Käyttäjän Timppa kirjoittamat vastaukset
-
Tietysti turvemaat ovatkin asia erikseen. Varmastikin kannattaa, jos säästyy ojitukselta ja puusto on sopivaa. Mutta ei aina niilläkään, jos taimettuminen on heikkoa. Silloin aukko ja luontainen hiespuu, jonka alle syntyy aikanaan luontainen kuusikko saattaa olla käypä vaihtoehto. Ainakin paras vesimielessä.
Mitä suurempi aukko, niin sitä vähemmän reunametsän vaikutusta aukkoon ja kaatuvia reunametsän puita. Toisaalta ison taimikon kanssa saattaa jonain vuonna tulla enemmän ongelmia. Minulla on tyylinä, että ensimmäinen aukko on yleensä 2-3 ha. Tätä sitten pyritään laajentamaan muutaman vuoden välein.
Tällöin taimikon hoito onnistuu helpommin, koska kovin ison aukon taimikkoon jää helposti huonompia kohtia.
Kerttu. Odotan edelleenkin, että perustelet uskottavasti, että on väärässä.
Todellakin myymme puita vuosittain ja ne uudistuskulut ovat luokkaa 10 % puun myyntituloista, joten ei sitä tahtia joudu konkurssiin, kun samalla tietää meidän myyntihinnat.
Onko todellakin niin, että totuus satuttaa teitä Kerttu ja Perko?
Olettepas jotkut paniikissa. En minä. Enkä todellakaan siitä miten metsämme kasvavat. Ne ovat koko sakin ylpeyden aihe. Ja niiden kasvatukseenkin ovat kaikki osallistuneet liki 25 vuotta.
Sitä paitsi se aukon hoitohan on mukavaa puuhaa. Kunto säilyy hyvänä. Ilmaistakin, Ei tarvitse käydä kuntosalilla tai golfkentällä.
Hauskaa todellakin, kun yritetään mollata minua, kun ei pystytä todistamaan vääriksi luonnosta tekemiäni johtopäätöksiä.
Kerttu. Kuten jo edellä kirjoitin, niin en ottanut kantaa toisten metsien hoitoon vaan siihen miksi metsämme käyttäytyvät niin kuin käyttäytyvät.
Olisit ottanut kantaa siihen.
En muista vaatineeni ketään oikeuteen, koska se ei ole minun asiani. En ole vahingon kärsijä.
Täällähän ollaan asioista keskustelemassa ja tietysti on usein saman asian toistoa.
Minulla on kuitenkin siis faktatietoa, jonka perusteella teen johtopäätökset. Onhan se hurjaa, kun 70 vuodessa lähes luonnontilaiset metsät hakataan metsälakien sallimalla tavalla (Korkeimman oikeuden päätös) tilaan, ettei niistä löydy edes tavallisen saunan hirsiä. Minulla on nimittäin vuodelta 1933 tieto kaikkien tukkipuiden määristä ja mitoista.
Toisaalta hurjaa on sekin, miten hyvin metsät ovat kasvaneet siitä lähtien, kun niitä aloitettiin uudistaa 1963.
Nythän käsittelyssä on Eduskunnassa se Metsähallituksen maiden avohakkuukielto esitys ja samoin ovat monet seurakunnatn ja kunnat siirtyneet jatkuvaan kasvatukseen. Nämä eivät ole kenenkään yksityisasioita ja siksi koko kasvatustapakeskustelua on syytä käydä asiapohjalla.
En tuossa edellä ottanut kantaa siihen, miten itse kukin metsiään käsittelee vaan etsinyt siis biologista selitystä siihen, että miksi jatkuva kasvatus pilaa metsät ja miksi toisaalta jaksollisen kasvatuksen metsien kasvu on ylittänyt kaikki ennakko-odotukset.
Sekä Suomen metsien, että monien yksittäisten pilalle harsittujen metsien kasvu, kun on siirrytty jaksolliseen kasvatukseen vahvistaa teoriani. Biologialle ei voi mitään.
Kysymys on monimuotoisuudesta on tietysti monimutkainen. Jaksollisessa kasvatuksessa ideaalinen ja myös monimuotoisin metsä on mänty-kuusisekametsä, jossa on jonkun verran lehtipuuta seassa. Kasvaa myös paremmin kuin yhden puulajin metsät, kuten olen ennenkin kirjoittanut.
Jaksollisen malli on ylivoimaisesti parempi kasvun ja siis myös hiilensidonnan kannalta. Tietysti myös työllisyyden ja maaseudun asuttavuuden kannalta.
Täydennän vielä teemaani ”parhaat puut”. Parhaimmathan kasvavat aukoissa. Ovat syntyneet jalostetuista siemenistä ja luonnollisestikin ensiksi taimitarhalla odottamassa maahan pääsyään.
Parhaiden puiden kasvatuksen lisäksi myös olosuhteet ja resurssien käyttö ovat jaksollisessa kasvatuksessa optimaaliset.
Taimet saavat kasvaakseen kaiken auringon valon, ravinteet ja veden. Isot puut eivät varjosta tai vie vettä ja ravinteita. Valpas metsänomistaja suorittaa varhaisperkauksen ajoissa, jolloin vesakko ei haittaa kasvua, mutta sen lahoaminen helpottaa edelleen ravinteiden saantia. Seuraavalla perkauksella estetään haitallinen kilpailu ja jätetään parhaat yksilöt kasvamaan.
Kasvatusmetsissä pidetään puiden tiheys sopivana. Kuten tiedetään, niin metsän kasvu riippuu paljolti puiden vaipan kokonaispinta-alasta. Kun on paljon vaippaa ja sopiva ikä, niin kasvu on huimaa.
Merkittävä tekijä on myös puiden vaihtelevat tavat käyttää kasvuresursseja. Harvassa kasvavat jatkuvan kasvatuksen puut panostavat pystyssä pysymiseen kasvattamalla tukevan tyven ja vahvan juuriston. Ne myös torjuvat naapureiden kilpailua kasvattamalla laajan oksiston. Nämä tekijät siis tuhlaavat metsän kasvattajan kannalta asiaa tarkastelteltaessa kasvuresursseja.
Jaksollisen kasvatuksen puut luottavat pystyssä pysymiseen ”joukkovoimaan”. Tiheässä kasvava metsä pidättää tuulta ja yksittäisen puun ei tarvitsen panostaa silloin niin paljon pystyssä pysymiseen. Toisaalta jaksollisen kasvatuksen puun päämäärä on saada mahdollisimman paljon valoa. Silloin panostetaan kaikki liikenevät resussit pituuskasvuun ja minimoidaan oksistoon käytettävät resurssit.
Onko siis ihme, että jaksollinen metsä kasvaa ylivoimaisesti paremmin väittävät Lähteet, Pukkalat ym mitä tahansa.
Tuostakin kuvasta tuli mieleen, että kehityskulku metsissä on täysin ennustettavaa ja sen pystyy näkemään aikaisempien tapahtumien pohjalta.
Kun aloitat jatkuvan kasvatuksen, niin poistat parhaat puut. Jäljelle jääneet eivät ole yhtä hyviä. Kasvavat hitaammin. Kun sitten myöhemmin tarvitset taas yhtä paljon rahaa, sinun puusi ovatkin pienempiä, joten niitä on hakattava useampi samaan tuloon päästäksesi. Metsä harvenee entisestään. Pohjapinta-ala ja kasvu pienevät. Lopulta tilanne on sellainen, ettei ole mitään harvennettavaa tai hakattavaa. Saat odottaa kymmeniä vuosia ennen kuin on järkevää hakata. Näin kävi sille minun puuhamaalleni. Lähes luonnontilaiset metsät, joissa kasvoi valtavan isoja puita harsittiin 70 vuodessa tilaan, jossa oli vain 6-tuumaisia yhden tukin tukkipuita. Siis niin pieniä, ettei saa kunnon saunaakaan. Puuta oli metsissä luokkaa 50 m3/ha Piti odottaa 30 vuotta ennen, kuin kannatti aloittaa hakkuut. Meidän metsissä ei ole 1933-63 välillä syntyneitä ikäluokkia.
Kun siirryttiin 1963 jaksolliseen kasvatukseen, niin hakattiin aukoiksi ensiksi huonoimmat kohdat. Ensimmäisen aukon jälkeen jäi 95 % pinta-alasta kasvamaan. Mukana tietysti parhaiten kasvavat yksilöt. Tätä tahtia on jatkettu 58 vuotta, nyt noin 1,3 % pinta-alasta vuodessa, tavoitteena 80 vuoden kiertoaika. Aina on kasvamassa lähes kaikki parhaat yksilöt. Puuta on 150 m3/ha.
Kyseessä on siis pelkistetysti kaksi kierrettä. Jatkuvassa kasvatuksessa puuston vähenemiseen ja laadun heikkenemiseen johtava kierre. Jaksollisessa puuston määrän lisääntymiseen ja laadun paranemiseen johtava kierre. Eikö valinta olekin helppoa.
