Käyttäjän Timppa kirjoittamat vastaukset
-
Juuri samanlaisia tilanteita meilläkin on ollut kuin Metsäkupsalla. Totesin, että hullun hommaa kaivaa se kivikko esille ja kääntää vielä nurin ainoat hyvät istutuspaikat, kantojen vierustat.
Pukkalan eduksi ja koekentäksi lienee laskettava se seikka, että hän on laittanut omat rahansa likoon eli käyttää mainostamiaan menetelmiä omissa metsissään, kuten videoilta ilmenee.
Tiedetäänkö kuinka suurella osalla? Ehkä paremman tilin saa Arvometsästä? Ohan niitä täälläkin erilaisia ajattelijoita. Tietysti professoreissakin.
On niitä toisinajattelijoita lääkäreissäkin. Esimerkiksi eräs Antti Heikkilä, joka on väittänyt, ettei kolesterolitasoa kannata yrittää alentaa lääkkeillä, kun ne eivät tehoa. Tuskinpa olen ainoa, jonka kolesteriasoa Atorvastatin on tiputtanut reilulla kolmanneksella.
Olen ymmärtänyt, ettei Pukkala ole tehnyt mitään kasvatuskokeita vaan hänen tuloksensa perustuvat puhtaaseen tietokonelaskentaan joillakin hänen syöttämillään lähtöoletuksilla. Siis kyseessä on täydellinen ”virtuaalitodellisuus”, jossa ihmemaassa metsän kasvu 8,62 m3/ha/v. Luonnossa 1980-luvulta asti tehdyt Luken kasvatuskokeet Lapinjärvellä antavat n 4,5 m3/ha/ha.
Antaako ajattelemisen aihetta.
Mielestäni kääntömätäs, siis ”lätty” nurin kuoppaansa on parempi. Toki koholla oleva laikkumätäs on lämpimämpi, mutta saattaa kuivana keväänä kuivua liikaa. Jossain tutkimuksessa ei havaittu merkittäviä eroja taimien kasvussa. Kääntömättään etuina ovat lisäksi se, ettei jää perkausta haittaavaa kuoppaa ja maata paljastuu vähemmän, mikä vähentää vesakoitumista. Pari vuotta istutuksesta ei huomaa, että kaivinkone on käynytkään paikalla.
Laikkumätäs on parempi kosteilla pohjilla.
Eli tutkimuksella saatu tulos muokkauksen vaikutuksesta kasvuun on väärä, kun täällä tehtyjen havaintojen perusteella niin todetaan.
Selvää on, että kunnon mätästys pasrantaa alkuvaihhen kasvua. Laikutus on eri asia. Meillä on niin kiviset maat, ettei niitä voi mätästää. Vain laikutus tulee kyseeseen ja silloinkin väistämättä joutuu istuttamaan myös muokkaamattomaan maahan. Olen joskus tehnyt mittauksia ja todennut, että laikkujen ulkopuolelle istutetut taimet olivat keskimäärin vain hyvin vähän pienempiä kuin laikkuun istutetut.
Luulisin, mätästyksen paremmuus johtuu siitä, että maa on kuohkeampi, joten alkuvaiheessa juurilla on helpompi kasvaa.
Kun istutetaan muokkaamattomaan maahan, niin kantojen vieret ovat parhaita paikkoja.
Se metsän hävittäminen oli kielletty metsälaissa jo paljon ennen Harsintajulkilausumaa. Mutta ei siis harsintahakkuuta. Edellinen omistajaporukka oli tehnyt 1916 varsin vapaamielisen harvennuskaupan. Hermostui nähtyään tuloksen ja riitautti työn laadun. Asia tutkittiin asiantuntijoiden voimin kahteen kertaan ja ratkaistiin lopulta Korkeimmassa Oikeudessa. Ei ollut rikottu voimassa oleviä metsän hävityskieltoa koskevia lakeja. Hakkuu jatkui.
Merkittävä tukkipuuhakkuu tehtiin sillä tilalla 1933. Leimauksen suoritti Keski-Suomen piirimetsälautakunta. Pystyyn jätettiin tukkipuista 38 %. Mikä tarkoitti 11,6 kappaletta yhden tukin 6 tuuman puita hehtaarilla. Hakattiin siis 20,8 kpl/ha, mikä tarkoitti n 4,5 m3 tukkia/ha. Seuraava merkittävä hakkuu olikin jo 30 vuoden kuluttua 1963. Vastaavasti viimeksi päättyneenä 10-vuotiskautena hakattiin tukkia vuodessa 2,7 m3/ha laskettuna yhteismetsän metsäpinta-alalle.
Kyllä nämä luvut ovat niin kiistattomia, että Suomen taloudelle ratkaisevaa oli siirtyminen jaksolliseen kasvatukseen.
En minä ymmärrä tahallani väärin mitään. Olen myös verrannut meidän jaksollisen metsien kuusikon kasvua 6,5 m3/ha/v Luken jatkuvan kasvatuksen koemetsään, jonka kasvu vaihteli 4-5 m3/ha/v ja jossa taimettuminen oli erittäin hyvä kostean maapohjan ansiosta.
Luulihan mustalainen, että hevonen oppii olemaan syömättä, mutta kumma kyllä kuoli. Samoin käy noille jatkuvan kasvatuksen metsille aikanaan. Kasvu hyytyy. Kyse on metsänkasvatuksessa siis luonnonlaista, jota ei voi muuttaa.
Kuten ennenkin olen kirjoittanut, niin jaksollisen parempi kasvu johtuu siis siitä, että siinä kasvatetaan oikeassa tiheydessä parhaita yksilöitä, joiden kasvuolot ovat muutenkin optimaaliset. Näin yksinkertaista.
Jos tuota jatkuvaa kasvatusta kokeiltaisiin ja kehiteltäisiin 60-70 vuotta sopivassa mittakaavassa, niin varmaankin sitten luotettavaa vertailuakin voisi tehdä
Hyvin tuntemani tilan metsiä harvenneltiin kaiketi pääosin harsintahakkuilla 1860-luvulta vuoteen 1933 tuloksena, että puuta oli 50 m3 hehtaarilla ja tukkipuut peräti 4,8 m:n korkeudessa yleensä 6 tuumaisia.
Seuraavina 30 vuonna hakkuut olivat minimissä. 1963 käynnistettiin uudistushakkuut. Nyt puuta on 150/ha vaikka hakkuut ovat luokkaa 5 m3/ha/v.
Tästä olen monen monta kertaa kirjoittanut. Koko Suomen metsät ovat olleet niin jatkuvan kasvatuksen kuin jaksollisen koekenttinä ja tulos nähdään nykyisissä Suomen metsissä.
