Käyttäjän Timppa kirjoittamat vastaukset
-
Suomen hirvikanta alkoi paisua, kun hirviltä loppui entisillä sotatoimialueilla eväs.
Rajan taakse jääneet taistelutantereet olivat todellisia hirvireservaatteja. Vesakkoa puski eikä kukaan perannut. Ei saanut olla aseitakaan, joten hirvikanta kasvoi expotentiaalisesti kuten nykyään korona.
Kun sillä rajan takana ruoka alkoi loppua, niin hirvet vaelsivat länteen, jossa oli auennut uusia ruokamaita. Tämähän on itsestään selvää. Sitä vartenhan meillä on koirat ja aseet, että homma pidetään kurissa ihan kuten Gla totesi.
Näkemyseroa on passelista kannasta. Jojo-ilmiötäkin on varottava. Jos kanta käy liian pieneksi, niin kiinnostus koirien kasvatukseen ja metsästykseen hiipuu ja äkkiä taas kanta on liian suuri. Mielestäni ei kuitenkaan olla tässä suhteessa riskirajalla. Silloin 1960-luvulla, kun aloitin hirvenmetsästyksen ammutiin vuodessa pari hirveä ja porukkaa riitti. Hyvillä koirilla jahdin päivätulos on likipitäen sama oli hirviä enemmän tai vähemmän. Jos mäessä on 5 hirveä, koiran edessä on kuitenkin vain yksi hirvi. Samoin kuin silloin, jos hirviä onkin vain se yksi ainoa.
Tämä on tietysti vähän asian ulkopuolelta. Siitä olen kuitenkin varma, jos harjoitettaisiin jatkuvaa kasvatusta tai pienaukkoja, niin hirvet pitäisivät huolen, ettei metsissä kasvaisi muita puita kuin kuusia, hieskoivuja ja leppiä.
Taas kerran. Eihän täällä kukaan ole kieltänuyt keneltäkään yksityiseltä jatkuvaa kasvatusta. Eri asia on yhteiskunnan metsät, jos niissä siirrytään aloittajan esimerkin mukaiseen metsän haaskaukseen.
Ostajat ratkaisevat millä säännöillä puukauppaa käydään. Eipä taida löytyä yhtään sahaa, joka suhtautuisi jatkuvan kasvatuksen puihin samalla tavalla kuin aukon puihin.
Hirviongelma pietteisessä on kiinnostava asia. Kaikille tuttu asia on se, että valopuut menestyvät alikasvoksena huonosti ja varjossa kasvaineina ne kelpaavat erityisen hyvin hirvieläimille. Tuosta saadaan kiinnostava yhtälö.
Juuri näin. Minua on ihmetyttänyt meidän metsissä se, etteivät hirvet viihdy aukkojen mäntytaimikoissa vaan hakevat ruokansa varttuneista metsistä.
Siitäkin olen moneen kertaan kirjoittanut kuinka suojuspuuasentoon hakatun männikön mäntytaimet maistuivat hirville mutta vieressä olevan siemenpuuhakkuun ei.
En ikipäivinä istuttaisi isojen puiden alle tai viereen mitään. Kuuset saattavat kyllä pysyä hengissä, mutteivat kasva kunnolla. Männyt voivat aluksi kasvaa, mutta sitten kuolevat eri syistä, hirvet, lumi,varjostus.
Tunnistan, että meidän metsät ovat juuri sellaiset kuin tuo Finexpo. Tavaraa lähtee maksettuna aina, kun viitsin sähköpostia ostajille lähettää. Tuntevat tavaran. Eivät aina käy edes katsomassa ennen kauppaa.
Poterjefin touhu vaikutti aivan siltä kuin olettaisin jatkuvaa kasvatusta harrastavin puuhastelun olevan. Paljon lupauksia eikä kukaan ostaja tiedä mitä sieltä metsästä löytyy. Ostajat tulevat katsomaan, jos tarvitsevat puuta enemmän kuin meidän metsistä lähtee. Maksavat mitä huvittaa.
Sori vaan Perko. Tunnusta tosiasiat.
Pukkala: ”Kestää monia vuosikymmeniä, ennen kuin metsään syntyy uusi hyväkasvuinen 15 – 20 sentin läpimittaluokka. Kokeet antavat arvokasta tietoa siitä, miten jatkuvaa kasvatusta ei pidä toteuttaa, jos tavoitellaan maksimaalista puuntuotosta”.
M;reidän metsiin niitä syntyy kiihtyvään tahtiin joka vuosi.
vanhan metsän käsittely toistuvilla yläharvennuksilla ei ole erityisen kannattavaa, vaan jatkuva kasvatus kannattaa useimmiten aloittaa uudistushakkuulla tai alikasvoksen vapauttamisella” (Pukkala ym. Metsän jatkuva kasvatus s. 170).
Niinpä. Tämähän on totta. Mekin harjoitamme siis ”jatkuvaa kasvatusta” joka vuosi. kun teemme aukkoja. Eikö olekin ylevää. Arvostelijoille voimme vilpittömin mielin sanoa harjoittavamme jatkuvaa kasvatusta, koska suuti guru Pukkala kutsuu aukohakkuuta jatkuvaksi kasvatuksesksi. Ei siis haittaa vaikka näyttäisi aivan toiselta.
