puhu mistään Lapin metsistä). Jaksollisessa kasvu on vähintään 50 % parempi käytännön toiminnassa. Jos on huonosti taimettuvat metsät, niin jopa 100 %.
Jaksollisen MT-metsiin pystyy joskus saamaan erilaisia sekametsiä, jotka ksvavat paremmin kuin yhden puulajin metsät.. Jatkuvassa vain kuusta. Männiköitä ja koivikoita pystyy kasvattamaan järkevästi vain tasaikäisinä.
En vieläkään ymmärrä tätä korkokeskustelua. Minulla on lehtomaisella kankaalla uudistuskypsässä metsässä puuta 350 m3/ha. Jos myyn 350 m3 aukkona saan puusta 350×64=22400 ja latvusmassasta 350×3=1050. Siis myyntitulo hehtaarilta on 23450 euroa. Jos myyn saman jatkuvan kasvatuksen hakkuuna n 4 ha:n alalta, saan myynntituloa 350x 55-60=19250-21000 euroa. Siis markkinatilanteesta riipuen n 2000-4000 euroa vähemmän. Kyllä sillä erotuksella hoitaa varmasti kaikki uudistuskulut. Ei tarvitse laskea investoinnin korkua. Miettiä vaan mihin sijoittaa rahojaan
Toivoisi Reimankin tietävän, ettei lehtomainen kangas uudistu luontaisesti kunnolla.
Ja senkin, että uudistuskypsän metsän harvennuksen harvennuksen jälkeen saattaakin käydä niin, että puita alkaa kuolla auringon paahteesta ja tulesta. Puiden häviämisen lisäksi paikasta saattaa tulla kirjanpainajien pesä.
Niin, vain idiootti hävittää nuoria metsiään ja jää kärvistelemään rahatta loppuiäkseen, lahjottaa perinnöksi vävyille tamppaukset vatukoista.
Vatukkojen kassakin on tullut touhuttua. Tehtiin harvennuksen yhteydessä OMT-metsään pienaukko, koska siinä kasvoi vain joku puolilaho koivu. Laikutettiin ja istutettiin kuuset. Sitten kasvoi hirveä vatukko. Käyttäen lapsityövoimaa apuna kaivettiin niitä istutuskuusia esiin. Tätä kesti muutaman vuoden. sitten helpotti. Nyt siin’ kasvaa hieno muori kuusimetsä. Ilman vaivannäköä kasvaisi muutama pihlaja.
Toinen esimerkki. Syöksyvirtaus teki 2006 aukon rehevän maan kuusikkoon. Laikutettiin ja istutin taimet keväällä 2007. Myyrät söivät ne talvella 2008. Istutin uudet taimet keväällä 2008. Myyrät söivät ne talvella 2009. Istutin uudet taimet keväällä 2009. Silloin vattu oli jo päässyt valtaan. Perkasin kuvion 7 kertaa. Parhaimpina vuosina kahdesti. Lankomies sanoi, ettei siihen tule metsää. Samoin, että kyllä tulee. Niin tulikin.
Kertoisitko Perko, mitä tein mielestäsi väärin.
Lehtomaisen kankaan päätehakkussa puuta on lähes 400 m3. Miten minä muuttaisin sen jatkuvan kasvatuksen metsäksi? En ymmärrä.
Myyntitulo vähenee n 3000 euroa/ha, jos teetän jatkuvan kasvatuksen hakkuun. Niin ainakin meillä päin. Siitä 3000 eurosta jää uudistuskulujen jälkeen vielä 1000 euroa-vero kassaan ja hienosti kasvava metsä Jatkuvan kasvatuksen metsässä saisin vuodesta toiseen katsella kaatuvia puita.
Katselin juuri sellaista n 50 vuotiasta, johon on tehty 2 harvennusta ja pian tehtävä kolmas. Nyt keskikasvu on ollut luokkaa 7 m3/ha/v. Tällä hetkellä 12 m3/ha/v. Vain täysi idiootti edes miettii lehtomaiselle kankaalle muuta kuin uudistusta.
Kuten Gla tuolla edellä totesi kyse ei ollut korosta vaan biologiasta. Epäilemättä esimerkiksi Erkki Lähteellä oli vaikeuksia saada mieleisensä tutkimustulos, koska lähtöarvot mitattiin luonnosta.
Timo Kulmalalla tällaista ongelmaa ei siis ole. Sopivilla lähtöolettamuksilla saadaan haluttu tulos. Kukaan ei voi syyttää, jos luonto ei toimikaan oletetulla tavalla. Ja sen pahempi luonnolle. Olisi pitänyt toimia professorin määräämällä tavalla. Eivätkä Arvometsän asiakkaat valita.
