Käyttäjän Timppa kirjoittamat vastaukset
-
Perko. Tuon olet kysynyt ennenkin. Miten se liittyy aiheeseen?
Luin sen Green Carbon kotisivuja. Pari asiaa kiinnitti huomiota. Mahdollinen kaksoislaskenta, sillä Suomen kokonaishiilinielusta on vaikeaa ellei mahdotonta poistaa nuo kompensoidut kuutiot. Toinen on sitten metsänomistajan rehellisyys. Jos aikoisin muutenkin lannoittaa metsiäni, niin saattaisin ottaa yhteyttä tuohon yritykseen ja siltä sitten saisin sen ”anemaksun”. Todellisuudessa hiilensidontani ei lisäänttyisi. Sen sijaan ”pössyttelijä” jatkaisi entistä pahantapaista saastuttavaa toimintaansa. Ei kovin eettistä ja siis ilmaston kannalta haitallista.
Onhan Timpalle metsänviljely edullista kun se ei maksa mitään ja kustannetaan olettamuksella jk puun alemmalla kauppahinnalla. Siis jk metsän kasvatuksella, jota Timpan metsissä ei edes harrasteta.
Viimeinen tieto eri hakkuutapojen hintaerosta löytyy joka viikko tämän Metsälehden puunhintatilastosta. Viimeksi vuonna 2018 tuli eteen tilanne, että eräs suuri vakioasiakaskonserni tarjosi uudistushakkuuseen liittyvän pienen rantakuvion suurten mäntyjen poimintahakkuusta harvennushakkuun hinnan. Vähän ihmettelin, kun olivat kuution puita. Ostaja sanoi, että tämä on heidän firmansa käytäntö. Ei voi muuta tarjota. Näin se on.
Miksi hintaero on käytännössä niin suuri. Mitattavia suureita ovat kalliimpi korjuu ja se, että jatkuvan kasvatuksen puut on hakattava pieninä. Sitten on markkinoiden vaikutus. Sahojen kysyntä vaihtelee. Jos puut pitäisi hakata jatkuvan kasvatuksen metsistä, tarvittaisiin enemmän motoja. Nyt voidaan kiiretilanteessa hakata vain aukkoja ja tehdä joskus toiste harvennuksia. Voidaan myös tehdä niin, että sekametsästä hakataan vain kuuset tai männyt, jos toista puulajia olisi muuten tulossa liikaa. Markkina käyttäytyy rationaalisesti ja sahan kannalta arvokkaammasta tavarasta maksetaan enemmän.
Yksinkertaisia asioita. Kuten totesin, niin hakkuutapojen vertailussa uudistus on ilmaista. Josku jopa jää rahaa.
Perko. Jk-metsän puun kasvaminen tukkipuuksi kestää kauemmin kuin avohakkuulle istutetun puun, eli odotusaika on siinä pitempi. Miksi? Koska jk-metsän puu ei hyödy parhaista mahdollisista perintötekijöistä eikä maanmuokkauksesta eikä hyvästä valoilmastosta.
Tärkein selittävä tekijä lienee kuitenkin jäävän puuston kilpailu etenkin kuusikoissa. Metla oli tutkinut Pieksämäellä mäntyjen ympäröimien kuusten kasvua verrattuna kuusten ympäröimien kuusten kasvuun. Tutkimuksessa todettiin, että 15-vuotiaat mäntyjen ympäröimät kuuset olivat keskimäärin 3-metrisiä kun kuusten ympäröimät vastaavasti vain 2-metrisiä. Männyillä ei vastaavaa eroa huomattu. (Wettenranta Metsätieteen aikakauskirja 1/2000) Luullakseni tärkein selittävä tekijä ilmiössä on se, että pintajuurisilla kuusilla kilpailevat yksilöt ovat kauempana, koska paalujuuriset männyt tunkevat juuristonsa syvemmälle. Valolla ei noin pienessä taimikossa liene merkitystä.
Sama ilmiö on havaittavissa varhaisperkauksessakin. Kun runsaasti vettä haihduttava ja ravinteita käyttävä pusikko raivataan, niin joskus tuntuu, että havupuut suorastaan ponnahtavat kasvamaan lisää vaikka valaistussuhteet eivät muutu oleellisesti.
Kyllä ainakin jotkut professorit ovat neuvoneet aloittamaan jatkuvan kasvatuksen oli metsän tila mikä tahansa. Tapasin kerran metsäretkellä joutsalaisen metsänomistajan, jonka metsiin Arvometsä oli tällaista tarjonnut. Kerranhan oli Ylellä 1/2-seitsemän ohjelmassa Arvometsän ”mainos” kuinka lohjalaisesta päätehakkuukuusikosta voisi tehdä kannattavan jatkuvan kasvatuksen metsän.
Syksyllä 2018 oli Kotiliedessä koko aukea Arvometsän jatkuvan kasvatuksen hehkutusta.
Eikös Arvometsän hallituksessa ole eräs Joensuun Ylipiston metsäalan professori?
Epäilemättä käydään kovaa mielipidevaikuttamista monilla muillakin tavoilla. Saattaahan olla, että siihen Porvoon naispappiin, jonka kirjoitukseen Kirkko ja Kaupunki-lehdessä vastasin, on vaikutettu. Luulisin, että nimenomaan naisia valitaankin vaikuttamisen kohteiksi.
Eihän metsän uudistaminen maksa Pohjois-Suomea lukuunottamatta yleensä mitään. Kuten jokaisen pitäisi tietää, sillä päätehakkuun ja jatkuvan kasvatuksen hakkuun puiden hintaerolla katetaan normaalisti kaikki uudistus- ja taimikon hoitokulut. Siis metsästä hoitotoimenpidenkin jälkeen saadaan uudistushakkuussa keskimäärin vähintään sama tulo kuin samasta määrästä jatkuvan kasvatuksen puuta.
Ratkaisevaa on vain se miten metsä hakkuun jälkeen kehittyy. Siis paraneeko kasvu uudistamisen jälkeen paremman siemenaineksen ja kasvatusmenetelmän ansiosta vai taantuuko jatkuvassa kasvatuksessa, koska kasvamaan jää vain heikommat yksilöt. Valinnan pitäisi olla itsestään selvä. Tästähän olen lukuisia kertoja kirjoittanut. Ei tarvitse arpoa mitään korkoja. Korkokanta ei vaikuta vertailuun.
Ei pidä luulla, että professorit edistävät omaa bisnestään tai käyttävät metsähoitoa hyväkseen.
Kyllä minä olen sitä mieltä, että Joensuun yliopiston professori edistää bisnestään ollessaan jatkuvan kasvatuksen suunnittelua markkinoivan yrotyksen hallituksessa. Ihme. että tuollainen sivutoimi sallitaan.
Papin kirjoitukseen vastasin:
Raamatussa varoitetaan vääristä profeetoista. Onkohan kirjoittaja kuunnellut heitä metsäasioissa? Kommentoin jo Erkki Lähteen kirjoitusta, mutta tässä vielä lisää.
Jeesuksen vertaus leivisköistä, jotka isäntä jätti palvelijoilleen, sopinee myös metsänkasvatukseen. Hän korosti, että hyvä palvelija huolehtii isäntänsä omaisuuden kasvamisesta. Eikö myös meidän pitäisi huolehtia yhteisen omaisuutemme, metsien, kasvun lisääntymisestä ei suinkaan vähenemisestä.
Itse tunnen erään keskisuomalaisen suuren metsätilan historian. Sen metsät olivat vuoteen 1933 mennessä lähes hävitetty sellaisella hakkuutavalla, jota Erkki Lähde edustaa. Vuonna 1963 siirryttiin uudistamaan metsämme aukkoja tekemällä. Nyt meillä on puuta kolminkertainen määrä vuoteen 1933 verrattuna ja ne kasvavat 70 % enemmän kuin vuonna 1963. Kaikki tämä siitä huolimatta, että hakkaamme metsistämme vuosittain puuta n kymmeneksen siitä, mitä niissä oli 88 vuotta sitten.
Saman suuntainen kasvun ihme on tapahtunut läpi Suomen. Vuodesta 1950 metsiemme kasvu on yli kaksinkertaistunut ja niissä on puuta yli 60 % enemmän.
Mieletäni Kirkon pitää kysyä, että hakkaako ja käsitteleekö metsät nyt niin, että ne kasvavat jatkossa entistä paremmin vai niin, että jälkipolville jää vain muisto hyvin kasvavista metsistä. Suomen korkeatasoisella metsätutkimuksella on siihen kyllä vastaus. Ei kaikkea hyvää lupaavilla ja joskus jopa omaa bisnestään edistävillä väärillä profeetoilla.
