Käyttäjän Timppa kirjoittamat vastaukset
-
Nuo metsätiet ovat yksi avain Suomen vaurauteen ja metsiemme kasvuun. Saadaan puut helposti korjattua ja hoitotyöt tehtyä edullisesti. Tuotamme tärkeitä puupohjaisia hyödykkeitä niin omiin kuin monien kaukaistenkin maiden asukkaiden tarpeisiin.
Tietysti jotkut Haba? ovat sitä mieltä, ettei tarvitsisi päästä metsiin. Eiväthän ne viherpiipertäjät sinne muuten pääsisi, elleivät metsänomistajat olisi yhdessä Valtion kanssa niitä rakentaneet. Hyvin taitavat metsäteollisuustuotteet kelvata Haballekin. Tuskin sormella tasi sammalella pyyhit.
Tiestöasiassa Suomella on sellainen etu, ettei sitä löydy kilpailijamailta. Meillä tärkeimmillä metsätalouden tuotantoalueilla asutus ja metsät lomittuvat. Tämä tarkoittaa, että myös metsätalouden ja asutuksen tienkäytöt lomittuvat. Raskas tieinfra on kehittynyt automaattisesti lähinnä asutuksen tarpeista. Metsiin on tarvinnut tehdä vain kevytrakenteisia metsäteitä. Ei raskaita kokoojateitä tai suuria siltoja.
Kilpailijamaissa asutus ja metsät sijaitsevat erillään. Tämä on johtanut siihen, että jokien yli ei ole kiinnostusta rakentaa kalliita siltoja vain metsätalouden tarpeisiin. Kehitys tulee ilmeisestikin jatkumaan samanlaisena. Samalla se tietää esimerkiksi Venäjän ja Kanadan metsien ränsistymistä ja niissä entistä enemmän myös vaikeasti sammutettavia tulipaloja. Toisin on Suomen metsissä, joissa palokunta pääsee usein niin lähelle, että pystyy letkuvedellä sammuttamaanm palon. Esimerkiksi meidän metsissä kaksi kertaa salaman sytyttämän palon.
Olllaan tuota harrastettu jo 1999, kun vaihdettiin muutama vuosi aiemmin aukoksi hakattu 3 hehtaarin alue kunnon metsään. Todellisuudessa tuo aukko oli osa suurempaa Naturan vaatimuksesta luonnonsuojeluun luovutettua aluetta ja yhdisti varsinaiset luontokohteet. Ei kyllä valitettukaan, koska vaihtomaana tuli mm 30-vuotiasta OMT-kuusikkoa.
Hakattiin n 1995 ja varsin pian hakkuun jälkeen saatiin tietää, että aukkoa suunnitellaan osaksi tuota Natura-aluetta. Ei tehty mitään uudistamistoimia ja aukko on saanut kehittyä luontaisesti. Kuvaa hyvin sitä millaiseksi varsin reheväpohjainen metsä kehittyy ilman ihmisen mtoimenpiteitä. Pääosin erilaista lehtipuuta, leppää, haapaa, koivua.
Itse en kannata tuota systeemiä. Vähällä rahalla poistettaisiin puuntuotannosta kunnon alueita. On kuin housuihin kuseminen talvella. Kyllä luonnonsuojeluun pitää osoittaa ennen kaikkea puun tuotantoon huonosti sopivia alueita.
Lopullisesti mitattu tieto häivytettiin ottamalla vertailukohdaksi vuosi 1750, josta ei ollut saatavissa faktatietoa – vain pelkkiä arvauksia”.
Tuo vuo’si 1750 on mielenkiintoinen siitä syystä, että niihin aikoihin alettiin sallia torppien perustaminen ja tilojen jako. Väkiluku kasvoi voimakkaasti, kun uudisasukkaat alkoivat perustaa perheitä. Enää ei vallinnut käytäntö, että vain vanhin poika sai mennä naimisiin. Nuoremmat sisarukset jäivät käytännössä vanhemman veljensä ilmaiseksi työvoimaksi.
Esimerkiksi sekä isäni että äitini esivanhemmat ovat juuri sellaisia, jotka saivat kantatilasta lohkotun tilan 1700-luvun lopulla.
Jos verrataan 1750 vuoden tilannetta metsissä, niin sitten pitäisi verrata myös inhimillisiä oloja.
Eikös motomittaus huomaa lenkouden, tai viimeistään kuski, ja viallinen runko tilastoituu kuituun eikä tukkiin.
Kyllä minä olen ymmärtänyt, että kaikki mitan täyttävät puut paitsi lahot sisältyvät siihen kokorunkokauppaan. Ostaja voi siis tilastoida miten haluaa, mutta maksaa sen sovitun hinnan. Oli lenko oksainen tai muuten tukiksi kelpaamaton.
Nyt hyvä motokuski ottaa sen lengon puun ja jättää paremman kasvavamaan. Siis ainakin meidän metsisssä. Ostaja maksaa siitä lengosta kuitupuun hinnan kuten oikein onkin.
Jos kokorunkokaupassa motokuski kaataa sen lengon puun, niin ostaja maksaakin siitä kunnon tukin hinnan. Aika inhimillistä olisi tehdä hakkuu työnantajaa suosivalla tavalla. En väitä tietenkään, että niin ketään käskettäisiin niin tekemään, mutta tietysti hakkuussa seurattaisiin tukkiprosenttia ja kyllä asia saattaisi vaikuttaa puuvalintoihin.
Luulin, että keskustellaan harvennuspuun runkohinnoittelusta.
Katselin juuri erään sahan 2. harvennushakkuun kuusikuitupinoa. Oli siinäkin tukkikokoista puuta. Syynä joku mutka tai lenkous. Jos tuollaista leimikkoa harvennetaan kokorunkokaupalla, niin kyllä siinä motokuskin on aika varmasti vaikea valita se lenko puu ja jättää suora kasvamaan. Tämä on se ongelma.
Koska metsänhoito on pitkäjänteistä toimintaa, jossa 10 vuodessa voidaan pilata hyväkasvuinen puusto useiden kymmenien vuosien ajaksi, ratkaisut pitäisi olla harkittuja.
Niitä liian myöhään harvennettuja kohteita on Suomessa aivan liian paljon ja se tullaan näkemään myöhempinä vuosina, kun liiaksi karsiintuneet puut eivät kasvakaan kuten oletetaan.
Meillä tehdään harvennukset mieluummin etuajassa.
Tietysti tuo vitkastelu näkyy yhtä lailla taimikoiden hoitamattomuutena.
Pitää ymmärtää, että päätöksiä joudutaan tekemään kulloinkin käytettävissä olevan tiedon varassa. Jälkeen päin lähes kaikki päätökset ovat ainakin jossain määrin vääriä, kun uutta tietoa on saatavissa. Metsäalallakin, kun investoinnit ovat niin kauaskantoisia, tämä on aika huomattava ongelma.
Tästä olen samaa mieltä. Siksi pitäisikin hoitaa asiat niin, että on aina vaihtoehto, kun todellinen tilanne tulee. Jos katovuosina olisi ollut kunnon varmuusvarastot, niin olisi ollut mahdollista harkita niiden käyttöön ottoa.
Mitä metsäalaan tulee, niin kannattaa tietenkin pyrkiä monipuoliseen metsään, jossa on erilaisia myyntimahdollisuuksia. Ei hyvä kasvukaan ole haitaksi.
Kummallista, ettei toimittaja tiedosta sitäkään, että metsä on monen työpaikka. Jos tuollainen asenne leviäisi, niin siinä metsäalan työpaikat häviäisivät ja monien kodit muuttuisivat maaseudulla ongelmajätteeksi.
Ja käyttää kuitenkin estoitta päivittäin metsäteollisuustuotteita monissa muodoissa. Vessapaperi, painotuotteet, pakaaustarvikkeet, kalusteet, ikkunat, ovet, rakennukset ym. Suurempaa tekopyhyyttä en tiedä kuin sen, että käyttää metsäteollisuustuotteita eikä turvaa niiden tuotantoa hoitamalla metsiään ja myymällä puuta.
