Käyttäjän Timppa kirjoittamat vastaukset
-
Myrskyn kaatamista puista saadaan tietysti puun ostajalta motomitan ja sovitun hinnan mukaan. Vakuutusyhtiö korvaa sitten arvon aleneman ehjistä puista tuhopuihin. Kuitenkin enintään vakuutussopimuksessa sovittuun yksikköhintaan saakka. Tietenkin vain, jos on sovittu myrskytuhojen korvauksesta. Yksikköhinta on luokkaa 14-32 euroa/m3 sopimuksesta ja vakuutusyhtiöstä riippuen. Tietysti sitten vähennetään vielä omavastuu.
Jos puut ovat niin hajallaan, ettei korjuu kannata, niin tukistakin saa vain sen vakuutuskirjan yksikköhinnan mukaisen korvauksen.
Kelpaavatko Visa puusi tukeiksi?
Viime syksynä eräältä palstalta Liisa-myrsky kaatoi n 35 m3. Niistä saatiin ilmoitukseni perusteella vakuutusehtojen mukainen korvaus 32 euroa /m3-omavastuu. Ovat hajallaan ja vaikeasti korjattavissa, joten ei tuholain perusteellakaan tarvitse korjata.
Toistaiseksi myrskyt ovat kiertäneet. Vieno-myrsky katkoi naapuristossa sähköjä, muttei ainakaan yhtään puuta ei nähty kaatuneiksi.
Voisiko avohakkuun hyväksyttävyyttä siis avittaa kertomalla miksi sitä tehdään?
Kuten tiedät, niin lukuisa joukko metsäalan ammattilaisia pitää avohakkuuta huonona ja epätaloudellisena vaikka heillä on kaikki tieto ja tutkimustulokset.
Olen käynyt keskusteluja Hesarin toimittajien kanssa. Eipä heihinkään faktat pure vaikka nimenomaan toimittajien pitäisi osata erottaa oikea ja väärä tieto.
Opetuksen pitäisi alkaa koulussa. Nyt siellä opetetaan suojelemaan luontoa, mutta taitaa olla niin, että vähemmän kerrotaan, mitä luonto merkitsee ihmisten hyvinvoinnille ja toimeentulolle.
Sopeutuminen sääntelyyn ja markkinoihin ovat helpommin hallittavissa monikerrosmetsissä.
Meikäläisen havaintojen mukaan ”markkinoihin” sopeutuminen tapahtuu jaksollisessa monella tavalla. Kun mäntytukista on menemmän tarvetta, motot ajetaan männiköihin. Vastaavasti kuusikoihin. Voidaan myös jättää hakkaamatta epätoivottu puulaji ja hakata se myöhemmin. Kun tarvitaan paljon tukkia, niin motot ovat tukkileimikoissa ja tekevät myöhemmin harvennuksia.
Jaksollisessa hakkuita voidaan siis ohjelmoida optimaalisesti markkinoiden tarpeenm mukaan. Jatkuvassa hakkuusta tulee mitä sattuu ja hitaasti. Eipä siis ihme, että hyvät jaksollisen leimikot ovat haluttuja ja niistä maksetasan hyvä hinta. Oli kyse sitten kuidusta tai tukista.
Perko. Asia ei ole niin kuin luulet. Jo 15-vuotias taimikko ylittää jk-metsän keskikasvun. 30-vuotiaana harvennusmetsän keskikasvu on ylittänyt parhaimmankin jk-metsän kasvun. Tästä eteen päin vauhti ei kun kiihtyy. Normaalikonsteilla jaksollisen kiertoajan keskikasvu on 50 % jk:n kasvua enemmän ja jos taimettuminen onnistuu huonosti, kuten usein käy, jaksollinen kasvaa tuplaten jatkuvaan verrattuna.
Kohtuullinen hinta on hyvä. Jos hinnat olisivat liian hyvät, niin Kanadassa ja Venäjällä alettaisiin investoida teihin, joilla saataisiin etäisempien seutujen puusto käyttöön. Niissä maissa metsätalous on enempi ryöstöviljelyä eikä itse puulla ole arvoa, koska se on lähinnä metsäpalojen ruokaa, joten voisi käydä niin, sieltä tuleva puu söisi meidän puun kysyntää.
Meillä on n 50-vuotias korpikuusikko, joka on syntynyt jo poistetun hieskoivikon alle. Harvennettiin pari vuotta sitten perinteiseen tapaan, koska ei ollut syntynyt kassvatuskelpoista taimikkoa. Harvennuksessa todettiin, että 17 % hakatuista puista oli lahovikaisia.
Tällainen ”tutkimustulos” Saarijärveltä.
Olisiko lukijain kuvissa ollut Perkon viittaama kohde. En muista.
Mielestäni kuivahkon kankaan männikön optimaalinen kasvatusmalli on sellainen, että perkauksessa jätetään 1800 runkoa/h. Ensiharvennuksen (30-35 v) jälkeen 1000-1100 runkoa. Seuraava harvennus vähän yli 40-vuotiaana tiheyteen 600- 700 runkoa/ha ja kolmas reilu 50-vuotiaana tiheyteen 350-400 runkoa/ha. Sitten voi kasvattaa vaikka 100-vuotiaaksi. Muutamas tällainen on kasvamassa.
Harvennusreaktiot pitävät parhaassa kasvuvaiheessa olevan puun opimaalisessa kasvussa ilman mitään tuotantopanostusta.
