Käyttäjän Timppa kirjoittamat vastaukset
-
Ei taida olla kovin hyvä ennuste tuolla metsällä. Onko tarkoitus tehdä sekametsä? Siis aukkoihin hieskoivikko ja muuten tasaikäinen metsä.
Noin harva on alttiina tuulille ja kuivumiselle. En nähnyt yhtään kasvukelpoista tainta. Oliko niitä?
Samaa mieltä Puukin kanssa. Tilannehan saattaa olla sellainenkin, että metsä on harva ja tai ikääntynyttä ja kasvu vain 4-5 m3/ha/v. Kun tuollainen metsä hakataan ja uudistetaan kunnolla, niin kasvu on aluksi 0 m3, mutta kiertoaikana helposti 7 m3/ha/v. Kun kaikkia Suomen metsiä ei hakata kerralla, niin vastaavasti jää toiseen paikkaan metsää kasvamaan ja kokonaisuudessa hiilinielu säilyy.
Olin kerran Helsingin Yliopistolla koulututilaisuudessa, jossa käsiteltiin kasvatustapojen kannattavuuseroja. Sauli Valkonen referoi, suomalaisia, ruotsalaisia ja norjalaisia tutkimuksia, joissa jaksollinen oli todettu 20-40 % edullisemmaksi. Eräs, muistaakseni ruotsalainen, tutkimus oli lopetettu, koska jatkuvan kasvatuksen metsä ei taimettunut.
Erkki Lähde esitteli omaansa, joka oli todistanut jatkuvan muistaakseni 40 % edullisemmaksi.
Arvatkaapa ketä uskoin. Ei ole enää uskon vaan tiedon asia, kun ensimmäisistä jaksollisen kasvatuksen hakkuista on kulunut 58 vuotta. Niin paljon paremmiksi meidän metsät ovat muuttuneet niin kasvun, puumäärän kuin monimuotoisuuden osalta. Ja järeää puutakin löytyy vaikka kuinka paljon.
Niin se on kuten Anneli kirjoitti. Esimerkiksi meidän yhteismetsä takee aukkoja joka vuosi. Kun markkina on hyvä, niin enemmän. Huonon markkinan aikaan taas vähemmän. Nykytahtia samalla paikalla kerran 80 vuodessa. Siis sen Perkon 30 vuoden jälkeen vasta kasvu ja myynti alkaa.
On koko ajan uutta puuta eri vaiheissa kasvamassa. Tiedetään, ettei tuleville sukupolville jää ”Musta Pekka” käteen. Näin oli tilanne edellisen sukupolven aikaan, kun tukkipuut olivat 6-tuumaisia yhden tukin puita ja niitä oli peräti 11,6 kpl/ha. Niistä sitä tuloa kertyykin 15 vuodessa. Vai mitä Perko?
Kesti sitten 30 vuotta ennen kuin kannatti laajemmalti hakata. Silloin siirryttiin tekemään aukkoja, joista vanhimmat kasvavat pelkkää tukkia. Viisaita olivat ja aikaansaapia. Kiviseen maastoon kymmeniä hehtaareja paljasjuuritaimia.
Tästä kaikestahan olen Perkolle kirjoittanut lukemattomia kertoja, muttei mene jakeluun.
Niinpä Perko. Siihen se sitten loppuukin. Kokemusta on myös tuollaisista metsistä. Taimista kehittyy puiksi vain n 200 kpl ja nekin hitaasti. Luonnolle ei voi mitään.
Nuo puista kaatuu tai kuivuu osa. Pari kertaa on testattu tuollaista hakkuuta ja päätetty ettei ikinä enää. Pari vuotta katseltiin ja sitten tilattiin moto paikalle tekemään katkaisuhoito. Nyt kasvaa hyvin.
Tuollainen kuusikko ei voi koskaan menestyä. Koska se on harva, niin sen läpi puhaltava tuuli kaataa osan puista ja kuivattaa pystyynkin jäävät, mitä tuhoa auringon paahde lisää.
Kerran Metsälehdessä oli hyvä video samanlaisesta tapauksesta Joutsassa. Näkyi kuolleita ja nurin olevia kuusia.
Muuten esimerkki tuotantotaloudesta on syksyllä 2019 tekemämme yli 1000 m3:n harvennuskauppa. Kauppaan sisältyi myös 2,5 ha:n mäntyrämeen ensiharvennus, joka toteutuu vasta nyt, koska viime talvi oli mitä oli. Ei sellaista kohdetta saa myytyä kuin osana isoa kauppaa. Nyt joutuvat auraamaan tien ja tuomaan koko systeemin paikalle pienen harvennuksen takia, jonka hinnat ylittävät tämän ajan harvennushinnat.
Kuulehan Perko. Ne Hannikaisen opit sopivat jatkuvasti Suomen metsiin. Eivät meidän puut ole miksikään muuttuneet.
Ainakin sen ymmärrän tuotantotaloudesta, että kannattaa tarjota myyntiin sellaista tuotetta, joka kiinnostaa asiakasta. Esimerkkejä toisenlaisesta toiminnasta löytyy tuolta Itänaapurista. Sellaistako systeemiä Perko haluat Suomeen?
Onhan tietysti ihan hullua viedä hiilen sidontaa tilatasolle, koska tilojen metsät ovat erilaisia. Jos on paljon päätehakkuumetsää, niin hakkuussa hiilen sidonta hetkellisesti putoaa, mutta vuosien kuluessa ylittää entsen tason. Tietysti sitten se, ettei tuota sidontaa valvota gloobalisti. Ovatko ihan sekopäisiä? Sarvamaalla ja Thorwaldsilla on töitä.
Perkon. Kun puu kasvaa 60-100 vuotta, niin tuotteistus alkaen siemenestä on aika haastavaa.
Omalta osaltani olen harjoittanut ”tuotteistusta” siten, että olen suunnitellut leimikot asiakasta kiinnostaviksi. Joskus teen sitten niin, että pyydänkin tarjousta vain siltä asakkaalta, jonka kuvioon tuollainen leimikko sopii parhaiten. Hämmästyttävää, mutta tällä konstilla saa yleistä hintatasoa parempia hintoja. Tai ainakin olen saanut.
Esimerkkejä:
Myös pylväspuuta tarvitseva saha maksaa sellaista sisältävästä harvennusleimikosta erittäin hyvää hntaa. Sellunkeittäjät eivät maksa.
Toisaalta joku sellunkeittäjä maksaa erittäin hyvää hintaa myös ensikarvennusta sisältävästä kuitupuuvaltaisesta harvennusleimikosta. Sahat eivät ole kiinnostuneet. Jo vuosia ollaan näin ensiharvennuspuustakin saatu hyvä normaalin harvennuksen hinta.
Kaikki maksavat hyvää hintaa suuresta päätehakkuuleimikosta.
Meillä leimikot ovat niin suuria, yleensä yli 1000 m3, että systeemi onnistuu yksin. Mikään ei tietenkään estäisi naapuruksia suunnittelemasta tällaisten leimikkokonaisuuksien yhteiskaupittelua. Taitaa vaan kekinäinen kateus haitata.
Sen voi tietysti todeta, ettei Perkon jatkuvan kasvatuksen puista taida olla kukaan aidosti kiinnostunut. Hyvä, jos vaivautuvat jonkinlaisen tarjouksen antamaan.
Kurjen kannattaa tutustua tarkemmin mitä siellä Valkosen jutussa kerrotaan. Kerrotaan siemenpuiden jättämisestä ensiharvennuksen jälkeen. Saadaan metsä erirakenteiseksi, jota siellä tavoitellaankin. On vaihtoehto jatkuvalle kasvatukselle ja laatupuun kasvattamiselle männyllä. Kerrotaan runkoluvusta 50-150 runkoa/ha.
Ennen kuin asiasta innostuu liikaa, niin kannattaa muistaa, että siemenpuuhakkuut tuottavat hyvin vaihtelevia tuloksia. Normaali siemenpuuhakkuu onnistuu UPM:n erään kaverin mukaan n kerran 5 vuodessa. Jos kuviolle osuu rehevämpi osa, niin siitä saa lähinnä hieskoivua.
Tuollainen 150 runkoa/ha on meillä taimettunut enintään 20 %:sti. Ja sitten ne männyn taimet ovat maistuneet hirville paremmin kuin aukon taimet.
Mänty on hyvin haastava kasvatettava, koska siemenen menestyminen riippuu sekä siemensadosta että kevään sääoloista. Äestäminen ja sen yhteydessä tapahtuva kylvö minimoi riskin. Istuttaminen poistaisi sen, mutta tunnetuista syistä ei kaikkialle sovi.
