Käyttäjän Timppa kirjoittamat vastaukset
-
Kuten kirjoitin, niin suhtaudun epäillen harvennuspuun runkohinnoitteluun . Sitähän kaiketi yritti myös SE. Mahtaako vielä jatkaa? Jos kyse on puhtaasta kuitupuusta, niin systeemi on selkeä. Kakkosharvennuksilla tilanne muuttuu haasteelliseksi. Kyse on millä systeemillä motokuski alkaa harventaa. Onko varma, että poistetaan ensisijaisesti ne huonompilaatuiset puut.
Mitä tulee tähän Metsägrouppiin, niin on kokemuksia alhaisista kuituhinnoista tai toisaalta pienestä tukkiprosentista. Kun tuosta tekee toimivan systeemin, joka on oikeasti kilpailukykyinen metsönomistajan kannalta, saa olla tosi fakiiri.
Olen ymmärtänyt, että selluteollisuuden ehdoilla täällä on metsäpolitiikkaa tähän saakka tehty.
Millainen rooli RR mielestäsi selluteollisuudella pitäisi olla? Pitäisikö palata entisiin aikoihin jolloin tukiksi kelpaamaton osa puusta jätettäisiin metsiin lahoamaan ja sahausjäte poltettaisiin ”rimahelveteissä?
Todellisuudessa selluteollisuus on tehnyt metsänkäsittelystä mielekästä. Kunnollisiin viljelymetelmiin alkaen jalostetusta siemenestä ja oikeaiaisista perkauksista kannattaa panostaa, koska harvennuspuulla on arvo ja tulevaisuudessa se saattaa olla hyvinkin merkittävä.
Metsänomistajan kannalta tärkeimmän tulon tuojan tukkipuun laatu saadaan korkeaksi, koska puut kasvatetaan jalostetuista siemenistä ja oikeassa tiheydessä. On ylevää katsella esimerkiksi kaksi kertaa harvennettua 45-vuotiasta kuusikkoa, jossa kasvaa vain tukkipuita verrattuna siihen, että yrittäisi temppuilla luonnon taimista tukkipuita. Ansio tästä kuuluu siis parjatulle selluteollisuudelle, jonka harvennuspuun tarve mahdollistaa tämän.
Esimerkiksi iltapäivälehtien kommenteissa toistuu aina punkkien kohdalla se käsitys että kissat ja koirat levittäisivät niitä. Eivät kyllä levitä kun ne ovat saaneet estolääkityksen, joka ottaa punkin hengiltä jos se erehtyy verta imemään.
Miten niille kissoille ja koirille käy, jotka ottavat sen estolääkityksen? Kyselin pojantyttäreltä, joka on kissan omistaja, että saako sinun Nipsusi sitä estolääkitystä. Vastasi, ettei uskalla antaa, kun kuulemma sivuoireena esiintyy karvanlähtöä. Vaikea valinta. Tiedätkö Anneli onko noissa estolääkkeissä eroja?
Ei havaintoja myyrätuhoista sitten vuoden 2009. Meillä ei metsästetä kettuja tai supeja. Supikanta ei ole kuitenkaan merkittävä. Minulla on ollut riistakamera kuhanperkeitä vahtimassa reilun viikon. Yksi kettuhavainto ei yhtään supihavaintoa.
Siitä olen kyllä tilastojen perusteella sitä mieltä, ettei metsästys vähennä supikantaa. Ne korvaavat tappiot suurilla poikueilla. Toisaalta olen sitä mieltä, että näiden suurten poikueiden ruokkimiseen tarvitaan paljon ruokaa. Myyriä tai niiden puuttuessa lintujen munia ja poikasia. Ei siis mielestäni voi yksikäsitteisesti väittää, että supirén metsästys tai metsästettämyys vaikuttavat jollain ennalta ennustettavalla tavalla. Yhtälössä on liikaa tuntemattomia muuttujia.
Kävin pari päivää sitten nauhomassa tulevaa hakkuuaukkoa. Se mikä kiinnitti huomiota oli metsän hiljaisuus. Ei minkäänlaista linnunääntä. Ei peippoa, ei rastasta, ei käkeä eikä edes tikkoja vaikkka kuviolla myös vanhoja haapoja (jotka jäävät säästöpuiksi).
Pökkelöitäkin oli, muttei tiaisia.
Pojan kanssa keskustelin asiasta. Sanoi olleensa golfkentällä, jossa oli linnunääniä, niin, ettei omaa ääntään ollut kuulla.
Aukoiksi vaan, niin ehkä lintujakin löytyy.
Ei kaikilla yhteismetsillä ole suuret kulut. Meillä hallintokulut ovat n 1 % myyntitulost. Lähinnä kirjanpitän palkkio. Pienillä yhteismetsillä ei ole tilintarkastuspakkoa
Ylensä kokoonnutaan jonkun kotona, jolloin emäntä tarjoaa kahvin tai ruoan. Joskus on pidetty osakaskunnan kokouksia ravintolan kabinetissa, jos on tarvittu kunnon tietotekniikkavarustus. Silloin on syöty kunnon lounas.
Kokouspalkkioita ei makseta.
Ollaan siis voitolla, koska verotuksessa ero yksityisomistukseen 2 tai 6 %-yksikköä.
Eipä tietysti kaikki yhteismetsät toimi kuten me.
Yhteisissä hommissa pienistä palkkioista pyrkii tulemaan isoja asioita. Siksi kannattaa useinkin ottaa käyttöön veljeni Hannun periaate, kun hänet oli valittu kirkkovaltuuston puheenjohtajaksi. Hannu totesi ensimmäisessä kokuksessa, että täällä toimitaan luottamusasemassa ja emme kai tarvitse kokouspalkkiota. Kukaan ei ilmoittautunut kokouspalkkion tarvitsijaksi. Seurakunta säästi ne rahat ja käytti toimintaansa. Joka vaalikaudella riitti sinne valtuustoon uusia pyrkijiä.
Ymmärsin, että Eero-Heikin yhteismetsällä on pääosin kasvatusmetsiä. Niissä vuosikasvu saattaa ylittää paljonkin järkevän hakkuumahdollisuuden. Sellaiseen metsään perintöverotuksessa sovellettava tuottoarvolaskenta antaa todella suuren eron summa-arvon ja tuottoarvon välille. Täsmdennyksenä, että se tuottoarvo lasketaan 5 edellisen vuoden verotettavan tuloksen keskiarvon perusteella.
Nyt ei näytä lakien noudattaminen kaikille riittävän. Ympäristön hyvää ajavilta tahoilta pitäisi saada selville mikä on riittävä taso ekologisen kestävyyden turvaamiseen.
Kaikki metsänhakkuut lopetettava. Se on lopullinen tavoite. Kyllä oli pari päivää sitten Jari Lepällä vastassa tyyppi, jolle mikään ei kelpaa. Ammatiltaan Jyväskylän Yliopiston professori.
Osuuden arvo määritellään usein jakorahan perusteella, vaikka se pitäisi määritellä summa-arvon perusteella.
Osuuden arvo perintöverotuksessa voidaan määritellä tuottoarvon perusteellä, joka on verotettava tulos kerrottuna 20:llä, siis 5 %:n tuotto. Tulonjako ei vaikuta vertusarvoon eikä summa-arvomenetelmällä laskettu arvo. Tieto perustuu Suomen parhaan ammattilaisen lausuntoon ja on testattu äskettäin verotuksessa. Runsaspuustoisilla tiloilla antaa pinenemmän perintöverotus arvon.
Tuloverotuksssa yhteismetsä maksaa 2 tai 6 %-yksikköä vähemmän veroa riippuen siitä on onko osakaalla muita tuloja yli 30000 euroa. Yhteismetsällä on sama verokanta 26,5 %:a myyntimääristä riippumatta.
Yhteismetsäosuuden myynti lähiomaisille ei ole verovapaata toisin kuin tilaosuuksien myynti.
Siis erilaisia vaihtoehtoja löytyy.
Yhteismetsän suurimmat edut ovat mielestäni ne, että metsät pysysyvät paremmassa kunnossa kuin, jos liuta osakkaita puuhastelisi itse. Muuhun yhteisomistukseen verrattuna taas päätöksenteon selkeys ja riippumattomuus jonkin yksittäisen osakkaan toiminnasta.
Viime vuonnakin perustettiin yli 30 yhteismetsää. Suomessa yhteispinta-ala on yli 700000 hehtaaria.
Kuten tuolla aiemmin kirjoitin, niin en sijoittaisi rahaani yhteismetsäosuuden ostamiseen. Siis syynä suhteellisen alhainen tuottoa ja ehkä vaikeus irtautua halutessaan. Tietysti, jos pienellä rahalla saisi haluamansa metsästysoikeuden, niin ehkä silloin. Harvoilla tuo metsästysoikeus on niin merkitsevä. Jos perikunnalla on suurempi metsäomaisuus, niin sen muuttaminen yhteismetsäksi on usein järkevää. Nythän puuhaillaan tuulivoimaa moniin paikkoihin ja voi olla muitakin metsätalouden ulkopuolisia omaisuusarvoja. Yhteismetsässä nämä jakautuvatn osakkaille oikeudenmukaisesti. Erillisille tiloille sattuman varaisesti. Järkevän metsätalouden lisäksi tällaisetkin asiat puoltavat yhteismetsävaihtoehtoa.
Eihän sillä Snellmannilla ollut kotoon mitään osuutta, mutta sen sijaan jotain osuutta kadon seurauksiin kylläkin. Hän ei oivaltanut tehdä viljatilauksia heti, kun kato ilmeni ja niin että meri ennäytti jäätyä ennen kuin viljalaivat ennättivät tuoda lastinsa.
Minulla on silminnnäkijän kirjallinen kuvaus (vaimon isoaidin isä) vuoden 1867 sääilmiöistä.
Hän souti jäiden seassa Korpilahden Kärkisten salmen poikki kesäkuun puolivälissä 1867. Jossain selillä ajettiin vielä hevosella jäällä. Siteen tuli lämpöaalto ja kaikki alkoivat kasvaa villitysti. Joskus elokuun lopiulla oli hyvin kaunis päivä, mutta tuuli kääntyi pohjoiseen ja oli todella ankara halla. Kaikki lätäköt olivat aamulla jäässä. Tässä meni viljasato.
Eihän Snellmannilla ollut oikeasti aikaa paljoakaan hoitaa rahoitus, tehdä tilaukset ja varata laivat tuomaan vilja. Ainoa apu olisi ollut kunnolliset varmuusvarastot.
