Käyttäjän Timppa kirjoittamat vastaukset
-
Meikäläinen tulkitsee että liian pieniä, sekä taloudellisessa että ekologisessa mielessä. Pari metsänhoitajaystävääni on sitä mieltä, että liikaa ja liian isoja – avohakkuu tuhoaa maiseman ja ekosysteemin.
Meikäläisen havainnon mukaan isokaan avohakkuu ei sotke ekosysteemiä. Jos 70 ha lasketaan isoksi. Ovatko Anneli nuo ystäväsi noin rajoittuneita. Itse pidän kyllä pienempiä ( 2-3 ha) parempina, koska, jos uudistuksessa on ongelmia, niin ne on helpompi korjata. Pyrin sellaiseen systeemiin, että aukkoa laajennetaan muutaman vuoden välein tuollaisilla hakkuilla. Tilanteesta kehkeytyy sellainen, että toisessa laidassa ollaan jo ensiharvennusvaiheessa kun toisessa vasta varhaisperataan.
Asiastakin. Katselin kerran meidän n 50-vuotiasta kasvatuskuusikkoa ja se näytti vähän kärsivältä. Levitettiin lannoitetta ja metsä silmin nähden virkistyi. Kuusikon lannoitustarve on siis erilainen karummalla MT-pohjalla kuin OMT-pohjalla, jota minäkään en lannoittaisi.
ä
Eihän metsän pitkä kiertoaika ole mikään taloudellinen ongelma. Sehän on vain ominaisuus, joka vaikuttaa metsähehtaarin hintaan.
Kuten olen moneen kertaan kirjoittanut, niin se metsä kasvaa aukon tekemisen jälkeen muualla ja sieltä tulee vuorollaan tuottoa: harvennuksia tai päätehakkuuta.
Metsänkasvatus on erittäin yksinkertaista puuhaa. Kasvatetaan kullekin paikalle parhaiten sopivia puita hyväksi todetuilla menetelmillä. Tulevaisuus näytttää sitten miten kävi. Enempää viisautta ei kenelläkään voi olla. Tulevaisuudesta voimme toki ennustaa, emme tietää, että maapallon väkiluku kasvaa, uusiutumattomat luonnonvarat vähenevät ja uusiutuvien kysyntä kasvaa. Tämä skenario on minulla lmielessäni miettiessäni metsien käsittelyä. En ikipäivunä pyrkisi mihinkään lyhytvaikutteiteiseen tilapäistuottoon.
Pidetään siis vain huoli, että metsä kasvaa mahdollisimman optimaalisesti. Metsän kasvatuksen vaatimat kulut ovat vain luokkaa 10-15 % myyntitulosta täällä Metsä-Suomessa. Ei niiden vuoksi kukaan konkurssiin joudu.
70 vuotta on puuta käytetty 1,3 % myyntiin ja suuri osa puolipuhtaaksi parkattuna sellukattilaan. Mitähän vois tehdä tehostamiseksi?
Pitäisikö parkata täyspuhtaaksi? Oli se tosiaan ennen kovaa hommaa, kun jätkä parkkasi kuitupölliä vuoluraudalla täyspuhtaaksi. Petkeleellä tehtiin puolipuhdaasta
Miksi Perko mollaat sellua? Siitä valmistettuka tuotteita tarvitset joka päivä. Vai pyyhitkö sormella kuten suuressa osassa maailmaa vieläkin. Entä niistätkö hihaan. Ostaisitko maitosi tai mehusi mieluummin myyjän mittaamana maitohinkkiin? Vieläkö luet painotuotteita vai kaiken tabletilta?
Sellu on eräs hienoimmista tuotteista ja selluteollisuus on mahdollistanut järkevän metsätalouden.
<div class=”comment__text js-discussion-text”>
Juurikääpä ja myrsky ovat sitten valikoivia, osaavat valita kohteeksi aina jatkuvan kasvatuksen metsät. Maapohjakin imee hiiltä avohakkuun jälkeen niin että suhina käy.
Kuka täällä on väittänyt, ettei myrskytuhoja olisi kaikenlaisissa metsissä?
Siitä tiedeyhteisö on käsittääkseni yksimielinen, että juurikääpä lisääntyy nimenomaan jatkuvan kasvatuksen metsissä Etelä-Suomessa. Keski-Suomessa ongelmapaikkoja on vähemmän.
Maapohja imee todellakin avohakkuun jälkeen hiiltä ”niin että suhina käy”. Sehän tapahtuu tietysti niillä alueilla, joilla jo kasvaa hyvä ja täystiheä jaksollisen metsä. Aukossa hiilen sitoutumisvauhti hakkuuta edeltävälle tasolle tapahtuu yleensä viimeistään 15 vuoden kuluttua ja sitten 30 vuoden kuluttua sitoutumisvauhti saattaa olla jo hakattuun metsään verrattuna jopa kolminkertainen, mistä sitten alkaa hidas väheneminen.
</div>
Perko ei ole valitettavasti vieläkään ymmärtänyt jaksollisen kasvatuksen ydintä. Kun teemme vuodessa aukkoa 1,3 % pinta-alastamme, niin vastaavasti 98,7 % pinta-alasta kasvaa. Ja mikä oleellisinta. Ne puut, jotka kasvavat ovat parhaita ominaisuuksiltaan. Taimet ovat syntyneet jalostetuista sieministä. Kasvatettaviksi puiksi ovat perkauksissa ja harvennuksissa valikoituneet parhaat yksilöt. Tästähän olen ennenkin kirjoittanut. Mutta kun ei ymmärrys riitä, niin ei se riitä.
Tässä meikäläisen mielipide siihen blogiin:
Miksi pitää yrittää epävarmaa jatkuvaa kasvatusta vaikka tiedetään, että se tuottaa vähemmän puuta, jonka kantohinta on pienempi. Lisäksi sekametsän kasvatus on käytännössä mahdotonta. Tiedetään myös, että sahat arvostavat päätehakkuutukkia, jolloin ne voivat ohjata kunkin kysyntätilanteen mukaan motonsa kuusi- tai mäntyleimikkoon. Kyllä minusta on viisaampaa kasvattaa metsää sillä tavoin, että ostaja on siitä aina kunnolla kiinnostunut.
Siitä olen iloinen, että pystymme työllistämään niissä uudistustöissä paikallisia metsureita, joilla ei muita työmahdollisuuksia muuten olisi.
Tämä jatkuva kasvatus-touhu menee kyllä yli minun ymmärrykseni.
