Käyttäjän Timppa kirjoittamat vastaukset
-
Luken sivulta voi lukea viimeisimmät selvitykset rikkilaskeumien haitoista metsänkasvulle. Niinpä, Erkki Lähteen maaperätutkimuksen arvostelulle, rikki- ja raskasmetalli haittojen havainnoista puustolle ei sen perusteella ole aihetta.
Voi hyvä tavaton. Paljonko Suomen metsät kasvaisivat ilman noita saasteita? Kyllä olisivat Suomen metsänomistajat kusessa. Eivät sai myytyä puitaan, kun ne kasvaa niin paljon.
On noita toisenlaisiakin esimerkkejä. Keväällä 2012 arvuuttelin sopivaa myyntihetkeä hintatilastoja seuraamalla.
Vakituinen sahan ostomies ilmoitti, että hänellä on ostokielto syksyyn. Joku teki kohteliaisuudesta halvan tarjouksen. Onneksi sattui yksi saha tarvitsemaan puuta ja teki hyvän tarjouksen.
Silloin markkina romahti pitkäksi aikaa. Nyt saatiin huippuhinta päätehakkuuleimikosta. Tietysti jatkossa saattaisi saada vieläkin paremman, mutta voisi käydä toisinkin. Jos sitä huippuhintaa metsästää, niin ei voi koskaan tehdä kauppaa.
Vuonna 2019 meillä päin tilanne oli sellainen, ettei konserneja päätehakkuuleimikot kiinnostaneet. Päädyttiin tilanteeseen, että leimikko jaettiin kahteen osaan. Konserni maksoi hyvän harvennuspuista ja saha tukkileimikosta. Siihen harvennusleimikkoon kuullui pari hehtaaria suokuvion ensiharvennusta, joka tehtiin vasta nyt talvella. Ikipäivinä en olisi saanut sitä harvennusta teetettyä muuten kuin yli 1000 m3:n kaupan yhteydessä-
Jos harvennuspuiden osuus on suht pieni ja muuten helppo leimikko, niin kytkisin sen päätehakkuuseen. Puunostajat ovat sellaisiin tottuneet ja joskus saattaa saada yllättävän hyvän hinnan.
Tuollaiset hankalat suotapaukset pyrkisin liittämään isoon harvennuskokonaisuuden, jossa pitäisi mielellään olla myös hyviä ja helposti hakattavia palstoja.
Voi siis todeta, ettei asiaan ole yksikäsitteistä vastausta. Oikea vastaus riippuu siis paljon siitä, mitä myydään ja mikäon ajankohtainen markkinatilanne.
Meillä on metsäsuunnitelma ja tarjouspyynnössä ilmoitan sen perusteella arvioidut määrät lajeittain. Silloin tarjousten vertailu on Exelillä helppoa. Tosissaan kiinnostuneet puunostajat pyrkivät usein parantamaan tilannettaan kokorunkotarjouksilla. Silloin ostajia kiinnostaa vain tukin ja kuidun suhde. Ainakin kerran ostajarouva valitti myöhemmin, että kuitua tuli liikaa. Otti seuraavalla kertaa opikseen, mutta voitti silloinkin kisan
En sijoittaisi rahojani yhteismetsään. Niiden tuotto ei yleensä pärjää kilpailussa esim indeksirahastoille. Ja rahan irroittaminen on epävarmaa,
Yhteismetsä on erittäin kätevä systeemi pitää suurempi metsäomaisuus jakamattomana. Riskittömämpi hallinnoida kuin metsäyhtymä. Nykyään veroetu saattaa kiinnostaa joitakin.
Kyllä taitavat tukin hinnat nyt olla niin tapissa, ettei suuria eroja esiinny. Huonommassa markkinatilanteessa tilanne saattaa olla toinen.
Kun yhteismetsä pystyy usein kokoamaan suuria harvennusleimikoita, niin niissä hintaero kyllä repeää. Olemme jo vuosia saaneet ensiharvennuspuistamme hyvän normaalin harvennuspuun hinnan. Joskus jopa päätehakkuuhinnan. Myös väljennysharvennuksissa kuidun hinnat lähentelevät päätehakkuun hintoja.
Viime kevääseen verrattuna uudistushakkuulla männyn keskihinta on noussut 20 % ja kuusen 12. Mänty ajanut hinnoissa kuusen ohi. Toki kyseessä oli erittäin hyvä mäntyleimikko, jossa toisaalta seassa myös pienempiä kuusia, jotka pudottivat kuusen keskihintaa.
Koivun keskihinta selvästi alle puolet männyn keskihinnasta.
4 tarjousta. Tiukka kisa. Edullisin oli 4,4 % halvinta kalliimpi.
Riippuu tietenkin siitä, miten kylvö on onnistunut.
Paras tapaus meikäläisellä oli käsin kylväni kohde. Siinä oli kolme perkausta. Ensin kaikki lehtipuut pois ja männyt keskitiheyteen 10000 tainta/ha. Sama uudelleen, männyt keskitiheyteen 3000-4000 tainta/ha. Tämän jälkeen perattavaa oli lähonnä mäntyjä, jotka perattiin tiheyteen n 2000 tainta/ha. Tulee tosi hieno männikkö.
Suurimmalla osalla metsäväestä ei ole omakohtaista kokemusta metsänhoidosta 50-60 luvulta. Ajalta jolloin vielä peitteistä metsän kasvatusta toteutettiin.
Meikäläisellä on vaikken ole henkilökohtaisesti osallistunut 1960-luvun hakkuisiin kuin olemalla mukana, kun eräältä osakkaalta haettiin nimi kauppasopimukseen ja sitten monta kertaa ollut tekemässä puukauppoja tuolloin tehdystä 70 hehtaarin aukon Yhteismetsälle päätyneestä 50 hehtaarista. Ei silloin luontoon luotettu vaan aukko istutettiin kivikkoon paljasjuuritaimilla, mitä jälkeä aina ihailen, kun katselen nyt komeita kuusikoita.
