Käyttäjän Timppa kirjoittamat vastaukset
-
Sitten, kun taimikko on kasvanut, niin teeriemo voi kasvattaa sen suojassa poikasiaan haukalta näkymättömissä.
Jos kirjallisuuteen mennään, niin Havukka-ahon ajattelija on lyömätön. Jos osaa oivaltaa Konta Pylkkäsen aforismin oikein, niin elämä on helppoa:
Asiat toteutuvat tai ovat huvikseen toteutumatta. Tai sitten ne toteutuvat eri tavalla kuin on suunniteltu, Joka nämä oivaltaa, sen on helppo kulkea maailman sivua.
Jos sekin jalkapalloturisti, joka potee nyt koronaa Pietaríssa olisi ymmärtänyt tämän, niin nyt eläisi terveenä Suomessa.
Suosittelen katsomaan Lukijain kuvissa olevia mäntyjen kasvutapahtumia. Niistäkin näkyy männikön kasvun elpymistä hakkuun jälkeen ja ja varsin nopeaa ksasvun taantumista.
Kertoo mielestäni se, että männiköitä kannattaa harventaa kolme kertaa.
Kyllä luonnontaimetkin kasvavat aukoissa. Niiden kasvatettavasta puustosta osuus ei taida kuitenkaan olla 80 %.
Meillä on muutama kuusikohde, joista hirvet söivät kaikki koivut ja männyt. Ensimmäinen on jo ensiharvennettu.
Kyllä se on vaan eri asia kasvattaa jalostettuja taimia mättäissä perattuina ja myöhemmin monen harvennuksen jälkeen jäljelle jääneitä parhaita puita kuin kitukasvuisia alikasvostaimia ja niistä yläharvennuksilla valittuja heikoimpis yksilöitä.
Yksi huomioitava seikka on se että jos siirrytään laajasti jatkuvapeitteiseen malliin, hakkuiden kokonaispinta-alaa joudutaan kasvattamaan saman puumäärän keräämiseksi suuruusluokaltaan ainakin 100-150 tuhatta hehtaaria.
Kun jatkuvassa kasvatuksessa kasvu romahtaa, että puuta löytyy enää vaikkapa 50 m3/ha korjuukertaa kohtaan, niin 70 miljoonan m3:n karäräämiseen tarvitaan 1,4 miljoonaa ha. Puolet Suomesta kasvaa niin huonosti, eettä Oulujoen eteläpuolelta pitäisi n 10 miljoonan hehtaarin alalta kerätä jk-puuta vähintään miljoonan hehtaarin alalta vuodessa. Jokainen vähänkin asiaa ymmärtävä oivaltaa, että tämä on mahdoton yhtälö.
Koko tämä jatkuva kasvatus keskustelu on niin typerää, ettei insinööri ymmärrä
avohakkuu alentaa maan hiilivarastoa, jonka notkahdus on väliaikainen ja korvautuu uuden metsän nopeammalla kasvulla.
Miten avohakkuu alentaa hiilivarastoa, jos sama määrä puita hakataan kuitenkin? Sehän tosiasiassa lisää, koska uudet taimet kasvavatm paremmin.
Edelleenkin vain ja ainoastaan siten, ettei jatkokasvu kärsi latvuksen supistumiden vuoksi.
Lukijoiden kuvissa on kaksi asiaan liittyvää esimerkkiä. Kun niistä katsoo, toteaa, että se metsän kasvu koostuu eilaisten puiden erilaisista kasvuista ja oikean harvennusajankohdan päättely tilastojen mtai taulukoiden perusteella on hyvin epävarmaa.
Oma käsitys on, että Tapion taulukot antavat osviittaa, mutta johtavat usein myöhästyneeseen harvennukseen.
Ainoa oikea menetelmä on tiirata ja yrittää arvata oikea harvennusajankohta. Aiemmin pyrin mahdollisimman täydelliseen tulokseen. Sitten kävikin niin, että harvennukset tosiasiassa myöhästyivät. Nytn otan pois muutaman vuoden Tapion taulukosta ja varmistan ajan latvuksia katselemalla. Joskus konsultoin jonkin metsäammattilaisen kanssa, jos ero metsäsuunnitelmaan on iso. Ei meillä ole yleensä minkäänlaisia näkemyseroja.
Kuten kirjoitin, niin näissä keskusteluissa on paljolti äänessä porukka, jolla on sellainen agenda, ettei sitä muuta mitkään asiaperusteet. Sitten on meidän faktoihin perustuvia kirjoituksia. Mielenkiintoista olisi nähdä se, millainen lukijamäärä noilla jutuilla on. Peukutuksia on aika vähän.
Meikäläisen saama suurin peukutusmäärä Hesarin jutusta Keravalla tapahtuneesta sähköpylvään kaatumisesta auton päälle. Kerroin kuinka Espoon Haukilahdessa jouduttiin uusimaan valaistuspylväät, kun niiden tyvet olivat ruostuneet koirien kuseksimisen vuoksi. Jos sinulla Anneli on poikakoiria, älä anna niiden ruostuttaa kävelyreittisi pylväitä.